NE RASKAUSKILOT

Mietin pitkään haluanko (tai uskallanko) kirjoittaa tästä aiheesta blogiin. Se tuntuu niin yksityiseltä ja jopa intiimiltä – oon kuitenkin aina halunnut pitää liian yksityiset asiat poissa blogista. Oon aiemmissa postauksissa viitannut aiheeseen ohimennen, mutta nyt päätin kuitenkin rohkaistua ja kirjoittaa aiheesta kokonaisen postauksen. Oon ihan varma että siellä ruudun toisella puolella on myös tyyppejä joita tää aihe kiinnostaa!

Ne raskauskilot.

Todettakoon heti aluksi että sain lisää painoa raskauden aikana vajaat parisenkymmentä kiloa, joista on tallella vielä lähes kaikki. Imetyshän kuluttaa kaloreita, joten useilla imettävillä äideillä painoa tippuu imetyksen aikana. Minä en imetä (siitä lisää ehkä joskus toiste), joten senkään puolesta painoa ei ole lähtenyt yhtään.

Pakko myöntää että oon ollut aika kade niille jotka ovat hehkuttaneet että ”kaikki raskauskilot jäivät synnärille”. Mulla ei nimittäin jäänyt yhtään. Siis ei oikeasti varmaan grammaakaan (ja miten se voi olla edes mahdollista jos vauva painoa syntyessään 3,5 kiloa?) 😀

Lydia syntyi toukokuussa, eli olin siis raskaana läpi talven. Oli pimeää ja kylmää, ja väsymys oli ihan kamalaa. Alkuraskauden pahoinvoinnin aikana mulla ei hirveästi tehnyt mieli herkkuja, mutta kun toiselle kolmannekselle päästiin niin jäin hirveään sokerikoukkuun. Enkä jaksanut liikkua yhtään. Päivät oli yhtä pitkää mustaa tunnelia joihin melkein päivittäiset herkkuhetket antoi sentään vähän iloa. Mun ruokavalio oli ihan kauhea raskauden aikana, ja olihan sillä merkitystä painon nousuun. Tottakai se tuntuu vähän ikävältä nyt etten jaksanut panostaa omaan hyvinvointiin. Mutta kaikkien kehot ovat kuitenkin erilaisia – joillekin kiloja kertyy ja joillekin ei. Minusta on kuitenkin tärkeää että erilaisista kokemuksista puhutaan.

Oon jo aiemmin elämässäni pudottanut painoa n. 25 kiloa ja siksi tää edessä oleva painonpudotus ei tunnu niin stressaavalta, vaikka toki se vähän ahdistaa. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Mutta oon ihan varma että pystyn siihen – pikkuhiljaa omalla tahdillani. Viime päivinä oon tehnyt pidempiä kävelylenkkejä ja parin viikon päästä olisi tarkoitus aloittaa jumppakausi.

Kun on tottunut näkemään itsensä tietynlaisena, niin tottakai se tuntuu oudolta olla yhtäkkiä erilainen. Tuntuu oudolta kun omat tutut vaatteet eivät mahdu päälle (onneksi mun vaatekaappi on pullollaan oversize-vaatteita!), enkä tunne oloani omaksi solakaksi itsekseni. Mutta oon kuitenkin koittanut ajatella tätä asiaa positiivisen kautta. En halua ajatella että olisin nyt jotenkin ”vääränlainen” tai että minussa olisi jotain vikaa. Ei todellakaan! Keho on tehnyt valtavan työn ja synnytyksestä on aikaa vasta vajaat neljä kuukautta.

Entäs kehon palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä noin muuten? Oon toipunut kaikin puolin paremmin kuin olin etukäteen ajatellut. Selkäjumit ja liitoskivut hellittivät sillä sekunnilla kun vauva syntyi. Ja synnytyksen jälkeen pääsi heti omin jaloin käymään suihkussa. Viisi päivää synnytyksen jälkeen käytiin vaunulenkillä koko perheen voimin. Vatsa on pienentynyt kohtalaisesti, vaikka tottakai se on vielä vähän pömpöttävä. Ja raskausarpia löytyy, mutta ne eivät haittaa mua ollenkaan.

Toki olisi kiva päästä takaisin samaan painoon kuin ennen raskautta, ja vaikka siihen painoon pääsisikin, niin on kroppa kuitenkin nyt erilainen. Ja se on ihan okei! Vartalo on muuttunut ja niinhän sen pitääkin mennä. Vaikka tässä postauksessa puhunkin lähinnä painosta ja painon pudottamisesta, niin eihän paino kuitenkaan kerro kaikkea. Tavoitteenani on parempi kokonaisvaltainen hyvinvointi. Haluan alkaa taas nauttimaan liikunnasta, olla reippaampi ja energisempi – ja ennen kaikkea olla itseäni kohtaan lempeä tässä projektissa.

Onko siellä lukijoissani muita tuoreita äitejä joita raskauskilot mietityttävät?

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest

Kommentit (8)
  1. Minulla on 6.5 kk ikainen tytto ja olen nyt suurinpiirtein saman painoinen kuin ennen raskautta (eli hiukkasen painavampi kuin mita tammoisen lyhyen hukkapatkan pitaisi olla). Raskaana kiloja tuli todella vahan, kiitos 6 kk kestaneen kokopaivapahoinvoinnin ja jarkyttavan narastyksen (sita ei ole ikava!). Syominen oli terveellisinta ikina kun oikein mikaan muu kuin hedelmat ei pysyneet sisalla ja narastyksen takia kaikki normaalit herkut oli pannassa. Tasta johtuen painoin kolme viikkoa synnytyksen jalkeen vahemman kuin vuosiin mutta myonnetaan etta muutama kilo on tullut sen jalkeen takaisin 😀

    1. Kiitos kommentista! 🙂 Voi ei,kuuden kuukauden kestävä pahoinvointi kuulostaa ihan kamalalta! Mulla kesti alkupahoinvointia ja etovaa oloa onneksi vaan noin viikolle 15-16 asti… Tuommoisen koettelemuksen jälkeen on varmaan ihan hyväkin jos tulee vähän painoa lisää kun voi syödä muutakin kuin hedelmiä! 😀

  2. Toukokuussa myös synnyttänyt ja vaikka imetän ei kilot ole karisseet minnekään! Olin myös raskauden aikana todella väsynyt ja tämä helpotti vasta viimeisellä kolmanneksella, mutta siinä vaiheessa liitoskivut oli niin kovat, ettei pahemmin pystynyt urheilemaan. Koiran kanssa kävin kyllä lähes päivittäin ”lenkillä”, tosin 1,5km matkaan meni n. 40-60 minuuttia, joten kovin urheilullista se ei ollut 😅. Herkut löysin jo toisella kolmanneksella ja varsinkin suklaajäätelöstä muodostui ylitsepääsemätön herkku. Nyt olen aloitellut pikku hiljaa urheilun, mutta raskauden ja synnytyksen jälkeiset lantio ja häntäluu ongelmat ovat hieman hidastaneet menoa,mutta hissukseen tästä noustaan 😊 kaikesta huolimatta tekisin kaiken uudestaan, myös varmaan ne herkutkin 😅😄

    1. Kiva että kommentoit! 🙂 On mielenkiintoista kuulla näitä erilaisia kokemuksia, oon kuullutkin että joillain imetys tosiaan vaan pitää kilot entistä visummin kiinni kropassa.. Mulla oli kans ihan järkyttävät liitoskivut varsinkin viimeisellä raskauskolmannella. Voin niin samaistua, mullakin johonkin kilometrin kauppareissuun meni ihan hirveän kauan 😀 Mutta tosiaan, pikkuhiljaa! 🙂 Tsemppiä sulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *