Skam loppui, mitä sitten?
Onkohan tämä ihan normaalia, että on näin tyhjä olo? Toissayönä valvoin myöhään ja katsoin sohvalla yksin vilttiin kääriytyneenä Skamin viimeisen jakson viimeisen klipin, ja eilen vielä koko viimeisen jakson Areenasta.
Tuntuu ihan hupsulta, miten surulliseksi sen loppumisesta voi tulla. Ja sekin tuntuu hupsulta, että miten tärkeä juttu Skamista minulle tuli. Välillä on jo nolottanut, miten täysiä aikuinen ihminen voi hurahtaa norjalaiseen tv-sarjaan. Tiedän että monille se oli sitä – hyvä sarja ja hauskaa katsottavaa, mutta minuun Skam jätti syvemmän jäljen. Siitä tuli minulle merkityksekäs asia, josta saatuja oppeja voi ammentaa kaikilla elämänalueilla. Skam opetti paljon elämästä, toisten ihmisten kohtaamisesta, itsensä löytämisestä, rakkaudesta, ystävyydestä ja onnellisen elämän avaimista, Niin ja toki siitä jäi käteen muutakin – soittolistalle paljon loistavaa musiikkia (erityisesti norjalaisia musiikkilöytöjä, joita ajattelin muuten esitellä blogissa myöhemmin), aivan hullu intohimo matkustaa Osloon sekä opiskella norjan kieltä.
Ja vastauksena otsikon kysymykseeen, en tosiaankaan tiedä. Ehkä jatkan hengailua Livet er nå-paita päällä ja pistän jaksot pyörimään vielä (ainakin) kerran.
PS. Jos kaipaat Skamin jälkeiseen ahdistukseen jotain hyvää katsottavaa, iso peukku myös minulta täällä Lilyssäkin moneen otteeseen hehkutetulle norjalaiselle Nuoret ja lupaavat-sarjalle (löytyy Yle Areenasta). Lisäksi olen alkanut katsomaan uudestaan Skinsiä, omien teiniaikojen lempparia. Ja se on muuten ihan loistava sarja!
Muita Skam-aiheisia juttujani:
Kiitos, Skam
Skam-paita, vihdoinkin!
Tyyli-inspiraatiota Skamista