AIKUISTEN YSTÄVÄKIRJA
Muistatteko vielä ystäväkirjat, jotka kiersivät ystäväpiirissä ja luokassa lapsuudessa? Miten suurella hartaudella niitä kirjoja täytettiinkään! Oli elintärkeää, että jokainen vastaus kuvastaisi täydellisesti kirjoittajaa. Jotenkin kuitenkin muistelen, että vastaukset vaihtelivat aika paljon vuodesta riippuen…
Ystäväni Saranda julkaisi joulukuussa hauskan aikuisten ystäväkirja -kirjoituksen blogissaan. Se oli niin hauskaa luettavaa, että Sarandasta inspiroituneena halusin tehdä myös oman ystäväkirjamerkintäni!
Perusjutut
Siviilisäätyni: Kihloissa
Asumismuotoni: Asun kerrostalossa Espoossa (loppuvuodesta omakotitalossa!!!)
Ammatti: Press Officer (suomeksi: olen PR-alalla ja teen viestintää erilaisille brändeille)
Kiinalainen horoskooppini: Ei mitään hajua! Oli pakko turvautua Googleen: olen lammas. ”Lampaan vuonna syntyneet ihmiset ovat hienostuneita ja erityisen taiteellisia. He näyttävät, ainakin ensi silmäyksellä, paremmin toimeentulevilta kuin eläinradan muut merkit. Lammas-ihmiset ovat usein ujoja, pessimistisiä ja maailmasta ymmällään. Monet lampaat ovat myös usein valittajia ja sangen päättämättömiä.”Tämä kuvaus ei vastaa mielestäni persoonaani lainkaan :-D No, tuon päättämättömyyden voin allekirjoittaa, muut jutut menevät aivan ohi!
Harrastukset: Lukeminen, kuntosali, juokseminen, kirjoittaminen, valokuvaaminen, pianonsoitto (sekä tietysti Netflix, hehe)
Syvällistä
Periaatteet: Elää tässä hetkessä, muistaen tuntea kiitollisuutta joka päivä kaikesta siitä hyvästä, mitä on elämäänsä saanut
Maailmankatsomukseni: Paras hetki on juuri tässä ja nyt
Pohdin: Miksi meidän ihmisten on niin vaikeaa olla suunnittelematta tulevaisuuttamme. Vaikka koen osaavani elää hyvin hetkessä, toisinaan mieleni haluaa karata jo tuleviin asioihin. Mutta tämä liittyy varmasti osittain siihen, että haluan asioiden olevan järjestyksessä ja kontrollissa
Vihaan: Itsekeskeisyyttä
Halveksin: Itsekeskeisyyttä (= ihmisiä, jotka ajavat aina vain omaa etuaan muiden kustannuksella eivätkä ole kiinnostuneita muiden elämistä)
Pyrin: Kohtelemaan kaikkia ihmisiä kuin haluaisin itseänikin kohdeltavan – siis olemaan lempeä
Rakastan: Miestäni, perhettäni, ystäviäni, merta, pehmeitä metsäpolkuja lenkkitossun alla, paksuun kirjaan uppoutumista viltin alla, pienten arkisten asioiden tarkkailua, jäätelöä, pitkiä illallisia perheen ja ystävien kanssa
Haaveilen eniten: Että saisin elää tasaista elämää, jossa olisi paljon ilon ja onnen hetkiä ja tietysti myös surunhetkiä, mutta ennen kaikkea iloa ja aikaa minulle rakkaiden ihmisten kanssa
Tarvitsen: Arkeeni hiljaisia hetkiä vain olla ja ajatella omia asioitani
Pelkään: Puolisoni sanoisi, että vähän kaikkea (mikä on kyllä jossain määrin totta), mutta vastataan nyt, että pimeää
Kaipaan: Toisinaan sitä huolettomuutta, joka voi olla vain ihmisellä, joka ei tiedä tulevaisuuden vastuista ja velvollisuuksista vielä mitään (siis lapsella)
Murehdin: Aina välillä sitä, että entä jos koko talonrakennusprojekti meneekin päin mäntyä – mutta ei se mene! Murehdin myös sitä, miten jaksan odottaa Workin’ Momsin neljättä tuotantokautta…….
Kerään: Itseäni inspiroivia lauseita ja mietteitä kirjoista, lehdistä, laulujen sanoista, mistä tahansa
Lempi
Värini: En tiedä… Sisustuksessa viehättää juuri nyt greige, mielenmaisemassa laventeli, pukeutumisessa tykkään klassisista väreistä (musta, sininen, valkoinen, beige, harmaa)
Vuodenaika: Kesä! Olen parhaimmillani (ja onnellisimmillani) kesällä, kun ulkona saa kulkea paljain säärin
Eläin: Koira, tarkemmin sanottuna labradorinnoutaja, koska labbikset nyt vain ovat maailman lempeimpiä otuksia ( – toinen suosikkini on dodo, ihan vain siksi, että se on niin hassu)
Kirja: On mahdotonta mainita vain yksi… Ainakin Haruki Murakamin Komtuurin surma ja Siri Hustvedtin What I loved.
Elokuva: La grande bellezza
Musiikkilaji: Indie rock, rnb, jazz – mahdotonta sanoa yhtä
Numero: Ei lempinumeroa!
Asia minussa: Että osaan kuunnella muita + osaan pysähtyä ja katsella maailmaa uteliain silmin ja nähdä kauneutta rumuudessakin
Ruoka: Pasta, pizza… kaikki italialainen
Juoma: Vihreä tee <3
Lomakohde: Etelä-Ranska – rannat, suloiset pikkuravintolat, ruokakulttuuri, tyylikkäät ihmiset, lämpö, viinitilat… Tunnen oloni kotoisaksi!
Tuoksu: Laventeli, japanilainen vihreä tee, piparit
Kasvi: Alppiruusu
Säätila: Lempeä kesäpäivä, kun on lämmintä mutta auringonsäteet paistavat pilviverhon läpi // Kirpeä talvipäivä, kun on muutama aste pakkasta ja lumi narskuu kenkien alla // Alkusyksyn/-kevään kuulaan raikkaat aamut
Tapa viettää vapaailta: Sauna + lempisarja // lukeminen // afterit tyttökavereiden kanssa
Kysymyksiä
Pidätkö tytöistä vai pojista?: Miehistä
Onko sinulla salaisuuksia?: Ei juurikaan!
Onko sinulla valkolakkia?: Kyllä vain – ja vieläpä omani. Penkkareiden yhteydessä lakki vaihtui, mutta sain lopulta omani takaisin
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?: This is lame but reiät korvalehdissä, jotka sain muistaakseni ala-asteen lopulla. Tatuoinnit ja lävistykset eivät ole olleet koskaan ”minun juttuni”
Mitä tilaat baarissa?: Kesällä Aperol Spritzin, talvella lasin viiniä
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?: On, usealla upealla ystävällä <3
Mitä muuttaisit itsessäsi?: Haluaisin olla itsevarmempi ja sitä myöten varmempi omista valinnoistani. Olen kammottava arpoja enkä luota siihen, että teen oikean valinnan!
Kerro jotain siitä
Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi: Olin 18-vuotias ja valmistumassa lukiosta. Penkkarit kutkuttelivat jo mielessä – tuntui hirveän hyvältä idealta pukeutua Marilyn Monroeksi helmikuun paukkupakkasilla. En tiennyt tulevaisuudestani vielä yhtään mitään, mutta en oikeastaan osannut murehtia koko asiaa. Olihan edessä monta viikkoa vapaata (=lukulomaa)!
Viimeksi koit romanttisen hetken: Niitä on joka päivä <3 Esimerkiksi se, kun suukotamme toisiamme sängyssä joka ilta ennen nukkumaanmenoa <3
Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla?: Nauroimme viime viikolla töissä yhtä kommellusta kippurassa työkavereideni kanssa. Jouluna nauroimme anoppini kanssa vedet silmissä, kun katselimme mieheni vanhoja perhe- ja lapsuudenkuvia!
Viimeksi luit jotakin syvällistä: Luen parhaillaan Ian McEwanin kirjaa Kaltaiseni koneet, joka kertoo roboteista. Kirja on fiktiivinen, mutta herättää paljon ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia aiheesta.
Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: My Feminine Ways, jota islantilaistaiteilija Ragna Kjartansson ja hänen ystävänsä soittavat ja laulavat videoinstallaatiossa, jota kävimme katsomassa Kiasmassa. Biisi oli aivan ihana ja soi päässäni vielä pitkään museokokemuksen jälkeen! Tunnelma vanhassa kartanossa oli suorastaan maaginen.
ps. Kuvissa yksi tämän hetken lemppareistani: suomalaisen KN Collectionin ylellisen pehmeä merinovilla/kasmirpipo, joka lämmittää ihanasti talven tuiverruksessa <3 Kaunis ja käytännöllinen! (*pipo saatu blogin kautta)
Kuvat: Ani Frei / Naked Truth
lue myös: