IRTI SOKERIKOUKUSTA (JA AVAUTUMISTA TUNNESYÖMISESTÄ)

Niin kauan kuin muistan, oon aina rakastanut kaikkea makeaa. Lapsena mulla ei ollut karkkipäivää, ja silloin totuin siihen että herkkuja ja kaikkea hyvää voi syödä vähän väliä. Tykkään kaikesta makeasta: jäätelöstä, karkeista, kakuista… suklaa on mun suurinta herkkua kaikessa muodossaan.

Aikuisiällä oon yrittänyt pitäytyä siinä että herkkupäivä on kerran viikossa, mutta siitä on tullut luistettua melko usein. En käytä paljoa alkoholia tai polta tupakkaa – sokeri on mun pahin addiktio. Mun ongelma on se että mulla jää usein herkuttelu päälle ja pystyn syömään aivan jäätäviä määriä herkkuja. Jos ostan perjantaina irtokarkkipussin, saatan syödä sen yhdeltä istumalta ja seuraavana päivänä ihmetellä kun taas karkkihammasta kolottaa.

Raskausdiabetes ja makeita mielitekoja

 Kun olin ensimmäisillä viikoilla raskaana, mun teki mieli lähinnä kaikkea raikasta kuten appelsiineja, mutta niiden muutaman viikon jälkeen sokerihimo tuli takaisin. Loppuraskauden ajan söin makeaa monta kertaa viikossa ja herkutteluhetket toi iloa muuten harmaisiin väsyttäviin päiviin. Pari kuukautta ennen laskettua aikaa sain raskausdiabetes-leiman otsaan (joka ei ollut kauhea yllätys) ja jouduin mittaamaan verensokeria parin päivän välein. Onneksi verensokeri pysyi kuitenkin aisoissa ruokavaliohoidon avulla enkä joutunut ottamaan raskausdiabeteksen hoitamiseksi mitään lääkkeitä.

Tunnistan että mulla herkuttelu on usein tunnesyömistä. Saatan ostaa pullan palkinnoksi raskaasta viikosta tai suklaata siksi koska on tylsää. Oon sitä mieltä että joskus voi piristää kamalaa päivää suklaapatukalla, mutta ehkä omalla kohdallani voisi olla järkevämpää miettiä mistä nämä käyttäytymismallit kumpuavat.

Kohtuus kaikessa

 Mulla meni taas kerran joulun aikana suklaan syönti hieman överiksi, ja uuden vuoden jälkeen pidinkin parin viikon paussin kaikesta makeasta. Pari viikkoa on mun kaltaiselle sokerihiirelle oikeasti aika saavutus 😀  Koin pienen valaistumisen siitä miten kiva on olla kun fiilis ei ole niin turvonnut ja väsynyt koko aikaa. Näköjään siihen ei tarvita kuin pieni tauko niin keho jo tokenee pahimmasta sokeripöhnästä. Viime viikolla käytiin elokuvissa ja oli kiva huomata että leffaevääksi kelpaa aivan hyvin vesipullo ja pieni karkkipussi.

En sano että sokerin suhteen pitäisi olla nollatoleranssi, mutta mun tavoitteena on olla sokerin kohtuukäyttäjä. Kohtuus kaikessa on ehkä maailman kulunein sanonta, mutta tässä asiassa ja ainakin mun kohdalla se pitää hyvin paikkaansa. Sillä että liikkuu säännöllisesti, syö tarpeeksi terveellistä arkiruokaa ja juo paljon vettä on tosi suuri merkitys (ja omalla kohdallani sillä ettei säilytä kaapeissa makeaa).

Onko sulla jotain vinkkejä herkuttelun vähentämiseen tai reseptivinkkejä terveellisempiin herkkuihin?

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest

Kommentit (6)
  1. Huomasin myös itse parin viikon herkuttomuuden jälkeen että pahin sokerin himo väheni kyllä tosi paljon! Oon kuullut sanonnan että mitä vähemmän sokeria syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli – se taitaa olla ihan totta. Tsemppiä karppauskuurille!

  2. Kunpa oppisin itsekin tuon kohtuuskäytön. Sokeri on välillä kuin huumetta, kun työpäivän ehtoopuolella tuntuu, että ainut,millä jaksan päivän loppuun on kolatölkki tai suklaapatukka. Kaikenlaiset päätökset tai rutiinit saavat mut vain ajattelemaan herkkuja entisestään. Mutta yksi toimiva ratkaisu itselle on ollut verensokerin pitäminen mahdollisimman tasaisena ja riittävä uni. Ne ovat imeneet sokerihimoa kuin sienet ja pitäneet sen paremmin loitolla. Etenkin tuo unen rooli yllätti.

    1. Ymmärrän niin hyvin! Uni ja säännöllinen syöminen on kyllä tosi tärkeää. Mun on pakko saada ruokaa about kolmen tunnin välein ja jos lähden pois kotoa ja tiedän että syöminen viivästyy niin otan aina mukaan jotain välipalaa!

      1. Mä olen itse maailman huonoin välipalaihminen. Yritän aina kaikenlaista, mutta sitten unohdan tai en vaan ymmärrä sen evään konseptia. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta voisin kirjoittaa esseen siitä, miten välipalat tuntuu vierailta ja ahdistaa 🙂 Tämän kun oppisin, voisin varmaan paremmin.

        1. Se on kyllä välillä vaikeaa keksiä sopivia eväitä, varsinkin jos joutuu säilyttämään eväitä laukun pohjalla monta tuntia… Banaani tai proteiinipatukka auttaa pahimpaan heikotukseen 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *