Severance-täyskäännös
Suosikkisarja ( 😀 ): Severance (Apple TV+)
Merkittäviä uutisia. Minä, Maisa, olen 1) kolmen tuhannen vuoden yrittämisen jälkeen katsonut loppuun Severancen ykköskauden, 2) katsonut kaikki kakkoskauden tähän mennessä julkaistut jaksot, 3) pitänyt niistä jaksoista, 4) ehkä vähän koukussa Severanceen.
Mitä?!
Puhutaan siis SEVERANCESTA, sarjasta, josta olen tässä blogissa todistetusti kirjoittanut muun muassa seuraavaa:
Tämä nyt on vähän typerä nillittämisen kohde, mutta Severance saattaa olla jopa vähän liian laadukas. Samaan aikaan kun fiilistelen sitä, pyörittelen silmiäni sille, kuinka viimeisen päälle mietittyä kaikki on.
Severance on niin tyylitelty, etten minä ihan täysin saa siitä otetta.
En vain koskaan tule sataprosenttisesti rakastamaan Severancen kaltaisia sarjoja, joissa kaikki osat ovat täydellisesti paikoillaan.
Kuka minä olen suosittelemaan Severancea?! Kuinka monta kertaa olen inissyt, että se on ankea ja ahdistava ja vaikka kuinka tarvon, en pääse ykköskauden loppuun.
Tiedän, että Severance on objektiivisesti loistava sarja, mutta subjektiivisesti se on vain liian ankea! Olen aloittanut ja lopettanut sarjan useita kertoja, enkä koskaan pääse yhtä jaksoa pidemmälle.
Olen aloittanut ja lopettanut Severancen 5749 kertaa. Kenties 2024 on se vuosi, jolloin katson Severancen ykköskauden loppuun asti? (Joo joo, luovutan.)
Vuoden 2024 Severance-saldo: nolla minuuttia.
Olet nolo takinkääntäjä, M. Kaikki tuo täydellisen pätevä nillitys – vuodesta 2022 lähtien! – ja sitten tsadam, muutat mieltäsi??! Nyt se onkin hyvä?? Nyt odotat Severance-perjantaita? Mitä hittoa tapahtui?
Noh, minäpä kerron, mitä tapahtui. Iski FOMO. Kakkoskausi alkoi, ja koko maailma (=HS:n kriitikko ja somekuplani) ylisti sitä. Some täyttyi analyyseistä ja meemeistä, joita en ymmärtänyt. Ja minä halusin ymmärtää! Ikävä totuus on, että suurten puheideni jälkeen olen vain bandwagon-sarjafani, joka haluaa katsoa samoja juttuja kuin kaikki muutkin. (Tein pika-analyysin itsestäni, ja olen sitä mieltä, että tämä on ok.)
Toinen totuus: maailma on oikeassa. Severance on loistava. Allekirjoitan edelleen aiemmat puheeni siitä, etten tule koskaan rakastamaan sitä. Siis sellaisella ikuinen suosikkisarjani -tavalla. En esimerkiksi koskaan katsoisi jaksoja uudestaan. Mutta nyt olen oppinut arvostamaan Severancen laadukkuutta ja viimeiseen asti mietittyjä yksityiskohtia. Olen oppinut arvostamaan sitä, että se haastaa ja pakottaa keskittymään. Kyseessä ei ole sarja, jota voi katsoa puhelimen selaamisen ohessa. Jotain tärkeää menisi ohi.
Välillä tunnen itseni vähän liian tyhmäksi katsomaan Severancea. Kaikella on merkitys ja piilomerkitys, on hienovaraisia viittauksia ja tasoja ja tasojen tasoja. Enkä pysty ennakoimaan juonikuvioita tai arvaamaan, mitä tapahtuu. Pitää vain odottaa, että sarjan mysteeri avautuu pala palalta ja jakso jaksolta. Hiton sipuli koko sarja. Näköjään olen alkanut pitää hiton sipuleista.
Severance katsottavissa Apple TV+:ssa.
PS. Nyt kun olen saanut maailman kiinni, olen sitä mieltä, että Severancen kohdalla yhden jakson viikkotahti toimii loistavasti. Koska sarja on aika raskas ja jaksoissa paljon analysoitavaa, en jaksa katsoa montaa putkeen.
PPS. Olen edennyt Severance-fiilistelyissäni jopa niin pitkälle, että katson kakkoskauden jaksojen lopussa olevat behind the scenes -pätkät.
PPPS. En voi julkaista tätä mainitsematta näyttelijäsuorituksia. Emmyjä kaikille!! Mikä loistelias taideteos oli esimerkiksi viimeisin, kakkoskauden nelosjakso. Britt Lowerin esittämä Helly on hyvin kiehtova tapaus. Kakkoskausi saa miljoona pistettä siitä, miten se on alkanut avata hahmojen Lumonin ulkopuolisia elämiä – ja miten hienosti Lower ja kumppanit ovat vastanneet tähän huutoon.
LUE MYÖS: