kaksi viikkoa uudessa kodissa
Marraskuun lopulla koitti kauan ja hartaasti odotettu päivä: muuttopäivä.
Viikko ennen muuttoa avasimme ensimmäistä kertaa oven valmiiseen kotiimme. Miten monta kertaa olinkaan iltaisin nukahtanut siihen ajatukseen, kun kävelemme ensimmäistä kertaa valmiin kotimme ovista sisään!
Se oli jotenkin absurdia. Että tässä tämä nyt on, meidän kotimme. Vielä kesäkuussa talon tilalla olivat vain perustukset. Ja nyt siinä tilalla olikin kaikki: seinät, katto, lattiat, sisustukset, kalusteet. Muuttovalmis koti.
Purimme tavarat muuttolaatikoista heti seuraavana päivänä muutosta. En kestä täysiä muuttolaatikoita ja sitä, että tavarat lojuvat missä sattuu, vaan haluan ne nopeasti omille paikoilleen.
Tavarat ovat nyt paikoillaan, mutta järjesteltävää riittää vielä pitkäksi aikaa. Vaatekaappiin pitäisi tehdä inventaario, ja haluaisin organisoida myös keittiön ja eteisen kaappien sisällön uusiksi. Myös helppokäyttöisen kierrätysjärjestelmän laatiminen on prioriteettilistalla, sillä omakotitalossa kaikki täytyy hoitaa itse.
Otimme vanhan kodin huonekaluista mukaamme ainoastaan sängyn ja sohvan, joista jälkimmäinen saa tosin tammikuussa väistyä uuden sohvan tieltä. Olimme aluksi aikeissa myydä sohvan jo ennen muuttoa, mutta onneksi otimme sen vielä mukaan uuteen kotiimme: olisihan se ollut vähän nihkeää istua 1,5 kuukautta lattialla.
Uusi sohva on tilattu, ruokapöytä ja sen tuolit hankittu – eli ensi tilassa tärkeimmät huonekalut hoidettu. Seuraavaksi vuorossa ovat työhuoneen hankinnat (sähköpöytä, työtuoli, kirjahylly), vierashuoneen vuodesohva, sohvapöytä, yöpöydät, matot, erilaiset laatikot kaappien organisointiin… Eli lyhyesti sanottuna vähän kaikenlaista.
Nyt juuri tuntuu kuitenkin siltä, ettei niilläkään ole niin kiire. Tuntuu ihanalta, että olemme vihdoinkin täällä. On ollut ihanaa vain istua kotona ja katsella ympärilleen. Meillä on koko loppuelämä aikaa rakentaa omaa, yhteistä pesäämme.
lue myös: