Lizzo muutti sisäisen soundtrackini loistavaksi

Suosikkimusiikkia: Lizzo!

Kuva: Lizzo / Juice

Kaikki coolit ja asiantuntevat musadigggarityypit ovat varmasti tienneet jo luoja ties kuinka pitkään, että Lizzo on se seuraava iso juttu, musiikkiskenen uusi supertähti.

Minä en ole asiantunteva musadiggarityyppi, en ollenkaan.

Minä opin Lizzosta – eli 31-vuotiaasta yhdysvaltalaislaulajasta/-räppäristä/-lauluntekijästä – pari viikkoa sitten, kun kuulin hänen kappaleensa Netflix-elokuvassa Someone Great. Leffa oli melko yhdentekevä, Truth Hurts -kappale ei. Truth Hurts oli niin mainio, että piti niiltä sijoiltaan laittaa leffa pauselle ja selvittää kenen biisi se on. I just took a DNA test, turns out I’m 100% that bitch, se riitti. Sold.

Putoan aina tasaisin väliajoin milloin mistäkin syystä YouTube-kuoppaan. Nyt putosin Lizzo-kuoppaan. Kuinka mukava kuoppa se olikaan!

Värikkäitä videoita ja huippuja kappaleita, joiden pääsanomana tuntui olevan että rakastakaa hyvät ihmiset itseänne. Lizzo-kuopassa hymyilytti ja tanssitti, ryhtikin suoristui. Tunsi olevansa that bitch itsekin. Just hyvä sellaisenaan, ihan vaan itsenään. Lizzo-kuopassa sopi rakastaa itseään vielä vähän enemmän.

En edes liioittele kun sanon, että Lizzo on muuttanut elämäni. No okei, ehkä liioittelen, mutta ihan vähän vain. Ainakin Lizzo on muuttanut sisäistä soundtrackiani. Nykyään mun mieleen tupsahtaa kesken päivää Lizzon lyriikoita.

I do my hair toss / Check my nails / Baby how you feelin’? / Feeling good as hell

Boss up and change your life / You can have it all, no sacrifice

I don’t need a crown to know that I’m a queen / I don’t need a crown to know that I’m a queen

If I’m shiny, everybody gonna shine / I was born like this, don’t even gotta try / I like chardonnay, get better over time / Heard you say I’m not the baddest, bitch, you lie

Woo child, tired of the bullshit / Go on dust your shoulders off, keep it moving

Mirror, mirror on the wall, tell me what you see / It’s that, oh my God, it’s looking heavenly

Ja niin edelleen. Lizzo kuiskii korvaan vaikka en edes kuuntelisi musiikkia, ja ne kuiskaukset saavat kävelemään vähän ryhdikkäämmin ja itsevarmemmin. That bitch ei stressaa pikkujutuista. That bitch on sillä oikealla tavalla itserakas. That bitch on huipputyyppi.

Lizzo-kuoppa on paras kuoppa johon olen viime aikoina pudonnut. Hienoa on se, että siihen kuoppaan tuntuu olevan tervetulleita ihan kaikki.

PS. Musiikin lisäksi kannattaa tutustua muutenkin Lizzon uratarinaan ja ajatuksiin, hän vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Esimerkiksi tämä The Cutin henkilökuva oli mainio.

PPS. Tsemppibiisit = parasta musiikkia. Lizzo todellakin pääsee mun jokaiselle tsemppibiisilistalle!

Lue myös:

Kaikkien aikojen parhaat tsemppibiisit

SEURAA BLOGIA:

BLOGLOVIN INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *