Yksinäisyys

Näin Jennin postauksen ja sitaatin ”Be with someone who makes you happy” samoihin aikoihin kun vastasin sähköpostiin henkilölle joka toivoi pääsevänsä eroon jatkuvasta yksinäisyyden tunteesta. Päätin avata ajatuksiani aiheesta hiukan myös täällä blogin puolella. 

 

 

 

Mielestäni tuo Jennin sitaatti nimittäin tiivistää hyvin minun mielipiteeni. En kannusta mihinkään äärimmäisen egosentriseen maailmankuvaan, enkä väheksy ihmissuhteiden merkitystä, mutta mielestäni ihmisen tulisi silti olla oman elämänsä tärkein henkilö tietyllä tapaa. Läheisetkin tarvitsevat rinnalleen henkilön, joka voi hyvin eikä ole riippuvainen heistä. Silloin muiden ihmisten tukeminen ja auttaminenkin on paljon helpompaa. Parisuhteen etsimiselle on huonot lähtökohdat jos ei osaa olla yksin. Silloin kun oman elämän on saanut sellaiseksi, jossa viihtyy, on helpompi löytää seuraansa lisää positiivisia tyyppejä. Samanlainen energia vetää usein puoleensa. Jos et itse viihdy seurassasi, miksi kukaan muukaan viihtyisi? 

 

 

 

Kun rakkautta haetaan korjaamaan tyhjää tilaa omassa elämässä, on myöskään vaikea muodostaa tasavertaista parisuhdetta. Mielestäni on kamala ajatus, ettei osaa olla ilman toista ihmistä. Kulttuurimme on luonut siitä jonkun yltiöromanttisen harhakuvan. Että se olisi se tavoite johon pyrimme. Mielestäni toisen kanssa ollaan sen takia, että se tuo jotain extraa elämäämme. Ei sen takia, että emme osaisi olla yksin. Miten omassa seurassaan voisi sitten opetella viihtymään? Ainakin tekemällä niitä asioita, jotka sinut tekevät onnelliseksi. Piirrä, maalaa, lue ihanaa kirjaa, juo lasi viiniä, kuuntele lempimusiikkiasi, hemmottele itseäsi, mene vaahtokylpyyn, osta itsellesi kukkia, tee työtä joka saa sinut innostumaan, tienaa itse rahasi, osta itsellesi ihania lahjoja, tunne kiitollisuutta ja mieti kuinka onnekas olet, hymyile, kiinnitä huomiota ympärilläsi tapahtuviin asioihin, kehu tuntematonta, ja yhtäkkiä huomaat, ettet oikeastaan tarvitse ketään muuta tekemään itseäsi onnelliseksi tai kokonaiseksi. Ja juuuri se on se hetki, kun mitä todennäköisemmin tapaat elämäsi ihmiset. Ne, ketkä eivät vaadi sinulta mitään, keneltä sinä et vaadi mitään. 

 

 

 

Tähän ei ole oikotietä. Saatat löytää vierellesi ihmisen ennen kuin viihdyt itseksesi. Silloin parisuhde ei kuitenkaan ole niin vahva kuin se voisi olla, vaan saatat tuntea itsesi kovin riippuvaiseksi toisesta.Kuvista kiitos Ainolle

 

 

 

I found this quote: ”Be with someone who makes you happy” at the same time that someone asked me, how to get rid off loneliness. The quote sums up my thoughts about loneliness. You have to enjoy your own company before getting in to a relationship. Learn to be independent, before starting a life with someone else.

 

 

 

And how could you learn to enjoy being by yourself? Well, at least by doing those things that make you happy. Draw, paint, read a wonderful book, drink a glass of wine, listen to your favorite music, treat yourself, go to the bubble bath, buy yourself flowers, do that kind of job that gets you excited,earn your own money, buy yourself a wonderful gift, feel gratitude and think about how lucky you are, smile , pay attention to the things that happen around you, give compliments to others, and all of a sudden you realize that you do not really need anyone else to make yourself happy or complete. And THAT it is the moment when you most likely meet the people of your life. Those who do not require anything from you, and whom you do not need anything.

Kommentit (32)
  1. Todella älykäs kirjoitus mutta… Haluaisin tuoda toisenkin näkökulman esille. Pyydän etukäteen anteeksi tällasta kyynistä ja hieman… hippimäistä lähestymistapaa.

    ”Mielestäni on kamala ajatus, ettei osaa olla ilman toista ihmistä. Kulttuurimme on luonut siitä jonkun yltiöromanttisen harhakuvan.”
    Hmm, tätä en oikein ymmärtänyt. Eikö nykyajan kulttuuri ole nimenomaan luonut naisille mahdollisuuden pysyä pariutumattomana niin kauan kuin haluaa ja tehdä itsenäisesti töitä, matkustella, tehdä mitä haluaa. Ennen vanhaanhan pariutuminen oli aivan ”ehdotonta” – yli parikymppisia sinkkunaisia katsottiin hyvin pitkään puhumattakaan siitä, jos joku sattui synnyttämään aviottoman lapsen… Perhe oli tärkein yhteisö ja kotona asuttiin niin kauan kunnes löytyi mies rinnalle.. Harvoin jouduttiin tai saatiin olla yksin.
    Tää on nii kovin paljon kulttuurista ja yhteiskunnasta kiinni, että mitä pidetään arvossa… Vaikka et itsekään sitä tajuaisi edustavasi niin toi on just se tän ajan henki, että ollaan tosi itsenäisiä ja tehdään omia juttuja niin kauan kui pystytään, koska pystytään. En sano että se mitenkään olisi paha asia (päinvastoin hienoa, että sellaselle on nykyään mahdollisuus.)
    Mut samalla ihmisillä on vaikeuksia sitoutua pitkäksi aikaa toisiinsa. Yli puolet avioliitoista päätyy avioeroon. Säntäillään jotenkin aivan malttamattomina ympäriinsä ja yritetään löytää joku maaginen balanssi ennen ku voidaan päästää toisia ihmisiä lähelleen. Miks? Miks pitää olla jotenki ”valmis” ennen kuin voi sitoutua?

    ”Saatat löytää vierellesi ihmisen ennen kuin viihdyt itseksesi. Silloin parisuhde ei kuitenkaan ole niin vahva kuin se voisi olla, vaan saatat tuntea itsesi kovin riippuvaiseksi toisesta.”

    Nojoo, niinhän se onkin, mutta oikeasti. Mä veikkaan et todellinen yksinäisyys on nykymaailmassa paljon yleisempää kuin läheisriippuvuus. Ihminen on seuraeläin ja kuuluu eri yhteisöihin. Perhe niistä läheisimpänä ja tärkeimpänä. Minkä takia nykyään pitää osata olla yksin, kun maailma tuntuu muutenkin ajavan ihmisiä kauemmaksi toisitaan, kauemmaksi luonnosta ja kaikesta inhimillisestä ja lähemmäksi kylmää työ – ja tuotantokeskeisyyttä. Sekö on normaalia, ihmisen luontoa?

    Ja tiedän ettet ota tätä itseesi, mutta joku muu voi ehkä ajatella tän jonain hyökkäyksenä (paitsi ehkä tää vähän on hyökkäystä – nykymaailmaa ja yhteiskuntaa kohtaan jotka ovat viime aikoina vaan vituttanut mua :D). Mutta hei, enpä muuten tänne kommentoisi ellen säännöllisesti kävisi lukemassa ja toivon todella että saat tästä munkin kommentista jotain irti!

    1. Ihan mahtavaa että saadaan keskustelua aikaiseksi!:) pitää nyt painottaa että tämä kirjoitukseni ei ollut mikään oodi sinkkuudelle, päin vastoin. Olen itsekin edelleen parisuhteessa joka on kestänyt jo viisi vuotta ja olen mitä onnellisin. Tuo mitä sanoit, että nykyään on enemmän mahdollisuuksia, on täysin totta. Se on mielestäni pelkästään hieno asia. Perhettä ei tarvitse perustaa ”pakosta” eikä naimisiin tarvitse mennä ”koska kaikki muutkin menee”. Itse haluan perheen ja olen hyvin perhekeskeinen, minua ei silti harmita jos muut valitsevat toisin. Eikä ihminen koskaan ole valmis,korjattakoon se vielä. Sitä omassa seurassa viihtymistä voi harjoitella milloin vain.

      Tuo mitä sanoit, että yksinäisyys on yleisempää kuin läheisriippuvuus, se on juuri se mitä pyrin tekstissäni alleviivaamaan. Yksinäisyys kun ei mielestäni parane sillä, että kerää ihmisisä ympärille. Yksinäisyys ja yksinolo on kaksi aivan eri käsitettä ja niitä ei saa sekoittaa toisiinsa.:) kysyit, että minkä takia ihmisen pitää osata olla yksin? Minun mielestä, jotta voi olla tasavertaisessa suhteessa, niin ystävyys- kuin parisuhteessakin, tulisi tultava itsensä kanssa myös toimeen ihan yksikseen. Silloin ei tunne itseään yksinäiseksi kun on yksin, silloin tuntee itsensä yksinäiseksi kun on huonossa seurassa.

      Toivottavasti sait vähän kiinni, mitä yritin sanoa! Näin iltamyöhään ei aina aivot raksuta niin hyvin kun haluaisin 😀 mutta kiitos kommentista, se on aina kiva kuulla eriäviä mielipiteitä! Ne kun yleensä avartaa sitä omaa maailmankuvaa kaikkein eniten:)

      1. hyvä kirjoitus kyllä! herätti samanlaisia ajatuksia kuin marilla tässä. hieman yllätyin kun löysin myös tälläisen blogistasi, alkuun se vaikutti samalta kuin _kaikki muutkin blogit_.

        eli nykyajan kulttuuri tuntuu korostavan itsenäistä ihmistä (varsinkin naista), se on nyt mahdollista niin miksi siitä ei ”tulisi nauttia” ja vain heikot ja yksinkertaiset kaipaavat jatkuvasti jotain muuta. tietysti itsestään on syytä huolehtia, itsestään opittava pitämään ja itsensä kanssa opittava olemaan. lisäsit vielä tähän: tienaa omat rahasi, joo-o, ehkäpä jos se materia on niin tärkeää.

        mitä itse olen kuitenkin huomannut, että kun ihmiset (naiset) ovat tätä tehneet tietyn ajan rupeaa kyynisyys nostamaan päätään ja ennen muuta epäusko siihen että se mitä haluaa ei koskaan tule löytymään. jos olet 25v ja seurustellut mitä, 5 vuotta, voisin tässä sanoa että tiedät yksinäisyydestä hyvin vähän. lopulta ihminen voi sortua tähän epäuskoonsa tavalla joka paistaa sen silmistä. ja voi olla että on mahdollista tehdä nuo ”onnelliseksi tekevät asiat” tarpeeksi kauan ja kulkea kodin ja asunnon väliä ja ehkä sitten ottaa kerran parisuhteessa niin paljon turpiin että aika kulkee niin nopeasti että lopulta on sitä mitä, keneltä ei tulla koskaan mitään vaatimaan. tuo mainitsemasi hetki, ei ole tullut.

        tällöin astuvat esiin haaveet vaikkapa omasta lapsesta jotka täytyy sitten toteuttaa ilman miestä. ja tätä kautta vaikuttaa hyvin moneen asiaan elämässä, lopulta toki myös yhteiskunnassa. itse uskon että jaettu onni on se paras juttu. kovin montaa matkaa en tekisi ulkomailla yksin.

        ”Saatat löytää vierellesi ihmisen ennen kuin viihdyt itseksesi. Silloin parisuhde ei kuitenkaan ole niin vahva kuin se voisi olla.” kovin ristiriitaista tämä on siinä mielessä että jos joku todella viihtyy itsekseen, ei hän kaipaa toista siihen. kun on vuosien koulun kautta asia opeteltu, miksi siitä menisi luopumaan… miksi siitä menisi luopumaan jos jotain ei saisikaan vaatia? tulos on tässä:

        http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa+EU-maista+eniten+sinkkunaisi

        1. Raha nyt on tärkeää sen verran ettei tarvitse tukeutua muihin ihmisiin esimerkiksi ruokaa ostaessa. En ikinä haluaisi joutua seurustelemaan taloudellisista syistä. Materia ei ole tärkeää, ihan noin niinkuin eläminen ei ole ilmaista suomessa. Jos lukisit blogiani pidemmälle, saisit tästä ehkä vähän paremmin kiinni. 🙂

          Ja katson vain todella eri kantilta maailmaa kuin sinä, missä ei ole mitään väärää. Mielestäni voi viihtyä hyvin itsekseen ja silti haluta parisuhteen. Parisuhteen (tai myöskään ystävyyssuhteen) ei pitäisi olla seuraus siitä ettei osaa olla yksin. Mutta, en missään nimessä tuomitse kantaasi. 🙂

          Kukin katsoo asioita omalta kantiltaan! Tämä oli vain minun näkemys 🙂

  2. Ihan mahtava teksti! Itsellä kesti useampi vuosi oppia tämä. Tapasin nykyisen poikaystäväni henkisesti erittäin rankan jakson jälkeen ja tukeuduin häneen ihan liikaa ensimmäiset kaksi vuotta. En tiennyt miten päin olla jos jouduin yksin, ja tuntui että onnentunteen sai vain toisen kanssa olemisesta. Sanomattakin selvää, että se oli raskasta parisuhteelle, mutta onneksi lopulta ymmärsin ongelman ja lähdin työstämään omaa henkistä hyvinvointia. Tällä hetkellä oleilen maailman toisella puolella Kanadassa sukuloimassa – ja poikaystävä odottaa kiltisti kotona. Elämänlaatu on 100% parempaa kun osaa nauttia ja ottaa kaiken irti siitä omasta ajasta ja onni tulee sisältä päin. Tämä auttaa mielestäni myös muihin ihmissuhteisiin, koen olevani vakaampi myös esim ystävänä, siskona ja tyttärenä kun osaan seistä tukevasti omilla jaloillani. 🙂

    1. Kiitos kovasti Tiia! Ihana kuulla, että pyyhkii noin hyvin:) ja ihanasti sanottu: onni tulee sisältäpäin!<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *