KEVÄÄN UUSIA TUULIA
Huhtikuussa meillä alkaa vähän erilainen arki, kun mulla loppuu äitiysvapaa ja palaan osa-aikaisesti töihin. Mun on tarkoitus aloittaa tekemään parina päivänä viikossa töitä etänä kotoa käsin. Kyseessä on siis todella pehmeä lasku takaisin työelämään ja se sopii mulle paremmin kuin hyvin!
Olen ollut viimeksi työelämässä kolme vuotta sitten. Kolme vuotta! Siinä ajassa omassa elämässä on tapahtunut paljon, maailman tilanteesta puhumattakaan. Kun jäin äitiysvapaalle tapahtuma-alalta huhtikuussa 2019, ei koronaviruksesta ollut tietoakaan. Korona on vaikuttanut rajusti moniin aloihin ja niin myös mun työpaikkaan – mutta nyt rajoitusten poistuttua tapahtuma-alan tilanne alkaa onneksi näyttää paremmalta.
Kieltämättä töiden aloittaminen jännittää mua jonkin verran. Kaipaan paljon muutakin elämää kuin pelkästään äitiyttä, mutta välillä mulle tulee sellainen fiilis että osaanko enää mitään?!
Tietysti myös oma jaksaminen ja aikataulujen yhteensovittaminen mietityttää jonkin verran – vaikka osa-aikainen töihin paluu ja kotoa työskentely mahdollistaa kuitenkin aika rennon aloituksen. Miehen vuorotyön ansiosta pystymme myös sovittelemaan Edvinin hoidon mun työpäiville, niin hänen ei tarvitse vielä kahdeksan kuukauden iässä mennä päiväkotiin. Siitä olen tosi iloinen että Lydia on viihtynyt niin hyvin päiväkodissa, ja että ylipäätään päätimme laittaa hänet hoitoon jo viime syksynä. Nyt hän jatkaa siis normaaliin tapaan päiväkodissa, eikä hoitopäiviäkään luultavasti tarvitse juurikaan lisätä!
Sellaista mielessä tänään, lupaan raportoida teille miten mun töihin paluu sujuu 🙂
SEURAA:
Onnea uralle!
Kiitos 🙂