RASKAUSAJAN STRESSISTÄ, ONNESTA JA RASKAUDEN VAIKUTUKSESTA ITSETUNTOON
Uuvuttava raskausaika
Raskaus on monella tavalla herkkää ja uuvuttavaa aikaa sekä mielelle että keholle. Tässä toisessa raskaudessa, tai jo siinä vaiheessa kun aloimme haaveilla raskaudesta, pohdin kovasti sitä miten uskallan henkisesti lähteä taas mukaan tähän rumbaan.
Ensimmäinen raskaus ja synnytys sujui hyvin, mutta raskausaika ja erityisesti ensimmäinen kolmannes ovat aina todella jännittävää ja jopa pelottavaa aikaa. Mietin uskallanko laittaa itseni taas alttiiksi sille, että uusi raskaus voi mielettömän onnen lisäksi aiheuttaa surua ja menetystä (toki huoli oman lapsen hyvinvoinnista on läsnä koko elämän ja tavallaan vasta alkaa siitä hetkestä kun lapsi syntyy..)
Tämä toinen raskaus on myös ollut fyysisesti haastavampi kuin aiempi. Täysin verrannollisia raskaudet tuskin ovat koskaan, sillä jokainen raskaus ja sen hetkinen elämäntilanne on erilainen. Tässä raskaudessa olen ollut jollain tapaa pettynyt oman kropan toimintaan, lähinnä liittyen raskausdiabetekseen. Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut, kun odotin esikoista odottaessa kaksi vuotta sitten, raskausdiabetekseni pysyi hallinnassa ruokavaliohoidon avulla.
Tässä raskaudessa kävin sokerirasituksessa jo joskus viikolla 16 ja sain raskausdiabetes-diagnoosin heti. Muutama kuukausi sitten aluksi hyvinä pysyneet verensokeriarvot alkoivat nousta ja nousta, ja nyt mulla on käytössä tablettilääkitys sekä pitkä- ja lyhytvaikutteinen insuliini.
Vaikka tiedän että monille käy näin raskauden edetessä, olen silti tuntenut pettymystä siitä ettei oma kroppa toimi niin kuin pitäisi. Tottakai tiedostan että lääkkeet on määrätty minun ja tietenkin vauvan hyvinvointia ajatellen, mutta en voi väittää etteikö lääkityksen aloittaminen oli saanut minussa aikaan vähän ”epäonnistumisen” tunteita. Onneksi raskausdiabeteksen hoitoon on olemassa lääkkeet, ja raskaus on sinänsä sujunut hyvin raskausdiabeteksesta huolimatta. Vauvan on kuitenkin todettu ultraäänessä olevan makrosominen (poikkeavan kookas) ja se on aiheuttanut tähän loppuraskauteen stressiä ja huolta. Lisäksi olen ollut fyysisesti huonommassa kunnossa kuin aiemmassa raskaudessa, ja kärsinyt pitkään liitoskivuista ja selkäkivuista.
Raskaus ja itsetunto?
Oma suhtautuminen muuttuvaan kroppaan ja ulkonäköön on vaihdellut, ja raskauteen on mahtunut hetkiä jolloin olen ollut tyytymätön omaan ulkonäköön ja kriittinen omaa peilikuvaa kohtaan.
Välillä tuskailen vatsan kokoa ja sitä miten kömpelöltä oma olo tuntuu, mutta samalla tiedän että tulen myöhemmin ikävöimään vatsaa. Nyt raskauden viimeisinä viikkoina olen tuntenut oloni kauniiksi pyöreän mahan kanssa. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisimpänä illalla kädet hakeutuvat vatsan päälle silittelemään ja tunnustelemaan vauvan liikkeitä. Siitä olen iloinen että iho on tuntunut koko raskausajan hehkuvalta ja ollut todella hyvässä kunnossa!
Odotan kuumeisesti sitä että saan tavata toisen lapsemme, mutta myös sitä että oma kroppa näyttää ja tuntuu raskauden jälkeen taas tutummalta. Että saan ”oman itseni” takaisin. Odotan sitä että jaksan käydä kaupassa ilman kipuja ja kolotuksia, ja että jaksan tehdä kunnon lenkkejä ja innostua taas liikunnasta pitkästä aikaa.
Ihanaa viikonloppua!
SEURAA:
Lueskelin eräänä iltana mun vanhoja vauva-aiheisia postauksia, ja päätin 
