MITÄ JOS ME EI OLTAISI TAVATTU?
Luin Minnean Muruja-blogista Missä olisin, jos en olisi koskaan lähtenyt Lontooseen? -postauksen ja siitä inspiroituneena aloin miettiä minun ja mieheni yhteistä tarinaa. On niin jännä miettiä miten yksi kohtaaminen tai sattuma voi määrittää täysin seuraavien vuosien, tai joissain tapauksissa koko loppuelämän suunnan.
Siitä on pian kahdeksan vuotta kun meidän tarina alkoi. Yhteinen ystävämme esitteli meidät toisillemme syyskuussa 2012, tai itse asiassa me olimme tavanneet jo muutaman kerran aikaisemmin ohimennen mutta ei oltu juurikaan juteltu tai mitään. Tuon illan jälkeen tutustuimme vauhdilla ja vietimme tiiviisti aikaa yhdessä. Toisen seurassa oli heti niin helppo ja hyvä olla.
Seurustelumme oli ensin etärakkautta, sillä asuin tuolloin Jyväskylän keskustassa kimppakämpässä kahden ystäväni kanssa, ja olimme juuri aloittaneet toisen opiskeluvuoden ammattikorkeakoulussa. Jotenkin niin ironista että olin juuri tottunut uuteen arkeen ja opiskelijaelämään toisessa kaupungissa, mutta pian tapaamisemme jälkeen aloinkin haikailemaan takaisin kotiin Oulun seudulle.
Keväällä 2014 muutin takaisin Ouluun heti kun opiskeluiden puolesta pystyin, ja saman vuoden syksyllä muutimme yhteen. Nyt me ollaan naimisissa, meillä on yksi lapsi, kaksi lemmikkiä ja ihana koti.
Mitä jos me ei oltaisi tavattu?
Mitä jos olisin tuona syyskuisena päivänä lähtenyt viettämään iltaa muualle niin kuin olin alunperin suunnitellut? Jos me ei oltaisi tavattu, olisinko jäänyt Jyväskylään? Olisinko saanut sieltä työpaikan? Olisinko tavannut jonkun, mennyt naimisiin ja saanut lapsen? Olisinko käynyt jonkun toisen kanssa Kreikassa tai Italian Gardajärvellä?
Millainen olisin, jos me ei oltaisi yhdessä?
En tiedä olisinko katsonut klassikkoelokuvia kuten Die Hard, Kummisetä tai Leon. En tietäisi niin paljon kirjallisuudesta tai supersankareista. En ehkä luottaisi niin paljon elämään tai itseeni. Jos me ei oltaisi tavattu, olisinko saanut joka päivä tuntea olevani rakastettu ja arvostettu sellaisena kuin olen?
Siitä olen aika varma, että minusta olisi tullut joka tapauksessa tullut äiti. Olen aina halunnut olla äiti ja uskon että olisin saanut lapsen joko jonkun toisen kanssa tai sitten yksin. Olisin varmaankin valmistunut ammattikorkeakoulusta ja päätynyt työskentelemään tapahtumien pariin. Perusluonteeni olisi varmaan aika samanlainen – olisin luova, herkkä, eläinrakas, samalla määrätietoinen mutta kuitenkin välillä pää pilvissä elävä haaveilija.
Oletko koskaan miettinyt millainen elämäsi olisi ”vaihtoehtoisesti” – jos olisit tehnyt toisen valinnan tai jos et olisikaan tavannut elämäsi tärkeintä ihmistä?
SEURAA: