Netflix-dokkari, jonka haluaisin pyyhkiä mielestäni

(Suosikki?-)inhokkidokkari: Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer (suom. Näpit irti kissoista: Nettitappajan jäljillä) / Netflixissä

Sisältövaroitus heti alkuun: dokumentti ei sovi herkille.

Kuva: Netflix

Tämä kirjoitus ei kerro suosikkiasiasta. Ei lainkaan. Vihasin Netflixin tuoreehkoa Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer -kohudokkaria syvästi. Luulen, että niin vihasi moni muukin.

Toisaalta tämä kirjoitus ehkä jollain kiistanalaisella tasolla kertookin suosikkiasiasta. Tosin hyvin ongelmallisesta ja häiritsevästä sellaisesta (nauru ja kissanpentuindeksi on noin miinus viisi miljoonaa). En pysty kiistämään, etteikö Don’t Fuck With Cats olisi ollut hyvin koukuttava true crime -dokumentti. Silti, jos nyt saisin valita, en olisi koskaan katsonut kyseistä dokkaria. Tai jos voisin pyyhkiä sen muististani, tekisin niin. En pidä siitä, että se kummittelee ajatuksissani.

En suosittele Don’t Fuck With Catsia missään tapauksessa. Ja toisaalta suosittelen, varsinkin jos pitää true crimestä. Kannattaa vaan tietää mitä on tekemässä, jos painaa playtä.

Minä en tiennyt. Oli joulun välipäivät, ja selasin laiskasti Twitteriä. Yksi seuraamani fiksu tyyppi kirjoitti jotain suosituksen kaltaista Don’t Fuck With Catsista. Minä hölmö päätin tsekata, mistä on kyse. En edes tiennyt, että kyseessä oli hyvin ahdistaviin tositapahtumiin perustuva dokkari. Nimi hämäsi, Don’t Fuck With Cats ei kerro kauhean paljon… tai lähinnä vie ajatukset kivoihin kissavideoihin (alaotsikko Hunting an Internet Killer on jo ihan selittävä, mutta taisin sivuuttaa sen). Kyseessä ei ole kivat kissavideot.

Toistan: KYSEESSÄ EI OLE KIVAT KISSAVIDEOT!!! Päinvastoin.

Don’t Fuck With Cats on inhottava. Ja ahdistava. En usko, että kukaan ihminen, jolla on sielu ja sydän pystyy katsomaan sen tuntematta vastenmielisyyttä ja raivoa. Minä katsoin sitä pitkiä pätkiä kädet silmien edessä. Se on myös hyvin ongelmallinen ja kyseenalaisia valintoja täynnä oleva dokumentti. Tuntuu, että siinä pelataan sen sieluttoman ihmispaholaisen pussiin, josta se kertoo. Toisaalta en tiedä, miten kyseinen, Kanadan historian tunnetuimpiin kuuluva ällöttävä rikosmysteeri olisi voitu kehystää, jotta siinä ei olisi käynyt niin. Ehkä ei mitenkään, mutta varmuudella ei ainakaan noin.

Oikeastaan tuntuu siltä, että Don’t Fuck With Catsista kirjoittaminenkin on jotenkin väärin. Onnistuu se siis ainakin ajatusten herättämisessä. Ja jos sulkee silmänsä kaikilta ongelmallisuuksilta, pohjalla on kyllä mielenkiintoinen, joskin ahdistava ja ihan liian paljon pahoja juttuja näyttävä true crime -dokumentti.

Olisi vain pitänyt ensin googlata, mistä se kertoo. Olisin osannut varautua. Tai olla katsomatta.

Kolmiosainen true crime -dokkari Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer (suom. Näpit irti kissoista: Nettitappajan jäljillä) löytyy Netflixistä.

Lue myös:

15 mielenkiintoista uutuussarjaa vuodelle 2020

Rikossarjoista parhaat (tyypiltä, joka vihaa rikossarjoja)

Seuraa Suosikkiasioita:

Bloglovin

kulttuuri leffat-ja-sarjat
Kommentit (4)
  1. KIITOS tästä postauksesta!!! Pelastit mut katsomalta tätä kammottavalta roskalta kuulostavaa dokkaria. Olin jo aloittanut, mutta onneksi aloin googlata ja luin tämän postauksen. Jäipä katsominen siihen, sillä ihan kaikkea törkyä en halua tajuntaani tunkea. Luulin, että tuo olisi mielenkiintoinen ja jännittävä kuvaus nettietsiväilmiöstä, mutta toteutustapa kuulostaa pelkästään siltä, että todella alhaisin keinoin yritetään saada kohua aikaan ja sitä mukaa katselukertoja… Surullista, että eletään maailmassa, jossa tuollaista on jotenkin ok näyttää ja katsoa!

    1. Jep, google olisi ollut kaveri tässä tapauksessa. Oikeasti vähän kaduttaa, että katsoin, ja vielä loppuun asti. Dokkarissa oli useita kohtauksia, joita en todellakaan olisi halunnut kummittelemaan mieleeni.

  2. Ei tuo otsikko kyllä minulle tuo kissavideoita mieleen! Harmi, että traumatisoiduit tuosta ohjelmasta. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla vähän tarkemmin, mitä ne kyseenalaiset valinnat ja ongelmat ohjelmassa olivat tai mikä siinä oli kauheaa. Näytettiinkö siinä kissojen tappamista? Ihmisen vainoamista? Mikä siinä oli siis pielessä?

    1. Moro!
      Ja ne ikävät yksityiskohdat, jotka jätin pois jutusta:
      Dokkari kertoo siis kanadalaisesta narsistisesta nuoresta miehestä (Luka Magnotta, istuu tällä hetkellä elinkautista), joka julkisuuden hakuisuudessaan tappoi aluksi kaksi kissanpentua ja julkaisi siitä videon nettiin. Ja sitten tappoi lisää kissoja huomionhakuisella tavalla ja lopulta miehen. Ja videoi nämäkin. Ekan kissavideon jälkeen joukko toisilleen tuntemattomia internet-salapoliiseja alkoi tutkia tapausta (dokkari kertoo tästä jahdista).

      Ja ne kyseenalaiset valinnat:
      1. True Crime -dokkareita sopii tietysti tehdä, mutta tässä tapauksessa tuntuu siltä, että murhaaja sai juuri, mitä halusi; elokuvamaisesti kehystetyn tarinan, joka tekee hänestä elokuvamaisen pahamaineisen murhaajan. Hän halusi julkisuutta, pahamaineistakin sellaista, ja sai sitä.
      2. Videoita, joita Magnotta kuvasi ja latasi nettiin, näytetään dokkarissa mun mielestä tarpeettoman paljon ja yksityiskohtaisesti. Ei tappoja ihan kokonaan näytetä, mutta silti ahdistavan paljon. Shokeeraavaa kyllä, mutta tarpeetonta. Vähempikin riittäisi.
      3. Mies, jonka Magnotta tappoi, kiinalaisopiskelija Lin Jun, jää dokkarissa sivuhuomioksi.
      4. Lopussa dokkari kääntää huomion katsojaan ja syyllistää häntä. Että mitäs katsoit, olet osa ongelmaa kun annoit huomiota murhaajalle.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *