Kun jäin äitiysvapaalle viime huhtikuussa, ajattelin että kotona oleminen tekisi hyvää suorittajaminälle. Että oppisin ottamaan vähän rennommin ja päästämään irti stressaavista asioista. Tavallaan olenkin saanut asetettua pääkopan vähän rennommalle vaihteelle (vaikka äitiys”loma” ei mitään lomaa olekaan), mutta oon kuitenkin huomannut että viime aikoina oon alkanut ”suorittamaan” kotiarkea ja äitiyttä. Aikaa kotitöihin ja omiin harrastuksiin on paljon vähemmän kuin aiemmin, mutta yritän silti olla mahdollisimman tehokas kaikessa ja saada paljon aikaiseksi. Kukaan muu ei vaadi sitä multa paitsi minä itse.

Välillä mun on vaikea rauhoittua ja ihan vaan olla. Nukun hyvin, mutta uni ei aina ole kovin virkistävää. Tottakai nautin ihanista hetkistä vauvan kanssa, mutta välillä huomaan että mielessäni pyörii tekemättömät kotityöt, ostoslista tai seuraavan päivän suunnitelmat. Olo on tuntunut väsyneeltä ja kireältä, ja on ollut vaikea myöntää miten väsynyt olen ollut. Olen kaivannut lepoa ja omaa aikaa (onnea on isovanhemmat jotka hoitavat mielellään vauvaa ja se että miehellä on aina neljä vapaapäivää putkeen!).

Myös bloggaaminen on hetkittäin tuntunut pakkopullalta. Bloggaaminen on suurimmaksi osaksi harrastus, mutta pyrin tottakai aina tekemään mahdollisimman laadukkaita postauksia. Omaan päähän on iskostunut ajatusmalli siitä että postauksissa pitäisi aina olla jotain tärkeää sanottavaa ja syvällinen näkökulma. Nyt ajattelin heittää nämä ajatukset romukoppaan ja pyrkimään jatkossa madaltamaan kynnystä ja bloggaamaan vähän kevyemmällä otteella! Kirjoittamaan niistä asioista jotka sillä hetkellä innostavat, olla tuijottamatta kävijälukuja tai miettimättä hakukoneoptimointia.

Entä mitenhän voisi opetella läsnäolemisen taitoa? Auttaisiko jooga, meditaatio tai mindfulness? Otan mielelläni vastaan vinkkejä!

Energiaa viikkoosi!

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest