Saako feministi kritisoida julkkisnaisten vaatevalintoja? Tapaus Olivia Munn

Suosikkiblogi: Go Fug Yourself

Rakastan Go Fug Yourself -nimistä muoti- ja julkkisblogia. Jos uutissaitteja ei lasketa, Go Fug Yourself on todennäköisesti pisin internet-suhteeni; olen lukenut sitä lähes päivittäin reilun vuosikymmenen ajan. Ehdotonta suosikkikamaa siis.

Go Fug Yourself* on kahden yhdysvaltalaisnaisen, Jessica Morganin ja Heather Cocksin (somessa @fuggirls) luomus. Sen ideana on kirjoittaa humoristisesti muodista ja julkkisten vaatevalinnoista – arvostella, kritisoida, kehua, ylistää ja ihmetellä. Muodin, vaatteiden ja julkkisten lisäksi blogissa kirjoitetaan laajasti muistakin populaarikulttuurin alueista: sarjoista, elokuvista, kirjoista, musiikista, urheilusta… iso ja tärkeä osa blogia on myös eri maiden, etenkin Brittien, kuninkaallisten tekemiset (ja asut).

*Blogin nimi on tietysti väännös alatyylisestä Go Fuck Yourself -ilmaisusta. Fug-termillä viitataan puolestaan ilmaisuun fucking ugly (=fugly), tosin Go Fug Yourselfissä se on käännetty tarkoittamaan fantastically uglya, fantastisen rumaa.

Minä pidän Go Fug Yourselfistä, koska se tekee muodista (ja laajemmin populaarikulttuurista) hauskaa. Jessica ja Heather ovat taitavia kirjoittajia, jotka heittävät hyvää ja fiksua läppää. Sarkastista ja iskevää, muttei koskaan liian ilkeää (toki se, mikä lasketaan ilkeäksi riippuu lukijasta).

Vuosien varrella Go Fug Yourselfin lukijoista on muodostunut tiivis verkkoyhteisö, Fug Nation, jossa on omat sisäpiirivitsinsä, perinteensä, puhetapansa ja mikä tärkeintä, sääntönsä. Kaikkein tärkein sääntö on se, että julkkisten ulkonäköä tai vartaloa ei arvostella negatiivisesti. Ketään ei saa haukkua, kenenkään vartaloa ei saa mollata. Kukaan ihminen ei ole fugly, arvostelun kohteena ovat vaatteet ja muoti. Eli on ok sanoa, että onpas tuolla tyypillä kamala mekko, muttei koskaan ok sanoa, että onpas kamala/ruma/liian lihava/liian laiha tyyppi. Go Fug Yourself on kehopositiivinen, hauska ja feministinen, Fug Nationin jättämiä kommentteja myöten. Tai niin minä sen näen. Kaikki eivät nimittäin ole samaa mieltä.

Hollywood-tähti Olivia Munn julkaisi pari päivää sitten sosiaalisen median tileillään ”esseen”, jossa hän kritisoi voimakkaasti Jessicaa, Heatheria ja heidän blogiaan. A short essay on the ugly behaviours of the @Fuggirls, Munn kirjoitti saatetekstiksi ja antoi sitten palaa. Hän syytti bloggaajia tekopyhiksi ja rivien välistä myös epäammattimaisiksi ja antifeministisiksi. Go Fug Yourselfin Munn rinnasti lukiolaispoikiin, jotka laittavat tyttöjä paremmuusjärjestykseen ulkonäön perusteella.

”Blogs like theirs have been around for awhile, with their snarkiness and hypocrisy on full display. And we’ve accepted it because as women we’ve been conditioned to believe that being publicly chastised for our weight, our looks, or our choice in clothing is an acceptable part of our existence. We’ve been conditioned as women to feel that we must look and dress a certain way to be accepted. If there’s anything we’ve been able to glean from the past two years, it’s that girls and women have been emotionally and physically targeted and abused for years yet have remained silent because collectively we all believe that our voices, our pain, our existence only mattered with conditions attached

— A lot of people have had to wake up and acknowledge the part they’ve played in the suppression of women. And to The Fug Girls and all of your peers: Just because you’re woman doesn’t mean you’re not part of the problem. The world woke up in 2017 but you stayed sleeping”.

Munnin kirjoitus luettavissa kokonaisuudessaan alta ja täältä jos IG-upotus ei enää näy. Ensimmäisen kuvan ylänurkassa on luettavissa GFY:n kommentit Munnin taannoisesta asuvalinnasta.

https://www.instagram.com/p/Bwqjui_A2Y9/

Go Fug Yourselfiä tuntemattomille Munnin kirjoitus saattaa – ainakin osin – kuulostaa ihan pätevältä. Siinä on jaloja, hyvin kirjoitettuja ajatuksia. Naisten painon ja ulkonäön arvosteleminen on väärin, tietysti on! Minä kuitenkin tunnen Go Fug Yourselfin, olen tuntenut reilusti yli kymmenen vuotta. Munnilla on eittämättä hyvät motiivit ja tarkoitusperät kirjoitukselleen, mutta hän ei olisi voinut valita kohdettaan yhtään huonommin.

On taatusti raskasta, kun omia vaatevalintoja ruoditaan ympäri internetiä. Olivia Munnilla on täysi oikeus pahoittaa mielensä siitä, että bloggaajat heittävät läppää hänen raidallisen housupukunsa kustannuksella. Hän varmasti itse piti valitsemastaan (stylistin valitsemasta?) asusta, tunsi olonsa tyylikkääksi ja kauniiksi. Olivia Munnin housupuvun kritisoiminen on kuitenkin täysin eri asia kuin Olivia Munnin kritisoiminen. Ja viimeiseen asti body sheimausta välttävän humoristisen MUOTIblogin humoristiset MUOTIkritiikit ovat hyvin kaukana naisten objektivoinnista ja hyväksikäytöstä.

Eikö niin? Vai olenko lukenut Go Fug Yourselfiä liian pitkään nähdäkseni sen huonot puolet?

Eikö vaatteet ole lopulta vain vaatteita, asia, jota ei pidä ottaa liian vakavasti? Eikö muoti ole yksi taiteen muoto ja näin ollen täysin legitiimi kritiikin ja arvostelun kohde?

Go Fug Yourself on muotiblogi, jossa – toisin kuin Olivia Munn antaa ymmärtää – ei body sheimata tai arvostella kenenkään ulkonäköä. Blogissa myös  – toisin kuin Olivia Munn antaa ymmärtää – kritisoidaan (ja kehutaan!) naisjulkkisten lisäksi miesjulkkistenkin tyyliä. Jos Olivia Munn todella pitää lämminhenkisesti kuittailevaa muotiblogia osallisena naisten alistamisen kulttuuriin, eikö hänen sitten pitäisi kritisoida myös isoja mediataloja, joiden lehdet ja verkkosaitit GFY:n tavoin arvostelevat julkkisten asuja, julkaisevat best dressed ja worst dressed -listojaan. On paljon puhuvaa, että Munn päätti ottaa tähtäimeensä kahden naisen pyörittämän itsenäisen muotiblogin eikä esimerkiksi Condé Nastia (jonka lehtien kansikuvissa Olivia Munn todennäköisesti haluaa nähdä itsensä). Kuka tässä onkaan tekopyhä?

En ole mikään asiantuntija, mutta ymmärtääkseni muoti on merkittävä pala nykyistä julkkiskulttuuria. Kun näyttelijä tai laulaja astuu punaiselle matolle, hän asettaa oman asunsa arvostelun kohteeksi, piti hän siitä tai ei. Kenenkään ei tarvitse sietää henkilöön tai ulkonäköön menevää arvostelua, mutta punaisella matolla sen näyttelijän tai laulajan asun arvostelu on fair game. Usein näyttelijän tai laulajan yllä on vielä stylistin valitsema, kuuluisalta muotitalolta ilmaiseksi lainaan saatu asukokonaisuus. Jos se asukokonaisuus sattuu bloggaajan tai blogin lukijan subjektiivisen mielipiteen mukaan olemaan vähemmän onnistunut, sen mielipiteen ilmaiseminen ei kai tee kenestäkään huonoa ihmistä. Tai huonoa feministiä, joka on mukana ylläpitämässä naisia alistavia rakenteita. Eihän? Mekot mekkoina ja ihmiset ihmisinä?

PS. Viikon päästä, maanantaina 6. toukokuuta on taas fashion’s biggest night, Met Gala. Suunnittelijat, stylistit, meikkaajat ja hiustaiteilijat laittavat parastaan peliin luodakseen mieleenpainuvia asukokonaisuuksia, luodakseen taidetta. Met Galan yliampuvien/upeiden/ outojen/kauniiden muotiluomusten yksi tarkoitus lienee se, että niistä puhutaan, kritisoidaankin?

Olisi aika tylsää, jos Met Galan asuja saisi vain kehua.

Kuva: gofugyourself.com (ruutukaappauksia)

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään Tasa-arvo

Viime aikojen suosikkiasioita: JVN+GoT ja hypnoottisen hieno tanssivideo

Viime aikojen suosikkiasioita

Oho, tuli kevät. Ehdoton suosikkiasia, kevät on vuodenajoista paras. Eikä vain siksi, että minä olen syntynyt silloin. Keväällä kaikki tuntuu mahdolliselta. Mieli kirkastuu, kun valo lisääntyy.

Ja mitä pukeutumiseen tulee, kevät (tarkemmin sanottuna 25.4.) on parasta aikaa, sehän opittiin jo klassikkoelokuvasta Miss Kovis:

Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Pelkkä kevyt takki riittää! Samaa mieltä, Miss Rhode Island, samaa mieltä.

Lämpimistä kevätpäivistä pitäisi kai nauttia ulkona. Ja olen minä nauttinutkin, lenkkeillyt menemään vaikka kuinka. Keväällä saa kuitenkin myös katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen (AINA saa katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen!).

Viime aikoina minua ovat ilahduttaneet muun muassa nämä:

1. JVN + GoT + Funny or Die = 😀

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka mulla on pieni (okei melko iso) FOMO sen vuoksi, etten ole edelleenkään katsonut jakson jaksoa vuosituhannen merkittävintä sarjaa, Game of Thronesia. Jutun julkaisun jälkeen olen ottanut merkittävän askeleen kohti väistämätöntä (siis sitä, että todellakin alan katsomaan Game of Thronesia ja todellakin koukutun): menin putoamaan pienoiseen GoT-videoiden YouTube-kuoppaan. Olen oppinut – ja spoilannut tulevaisuuden Game of Thronesia katsovalta itseltäni – vaikka mitä! Nyt tiedän esimerkiksi sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja tuota… tsiisus. Not cool, GoT, not cool.

Kaikkein paras Game of Thrones -aiheinen YouTube-löytö on kuitenkin Funny or Dien Gay of Thrones. Tätä nykyä Queer Eyesta tuttu Jonathan Van Ness on jo kolmannesta kaudesta lähtien recapannut GoT-jaksot varsin omintakeiseen tyyliin ja nämä videot ovat hyvin mahdollisesti paras asia koko internetissä. Ei minun tarvitsekaan alkaa katsoa Game of Thronesia, JVN of House Good Hair kertoo kaikki oleelliset juonenkäänteet. Bonuksena ällöt väkivaltakohtaukset saavat kivan huumorikuorrutteen.

Vikan kauden eka jakso by Jonathan alla, kakkosjakso täällä. Game of Thronesia näkemättäkin väitän, että paljon hauskempaa sisältöä kuin itse sarja.

”Let me get this straight, HBO gave Game of Thrones a new intro but Sarah Jessica Parker had to wear the same goddamn tutu for six years?!” 😀

Lue myös: 20 asiaa, jotka tiedän Game of Thronesista näkemättä jaksoakaan

2. The Royal Family Dance Crew

Eiku sori, paras asia koko internetissä onkin The Royal Family Dance Crewn tanssivideot! Olen täydellisen koukussa niihin, etenkin alla olevaan esitykseen. Kuinka taitavia voikaan ihmiset olla! Minulle ei ole suotu lainkaan rytmitajua, mutta tuon videon jälkeen tekee melkein mieli ilmoittautua tanssikurssille.

The Royal Family Dance Crew on uusiseelantilaisen The Palace Dance Studion kuuluisa kruununjalokivi, palkittu hip hop -tanssiryhmä, jota luotsaa koreografi Parris Goebel. Videon esityksellä superlahjakas ryhmä voitti taas yhden tanssikisan lisää. Sold, hypnoottisen upeaa menoa. Olen katsonut videon parissa päivässä luvattoman monta kertaa.

Video löytyy täältä ja lisää The Royal Familyn ja muiden The Palacen ryhmien tanssivideoita täältä.

3. Normal People (Sally Rooney)

Rakastin, vaikka ensin luulin etten tykkäisi lainkaan. Irlantilaiskirjailija Sally Rooneyn Normal People (2018) kertoo Mariannesta ja Connellista, rakkaudesta ja ystävyydestä, kasvamisesta ja sydänsuruista, menneisyyden haamuista ja itsensä löytämisestä, vallasta ja vapaudesta ja irti päästämisestä.

Sally Rooney, nyt 28, palkittiin vuonna 2017 Sunday Timesin Vuoden nuorena kirjailijana. Ei ihme, hänellä on taito kirjoittaa niin kovin kauniisti, kertoa paljon parilla hassulla sanalla ja sivulauseella.

Normal People on hänen toinen teoksensa, palkittu debyytti Conversations with Friends julkaistiin 2017. Se on suomennettukin, suomenkielinen nimi on Keskusteluja ystävien kesken (Otava 2019, suom. Kaijamari Sivill).

Minä laitoin Conversations with Friendsin heti varaukseen kun olin lukenut Normal Peoplen. Luulen, että pidän siitäkin.

4. You’re the Worst (Netflix)

Kuva: FXX / You’re the Worst

Olen tässä kirjoituksessa julistanut, kuinka lopetin katsomasta You’re the Worstia, koska ”sarjan hahmot eivät ole kovinkaan mukavia tyyppejä”. 

No juu, totta, eivät ole mukavia ei, sehän se pointti onkin. Kun pääsee yli Jimmyn, Gretchenin ja Lindsayn kamaluudesta, You’re the Worst on oikeasti mainio sarja, synkällä tavalla hauska ja ihanan kamalan sarkastinen. Ja kaiken kamaluuden taustalla You’re the Worst on tietysti rakkaustarinakin, anti-rom-com rom-com. Toka kausi on aiheensa puolesta vähemmän hauska, mutta tärkeä.

Olen iloinen, että annoin sarjalle uuden mahdollisuuden, pidän siitä jälleen. Kaikessa kamaluudessaan.

Netflixissä on neljä kautta, viides ja viimeinen esitettiin Yhdysvalloissa alkuvuoden aikana.

Lue lisää: Kun rakkaus loppuu – eli sarjat, joiden katsomisen lopetin

5. Dixie Chicks: Not Ready To Make Nice

Kenties ihmettelet, miksi suosikkilistaltani löytyy yli kymmenen vuotta sitten julkaistu kappale. Siksi, koska opin vasta nyt kyseiseen kappaleeseen liittyvän tarinan ja se tarina on suosikkikamaa (ja on kappalekin toki hyvä).

Dixie Chicks on yhdysvaltalainen countrypop-yhtye, joka oli suosionsa huipulla vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2003 iski kuitenkin skandaali. Yhtyeen laulaja Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.

”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.

Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat lukuisia tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.

Valtavan kohun keskellä Natalie Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan  ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.

Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 Dixie Chicks julkaisi Not Ready To Make Nice -kappaleen. Ja miten loistelias kappale se olikaan, täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.

I made my bed, and I sleep like a baby
With no regrets, and I don’t mind saying
It’s a sad, sad story
When a mother will teach her daughter
That she ought to hate a perfect stranger
And how in the world
Can the words that I said
Send somebody so over the edge
That they’d write me a letter
Saying that I better
Shut up and sing
Or my life will be over?

Mikä parasta, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa Vuoden kappaleesta. Well played, Dixie Chicks!

Näin reilu vuosikymmen myöhemmin, pisteitä Natalie Mainesille siitä, että pysyi tiukasti mielipiteensä takana, eikä antanut ulkopuolelta tulleen paineen musertaa itseään. Ei ollut varmasti helppoa.

6. Alias Reunion!

Ikuisena Alias-fanina mieltäni lämmittää tämä Jennifer Garnerin taannoin julkaisema IG-kuva:

https://www.instagram.com/p/BwSHfQMD3fz/

Jennifer Garner (=ehdoton suosikkityyppini) on muuten loistava Instagram-seurattava. Hänen Pretend Cooking Show -videonsa ovat hurmaavia. Pelkkää rakkautta Sydney Bristow <3

———-

PS. Vielä yksi suosikkiasia: kuulitteko, että Netflix on testaamassa Random Episode -nappia. Täydellistä. Nappi siis valitsee sattumanvaraisesti jakson jota katsoa. Ei ehkä toimi kaikkien sarjojen kohdalla, mutta vaikkapa Frendit on loistava random episode -sarja. Hollywood Reporterin mukaan nappi on tällä hetkellä testissä Androidin Netflix-sovelluksessa, eikä välttämättä tule koskaan laajempaan käyttöön. Toivottavasti tulisi, minä ainakin käyttäisin. Aina ei jaksa itse valita minkä Frendien jakson katsoisi viidettä sadatta kertaa.

Lisää viime aikojen suosikkiasioita:

Rom com -kliseitä ja nostalgiaa

Seksivalistusta ja jatkuvaa kuolemaa

Seuraa blogia:

BLOGLOVIN – INSTAGRAM

Kuvat: Gay of Thrones/Funny or Die, Miss Congeniality/Warner Bros, The Royal Family Dance Crew, FXX/You’re the Worst.

Kulttuuri Kirjat Leffat ja sarjat Suosittelen