YSTÄVYYDESTÄ

Keskustelin yhden kaverin kanssa taannoin siitä, kuinka hänestä tuntuu ettei hänellä ole elämässään kamalasti samanhenkisiä ihmisiä. Ajattelin avata ajatuksia aiheen ympäriltä myös täällä.  Olen itse ollut jossain vaiheessa samojen ajatusten äärellä. Poikaystäväni ja  3 parhaista ystävistäni asuivat eri kaupungeissa, yksi heistä jopa ulkomailla. Välillä tosiaan tuntui, ettei elämässä ole hirveästi ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita. Toistelin myös itselleni vahingollisia lauseita, kuten ”olen huono ystävystymään kenenkään kanssa” ja ”en viihdy tyttöjen seurassa”.  Kunnes tajusin, että me itse luomme ajatuksillamme sen todellisuuden jossa elämme. Niin kauan, kun esimerkiksi ajattelemme ettei meillä ole ystäviä joiden kanssa keskustella syvällisistä aiheista, ei niitä myöskään ole. Näemme toisissa ihmisissä sen, mitä haluamme nähdä ja sen mitä odotamme heiltä.  Jos keskitymme kokoajan jonkun puutteeseen, vahvistuu se tunne ja vedämme sitä puutosta enemmän puoleemme. "Minulla ei ole ystäviä." Tämä mantra on sinänsä vahingollinen, että se nimenomaan estää sinua saamasta niitä ystäviä.  Jos sen sijaan keskittyisit vaikka yhteen ihmiseen elämässäsi, jonka koet ystäväksesi. Keskittyisit kaikkeen hyvään suhteessanne. Tuntisit siitä kiitollisuutta ja miettisit, että tämä riittää. Jos tällaista ihmistä ei ole elämässäsi, kuvittele sellainen. Mieti mitä tekisitte yhdessä, mistä keskustelisitte ja miltä se sinusta tuntuisi.  Näin olet virittänyt itsesi vastaanottavalle tajuudelle ihmissuhteiden metsästyksessä. Sinusta säteilee positiivisuus ja sisäinen rauha. Ei epätoivo tai yksinäisyys. Positiivinen energia taas vetää puoleensa samanlaista ja yhtäkkiä huomaat kuinka elämääsi on ilmestynyt niitä upeita ihmisiä.  Yhtäkkiä huomaan itsekin, kuinka kaikki ystäväni asuvat nykyään Helsingissä ja elämääni on vain ”tupsahtanut” lisää aivan upeita ihmisiä. Tuntuu myös, että tapaan kokoajan hirmu mielenkiintoisia ihmisiä. En usko, että ihmiset ovat muuttuneet niinkään, vaan oma suhtautumiseni muihin ihmisiiin. Uskon, että jokaisella tapaamallani on jotain mielenkiintoista sanottavaa ja hypoteesini on usein oikeassa. Jos kuvittelisin kaikkien olevan hirmu tylsiä tyyppejä, näkisin heistä vain sen puolen.  Heräsikö ajatuksia? Kuvista kiitos Ellalle! I believe that when we tell ourselves that "I don't have any friends", we only strenghten that idea in our head. We create the life we live in, with our thoughts. Therefore we can also decide, what kind of life we want to have. If we are constantly telling ourself a sad story about our lives, the reality will also be pretty sad. First you have to change your thoughts and the rest will follow.  When you stop telling yourself that you don't have friends or you don't have this and that, and focus on the things you do have, that's when the magic happens and you'll get everyhting you want. This works with other things in life too. Stop concentrating on the void, and focus on being grateful for the things you do have. Have a great day everyone!

Kommentit

Iitu (Ei varmistettu)

Oon tässä täysin samaa mieltä! Ajatukset on se joka ratkasee. Kaksi ihmistä saattaa täysin samassa tilanteessa nähdä maailman erilaisena,esim. sataa vettä,toiselle se on syy jäädä sohvalle makaamaan ja masistelemaan ettei voi tehdä mitään,kun on niin tylsä ilma, ja toiselle se on mahdollisuus jäädä hyvällä omalla tunnolla sisälle ja puuhata kaikkea kivaa tai tarpeellista,ehkä jopa lähteä lenkille,koska mikä nyt on vaan parempaa kun kevätsade! :)

Ja samoinhan se toimii ystävissä. Siinä missä joku on maailman kiitollisin yhdestä hyvästä ystävästä,toiselle ei riitä edes useampi,kaikissa tuntuu olevan jotain vikaa,vaikkei ystävistä kukaan olisi sen parempi tai huonompi.

Mielestäni ei oo parempaa tai huonompaa,on vaan tilanne ja ihminen saa itse valita kuinka siihen suhtautuu :)

(Ei varmistettu)

Hyvä teksti! Olen ihan samaa mieltä :)

Elisa (Ei varmistettu)

Se on just näin! Hieno esimerkki tuo sadesää. Silloin kun on jokin asia, mihin ei vain itse pysty vaikuttamaan, voi ainoastaan vaikuttaa siihen omaan käyttäytymiseen :)

Ivie (Ei varmistettu)

Pohdin opiskelujeni aloittamisen jälkeen (miesvaltainen koulu), että joo, ehkä tosiaankin viihdyn paremmin poikien seurassa. Samalla kaipasin hyviä tyttökavereita. En onneksi vaipunut ikäviin ajatuksiin, vaan tutustuin jatkuvasti aktiivisesti uusiin yhtäviin. Kappas, nyt minulla on iso kasa hyviä tyttökavereita kun "pääsin mukaan" isoon porukkaan. Todellakin, ei kannata vaipua epätoivoon vaan olla kiitollinen siitä mitä on! Huominen voi tulla tuodessaan jotain ihan muuta :) Ehkä ystäviin pätee sama asia kuin poikaystäviin: jos oikean epätoivoisesti yrität löytää, et todennäköisesti löydä.

Elisa (Ei varmistettu)

Kiitoksia Sanna! Kiva kun luit :)

Milla (Ei varmistettu)

kuulostaa ihan minulta! paitsi ettei niitä ystäviä edelleenkään montaa ole, mutta laatu korvaa määrän, etenkin tässä. ja poikaystävä asuu saman katon alla, joten käytännössä parasta seuraa on tarjolla koko ajan :) tiedostan kyllä pointtisi ja se on mielestäni erinomainen. oma asenne kun on lähes kaikessa se tärkein. itse olen enemmän pohtinut ettei sitä enää ole kovin paljon tilaisuuksia joissa ylipäätänsä tutustua niin kunnolla, että se johtaisi yhteydenpitoon. uudet kaverit tuppaavat tulemaan lähes poikkeuksetta omien ystävien kautta..eikä siinä, ainakin ovat siksi juuri saman henkisiä ainakin jollain tapaa.

(Ei varmistettu)

Mahtava teksti Elisa! Hyvin kiteytetty ajatusmaailma, ja voin ihan täysin yhtyä tähän! :)

Miss T (Ei varmistettu)

Superhyvä teksti Elisa - jälleen kerran! Kiitos hyvästä blogista!

Elisa (Ei varmistettu)

Näinhän se on! Helposti sitä alkaa vain voivottelemaan omaa tilannetta ja huomaa ainoastaan ne ikävät puolet. Ja just noin siinä usein käykin, että kun keskittää ajatukset hyvään, niin huomaa justiinsa tuollatavalla, kuinka hyvin sitä onkaan käynyt. Omaankin elämääni tärkeimmät ihmiset ovat tulleet mitä kummallisimmilla tavoilla. <3

Kommentoi