omenapiirakka ranskalaisittain – prisca leclercin suloinen tarte tatin
Keskiviikkoaamu alkoi makeasti, kun suuntasin Hietalahden kauppahallin Le Marché -ravintolaan Prisca Leclercin uuden kirjan Tarte Tatin – suuri ranskalainen keittokirja julkistamistilaisuuteen.
En ollut aiemmin käynyt Le Marchéssa, joten oli hauskaa päästä kirjanjulkistamistilaisuuden ohella tutustumaan suloiseen, ranskalaishenkiseen ravintolaan. Pieneen tilaan oli ahtaunut kymmenittäin ihmisiä maistelemaan ranskalaisia herkkuja ja vaihtamaan kuulumisia. Harvemmin sitä tulee aloitettua aamuaan näin ylellisesti: tarjolla oli runsaasti mehevää leipää, erilaisia juustoja ja suussa sulavia levitteitä – esimerkiksi tomaatti- ja oliivikompottia.
Ja tietysti, tärkeimpänä kaikista, suloista tarte tatinia.
Idea suuresta ranskalaisesta keittokirjasta syntyi, kun Leclerc sai ystävältään valtavan kasan omenoita, ja alkoi etsiä herkullisia reseptejä hedelmien hyödyntämiseen. Omenien tuoksu toi mieleen muistot lapsuudesta, ja niin Leclerc intoutui tekemään tarte tatinia.
Täydellisen tarte tatinin resepti löytyy uudesta kirjasta. Leclercin mukaan kirjan on tarkoitus tarjota lukijalleen helppoja reseptejä, joilla syntyy herkullista ja mutkatonta ruokaa. Reseptit saattavat näyttää ensisilmäyksellä pitkiltä, mutta se johtuu kirjailijan mukaan siitä, että hän halusi tuoda selkeästi esille ruoanlaiton eri vaiheet, tuoksut ja maut. Juuri yksityiskohtaiset ohjeet auttavat taitamattomampaakin kokkia ruoanlaitossa eteenpäin.
Pääidea on, että ruoka tehdään laadukkaista raaka-aineista. Juuri tämä oppi suomalaisten kannattaisikin Leclercin mukaan omaksua ranskalaisilta kotikokeilta: ei upoteta ruokia kastikkeisiin, vaan panostetaan ja luotetaan hyviin raaka-aineisiin. Myös oikeanlaisilla ruoanvalmistustekniikoilla voidaan korostaa hyvien raaka-aineiden makua.
Leclerc suositteli tarttumaan ensimmäisenä juuri tarte tatinin reseptiin, joko makeaan omenapiirakkaan tai suolaiseen tomaattipiirakkaan. Sen tekeminen kun vaatii hieman uskallusta ja omien rajojen ylittämistä: omenat tulee paahtaa kunnolla, lähes kärähtämisvaiheeseen asti. Paahtamisen vuoksi lopputulos on joka kerta hieman erilainen, ja vähitellen jokainen oppii tekemään piiraan omalla tavallaan.
Silmäilin tarte tatinin reseptiä, eikä se vaikuttanut lainkaan mahdottomalta – päinvastoin! Suuri ranskalainen keittokirja on täynnä upeita kuvia erilaisista ranskalaisista perinneherkuista. Päärynä-pistaasipiirakka, aurajuustopasta, camembert uunissa, benedictin munat, punajuuri-avokadosalaatti katkaravuilla… Jumalaisten reseptien lista on loputon. Ruokakuvien lisäksi kirjan sivuja värittävät kertomukset ranskalaisesta ruokakulttuurista ja kuvat Ranskan kaduilta.
C’est magnifique! Suussa sulava tarte tatin ja ranskalaisen keittiön ylistys eivät helpottaneet lainkaan Pariisi-kuumettani. Matkustin kaupunkiin viimeksi viisi vuotta sitten, kun reilasin ympäri Eurooppaa ystävieni kanssa. Tarte tatin ja café au lait pienessä, pariisilaisessa kahvilassa lämpimänä toukokuun päivänä… Koska varataan lentoliput?
