Kuka on alkoholisti? Sellainen ihminen, joka on menettänyt juomisen hallinnan ja käyttää alkoholia valtavia määriä? Jos määrittelisin itseni alkoholistiksi, kuka tahansa minut tunteva varmasti nauraisi väitteelle. ”Ethän sä juo paljoa ja sähän juot vain harvoin”. Ymmärrän kyllä, että ero rappiolle joutuneen, elämänhallintansa menettäneen ja ”normaalikäyttäjän” välillä vaikuttaa olevan suuri. Mutta onko se lopulta? Missä kulkee raja normaalikäyttäjän ja alkoholistin välillä? Kukaan tuskin päättää ryhtyä alkoholistiksi. Alkoholi vaan sattuu olemaan aine, joka on paitsi myrkky, myös ihmiselle voimakasta riippuvuutta aiheuttava. Ei liene olemassa rajaa, milloin voidaan sanoa käytön olevan turvallista. Ei kai kukaan muuten ehdoin tahdoin ylittäisi tuota rajaa, jos sellainen olisi olemassa. Ongelma vaan on siinä, että määrät kasvavat pikkuhiljaa ja normaalin raja alkaa venyä.

Minun kohdallani ei onneksi ehtinyt käydä noin. Aloin kyseenalaistaa alkoholinkäytön mielekkyyttä jo useampi vuosi sitten. Olen aika ajoin ollutkin kokonaan käyttämättä, kunnes sitten taas kesän tullen tuntenut suurta houkutusta ostaa jääkaappiin kylmä valkoviini tai kuuman kesäpäivän vilvoitukseksi siideriä. Syksyn pimeisiin kuuluu tietysti lasi punaviiniä ja hyvän aterian kruunaa viini. Ja jos on aihetta juhlaan, tai vaikkei olisi, niin tunnelmaa nostattaa kuplivan kilistely. Eikä mikään tietenkään voita maailmanparannusta hyvän ystävän seurassa viinilasin äärellä. Jostain syystä alkoholi yhdistyi mielessäni kaikkeen mukavaan. Ajatukseen, että alkoholi tekee olon rennon kevyeksi, ja sosiaalisissa tilanteissa vähentää estoja. Tai että alkoholi maistuu hyvältä. Kun aloin miettiä viimeisiä kertoja, kun olen juonut alkoholia, niin enkö tosiaan olisi voinut rentoutua millään muulla tavalla? Ja enkö pysty keskustelemaan tai pitämään hauskaa ilman alkoholia? Onko alkoholi oikeastaan edes hyvänmakuista? Jos sitä pelkästään maun vuoksi joisi, niin silloinhan riittäisi kevyesti yksi juoma. Harvempi aikuinen juo limuakaan monia pulloja kertaistumalta, vaikka se maistuisi hyvältä. Ei, alkoholia ei juoda pelkästään hyvän maun vuoksi, vaan koska sitä tekee mieli sen vaikutusten vuoksi.

Viime aikoina alkoholi on vaikuttanut kehooni ikävällä tavalla. En tosiaan ole juonut paljoa, mutta jo se yksi annos on aiheuttanut leposykkeen nousua ja seuraava yö on mennyt aivan piloille, kun keho on käynyt ylikierroksilla ja olo on ollut karmiva. Alkoholin aiheuttama nestehukka on tuntunut jatkuvana janona ja tahdosta riippumaton hermostoni on elänyt aivan omaa elämäänsä. Älykello on aamulla tukenut tätä kokemusta: palautuminen on ollut surkeaa, stressitaso on korkea ja syvää unta ei ole tullut nimeksikään. Onpa kertaalleen käynyt niinkin, että kolmen viinilasillisen jälkeen olen menettänyt muistini ja oksentanut loppuillan. Sinänsä hyvä, että toleranssini tuohon myrkkyyn on surkea, mutta jos mietin tuota olotilaa, niin ei sillä kyllä mitään tekemistä ole hauskanpidon kanssa. Aika monen muun asian miellän hauskemmaksi.

Jostain syystä alkoholi kuitenkin mielletään nimenomaan kivaksi ja positiiviseksi asiaksi. Kukaan ei kyseenalaista heitä, jotka juhlissa juovat, kun taas juomatta olevat saavat selitellä juomattomuuttaan. Alkoholi on kuitenkin ainoa huumaava ja riippuvuutta aiheuttava aine, jonka käyttö on sosiaalisesti hyväksyttyä tai jopa suositeltavaa niin kauan kuin se ei ole ongelma. Kuinka monen mielestä olisi ihan ok piikittää heroiinia suoneen bileiden alkaessa, koska ”eihän Rauno käytä kuin kohtuudella”? On totta, että huumausaineiden kohdalla tuo luisu ”viihdekäytöstä” rappiolle on paljon nopeampi kuin alkoholin suhteen, mutta alkoholin käytölle on vaikea määritellä rajaa, milloin viihdekäyttö muuttuu riippuvuudeksi. Kenties jo ensimmäisellä kerralla, kun alkoholia on juotu?

Tulin siihen tulokseen omalla kohdallani, ettei turvallista rajaa ole olemassakaan ja käytän alkoholia, koska olen riippuvainen siitä ja muut syyt ovat tekosyitä. Alkoholi ei tosiasiassa tee minusta sosiaalisempaa tai hauskempaa ihmistä. Jos joku näin ajattelee, ei luultavasti välitä minusta oikeasti. Jos taas jokin juhla tuntuu tylsälle ilman alkoholia, se ei johdu alkoholin puutteesta vaan siitä, että juhla yksinkertaisesti on tylsä. Hyvä seura taas on hyvää ilman alkoholiakin ja hyviä keskusteluja syntyy ihan selvinpäinkin. Yleensä nimenomaan silloin.

Se kaikkein oleellisin asia, minkä ymmärsin luettuani Allen Carrin kirjan Korkki kiinni!, on sama kuin minkä tahansa pysyvän elämäntapamuutoksen takana: en joudu luopumaan mistään, jos lopetan alkoholinkäytön. Tähän saakka hatarat päätökset juoda ehkä vähemmän tai mahdollinen lopettaminen ovat sisältäneet ajatuksen, että minun on kieltäydyttävä monesta kivasta ja joudun luopumaan monesta asiasta sen vuoksi. Esimerkiksi ketoruokavaliolle vuosi sitten ryhtyessäni moni kyseli kauhuissaan, mitä kaikkea minä nyt sitten en voi enää syödä. Aika pian oivalsin, että jos koko ajan mietin pullaa, jota en voi syödä, tekee pullaa koko ajan mieli. Jos taas lähestyn asiaa siitä näkökulmasta, että saan syödä joka päivä ihania, herkullisia ruokia tuntematta nälkää ja turvonnutta oloa, tunnen suurta iloa ruokavaliostani enkä tunne joutuvani luopumaan mistään tai rajoittamaan mitään. Kun en enää tunne himoa karkkeihin tai vehnäleipään, en joudu luopumaan niistä. Päin vastoin olen saanut itselleni hyvän olon ja saan syödä hyvää ja kehoani ravitsevaa ruokaa. Jos lähestyn alkoholiakin samalla ajatuksella, juomatta oleminen ei tunnu rajoittavalta. En luovu mistään, jos tunnen, ettei alkoholi anna mitään. Miksi myrkystä luopumista pitäisi jotenkin surkutella?

Siispä uskallan nyt ensimmäistä kertaa sanoa, että olen lopettanut alkoholin juomisen ja tunnen itseni vapaaksi. Ei niin, että ”katotaan nyt niin pitkään, kun tuntuu hyvältä olla ilman” vaan olen todella lopettanut itseni myrkyttämisen. Ja ei, en edelleenkään moralisoi muiden viinilasillisia tai terassioluita tai sen kummemmin railakkaampaakaan juhlintaa ja aivan mielelläni osallistun illanviettoihin ja juhliin, joissa osa/muut juovat alkoholia. Jos minua ei alkoholittomuuden vuoksi kutsuta, keksin varmasti muuta sisältöä tuolle vapautuneelle ajalle.