IRTI SOKERIKOUKUSTA (JA AVAUTUMISTA TUNNESYÖMISESTÄ)
Niin kauan kuin muistan, oon aina rakastanut kaikkea makeaa. Lapsena mulla ei ollut karkkipäivää, ja silloin totuin siihen että herkkuja ja kaikkea hyvää voi syödä vähän väliä. Tykkään kaikesta makeasta: jäätelöstä, karkeista, kakuista… suklaa on mun suurinta herkkua kaikessa muodossaan.
Aikuisiällä oon yrittänyt pitäytyä siinä että herkkupäivä on kerran viikossa, mutta siitä on tullut luistettua melko usein. En käytä paljoa alkoholia tai polta tupakkaa – sokeri on mun pahin addiktio. Mun ongelma on se että mulla jää usein herkuttelu päälle ja pystyn syömään aivan jäätäviä määriä herkkuja. Jos ostan perjantaina irtokarkkipussin, saatan syödä sen yhdeltä istumalta ja seuraavana päivänä ihmetellä kun taas karkkihammasta kolottaa.
Raskausdiabetes ja makeita mielitekoja
Kun olin ensimmäisillä viikoilla raskaana, mun teki mieli lähinnä kaikkea raikasta kuten appelsiineja, mutta niiden muutaman viikon jälkeen sokerihimo tuli takaisin. Loppuraskauden ajan söin makeaa monta kertaa viikossa ja herkutteluhetket toi iloa muuten harmaisiin väsyttäviin päiviin. Pari kuukautta ennen laskettua aikaa sain raskausdiabetes-leiman otsaan (joka ei ollut kauhea yllätys) ja jouduin mittaamaan verensokeria parin päivän välein. Onneksi verensokeri pysyi kuitenkin aisoissa ruokavaliohoidon avulla enkä joutunut ottamaan raskausdiabeteksen hoitamiseksi mitään lääkkeitä.
Tunnistan että mulla herkuttelu on usein tunnesyömistä. Saatan ostaa pullan palkinnoksi raskaasta viikosta tai suklaata siksi koska on tylsää. Oon sitä mieltä että joskus voi piristää kamalaa päivää suklaapatukalla, mutta ehkä omalla kohdallani voisi olla järkevämpää miettiä mistä nämä käyttäytymismallit kumpuavat.
Kohtuus kaikessa
Mulla meni taas kerran joulun aikana suklaan syönti hieman överiksi, ja uuden vuoden jälkeen pidinkin parin viikon paussin kaikesta makeasta. Pari viikkoa on mun kaltaiselle sokerihiirelle oikeasti aika saavutus :D Koin pienen valaistumisen siitä miten kiva on olla kun fiilis ei ole niin turvonnut ja väsynyt koko aikaa. Näköjään siihen ei tarvita kuin pieni tauko niin keho jo tokenee pahimmasta sokeripöhnästä. Viime viikolla käytiin elokuvissa ja oli kiva huomata että leffaevääksi kelpaa aivan hyvin vesipullo ja pieni karkkipussi.
En sano että sokerin suhteen pitäisi olla nollatoleranssi, mutta mun tavoitteena on olla sokerin kohtuukäyttäjä. Kohtuus kaikessa on ehkä maailman kulunein sanonta, mutta tässä asiassa ja ainakin mun kohdalla se pitää hyvin paikkaansa. Sillä että liikkuu säännöllisesti, syö tarpeeksi terveellistä arkiruokaa ja juo paljon vettä on tosi suuri merkitys (ja omalla kohdallani sillä ettei säilytä kaapeissa makeaa).
Onko sulla jotain vinkkejä herkuttelun vähentämiseen tai reseptivinkkejä terveellisempiin herkkuihin?
SEURAA: