Kaksi (+kuusi) kirjavinkkiä eli viime aikoina luettua
Suosikkiasia: kirjat
Haluaisin kirjoittaa enemmän lukemastani — en aina katsomastani. Mun kirjabloggamista vaikeuttaa se, että olen huono muistamaan lukemaani. Sarjat jäävät usein ihon alle ja pystyn sanomaan niistä jotain järkevää — tai vähemmän järkevää — tovinkin jälkeen, mutta kirjat putoavat mielestäni noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun olen lukenut viimeiset rivit. Fiilistelen lukemaani sen kolme minuuttia (”olipa loistava/ hyvä / keskinkertainen / huono kirja”), luen ehkä uudestaan jonkun kohdan josta pidin. Ja puh! Se on poissa mielestäni enkä enää muistakaan mikä päähenkilön nimi oli. Ihan vain vähän kärjistäen.
Mulla on yritystä kirjoittaa kirjoista. Merkitsen ylös mitä olen lukenut, nappaan kannesta kuvan ennen kuin palautan kirjan kirjastoon… ja sitten unohdan tai en ehdi kirjoittaa, enkä enää saa kiinni siitä, mitä mielestäni on pudonnut.
Tämä ei ollut kaikkein paras alustus kirjapostaukseen, mutta ei välitetä siitä. Kirjavinkkejä! Kaksi ensimmäistä on lähiaikojen tuttavuuksia, joten eivät ole vielä pudonneet yhtään mihinkään. Loput olen kyllä lukenut tämän vuoden puolella, mutta lukukokemukset eivät ole enää niin kirkkaana mielessä.
I’m Glad My Mom Died / Jennette McCurdy
Kaikki kehut ja ylisanat ovat ansaittuja: ex-lapsitähti Jennette McCurdyn muistelmateos on juuri niin loistava, hyvin kirjoitettu, puhutteleva ja rehellinen kuin on sanottu. Kirja on yhtä aikaa surullinen ja hauska, ja pidin siitä valtavasti. Ei haitannut, ettei Jennette McCurdy ollut kuin etäisesti tuttu Nickelodeon-näyttelijä — hänen tarinansa kantaa ja koukuttaa. Sisältövaroituksia väkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja syömishäiriöihin.
Tomorrow, and Tomorrow, and Tomorrow / Gabrielle Zevin
Onko aivan faux pas, jos suosittelee kirjaa jota ei ole vielä lukenut loppuun? Noh, meni jo. Onpahan tuoreena mielessä. Luen tällä hetkellä Gabrielle Zevinin Tomorrow, Tomorrow, and Tomorrow’ia. Pidän siitä. Joskin tuntuu, että kirjan toinen puolisko ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen.
Kirja kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta ja identiteetistä ja maineesta ja kunniasta ja epäonnistumisesta. Siinä on kaksi nuorta, Sam ja Sadie, jotka ystävystyvät lapsina mutta joiden ystävyys katkeaa vuosiksi. He tapaavat uudestaan nuorina aikuisina, ja alkavat suunnitella yhdessä videopelejä — menestyksellä. Videopelit ei välttämättä ole se maailma, joka kiinnostaa minua kaikkein eniten, mutta tarina vie sen verran mukanaan, ettei se haittaa. Tosin myönnetään, välillä videopelikuvaukset ja Samin ja Sadien luomistyö vähän tylsistyttävät. Kirja on myös melko täyteen ahdettu kaikenlaisia sivupolkuja ja -merkityksiä ja isoja teemoja — ehkä pieni karsiminen olisi ollut paikallaan? Tapahtuu nimittäin PALJON. Niin tai näin, viihdyn ja suosittelen. Kunhan tietää, että videopeleillä on oikeasti hyvin iso rooli kirjassa.
Fleishman in Trouble / Taffy Brodesser-Akner
Mulla kesti ikuisuus lukea tämä — varsinkin englanniksi se oli aika raskas; polveilevia lauseita ja yksityiskohtia, jotka vaativat keskittymistä. Luulin aluksi, etten pidä kirjasta. Se ei ollut sellainen page-turner kuin kirjat parhaimmillaan ovat. Ehkä se oli se raskas kirjoitustyyli, ehkä se, ettei päähenkilö Toby ole kaikkein sympaattisin tyyppi. Mutta! Loppu oli ajatuksia herättävä, kirja kokonaisuutena tosi fiksu ja hyvin kirjoitettu. Joten kyllä minä lopulta pidinkin siitä. Sarjaa en ole nähnyt; ilmeisesti hyvä mutta ei niin hyvä kuin kirja?
Haaveita / Dolly Alderton
Tämä on esimerkki niistä kirjoista, jotka vain katoavat päästäni. Mitä tässä tapahtui? Siinä oli ehkä nainen joka luuli löytäneensä elämänsä rakkauden mutta joka sitten ghostattiin. Ei mitään muistijälkeä, mikä naisen nimi oli. Luulen, että oli aivan pätevää ajanvietettä, mutta kokonaisuutena kirja ja tarina olivat melko yhdentekeviä ja kliseisiä. Mutta näitä helppolukuisia ja leppoisia kirjoja tarvitaan.
A Heart That Works / Rob Delaney
Unohtakaa mitä sanoin aluksi, tämä kirja ei todellakaan pudonnut mielestäni kolmen minuutin jälkeen. Se todellakin meni ihon alle ja todellakin jäi sinne. En ehkä osaa siteerata sitä tai muista kaikkia yksityiskohtia, mutta muistan miltä minusta tuntui kun luin sitä. Valtavan kaunis, koskettava, hauska ja kunnioittava muistelmateos vaikeimmasta mahdollisesta aiheesta, oman lapsen kuolemasta. Eli kyyneliä, kyyneliä, kyyneliä, mutta myös lämpöä, valoa ja huumoria.
Kirjoittaja on muun muassa Catastrophesta tuttu näyttelijä Rob Delaney, jonka poika Henry kuoli 2,5-vuotiaana aivokasvaimeen. Oikeasti, kirja iskee tietysti sydämeen, mutta hyvä luoja miten kauniisti Delaney kirjoittaa Henrystä.
One True Loves / Taylor Jenkins Reid
Oli jo aikakin lukea TJR:ää. Olisi kiva, jos mieleeni olisi jäänyt jotain muuta kuin tämä hyvin yksityiskohtainen ja pikkumainen nillitys: yhdessä kohdassa listataan kaikkia niitä paikkoja, joissa maailmanmatkaaja-päähenkilö on vieraillut. Siis tyyppi, joka oli ammatiltaan matkatoimittaja (tai jotain). Ja tämä lista oli geneerisin ikinä — tyyliin söi pastaa Roomassa, kävi Louvressa Pariisissa, näki Big Benin Lontoossa. Haha, tuoko oli paras mihin pystyit, TJR, olisit nyt yrittänyt vähän kovemmin, sanoin ääneen kirjalle, pyörittelin silmiäni enkä päässyt siitä yli. Koska kyllähän kunnon travellerin lista olisi jotain ihan muuta!
Tiedetään, not the point, M!
(Aivan hyvä kirja oli. Vähintään kelvollinen. Okei en mitenkään erityisemmin pitänyt siitä, mutta kyllä sen luki. Helppo ja vaivaton. Helppo ja vaivaton on usein just hyvä.)
(Katsoin Amazon Primestä kirjan pohjalta tehdyn leffan. Se oli melko huono, mutta sekin oli helppo ja vaivaton ja kesti noin puolitoista tuntia, mikä on tietysti ideaalipituus höttöiselle romanssileffalle.)
(Kyllä, pikkumaiset nillitykset näköjään jäävät mieleeni 😀 )
Say Nothing – A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland / Patrick Radden Keefe
Juuh. En oikeasti lukenut tätä. En ehtinyt, laina-aika meni umpeen ja piti palauttaa se kirjastoon. Kunhan nyt laitoin listalle, koska se saa minut kuulostamaan intellektuallilta ja fiksulta tyypiltä. ”Kyllä vain, minä luen intellektuelleja ja fiksuja nonfiction-kirjoja Pohjois-Irlannin konfliktista”. 😀
(Say Nothing on ilmeisen loistava kirja — kerännyt kasan palkintoja ja vietti viikkoja bestseller-listoilla. Kertoo The Troublesista ja IRA:n kidnappaamasta ja murhaamasta perheenäidistä Jean McConvillesta — kiehtova, surullinen tapaus, joka ansaitsee tulla kuulluksi.)
Spare / Prinssi Harry
Team Harry! Ja fuck brittitabloidit. Ei muuta. (Okei sen verran, että oli ihan hyvä lukea kirja itse, vaikka erinäiset uutisjutut olivatkin spoilanneet sitä aika paljon.)
PS. Kirjavinkkejä otetaan vastaan! Ihmisten suosikkikirjoista kuuleminen on yhtä hauskaa kuin ihmisten suosikkisarjoista kuuleminen 😀
LUE MYÖS:
