Kirja vs. sarja
Suosikkisarja (?): Shadow and Bone
Olen sillä tavalla jäärä, että jos joku jossain heittää kommentin jonka mukaan ”kirja on kyllä paljon parempi kuin sarja”, mun on selvitettävä että miten niin muka on. Siis olen miljoonalla muullakin tavalla jäärä (ja paljon tärkeämmissä asioissa), mutta tämän blogin kontekstissa kirjojen sarjaversiot ja pöyristyneiden kirjafanien kommentit ovat oikein hyvä syy jääryyteen (onko jääryys sana?)
Eikä empiiriset kirja vs. sarja -tutkimukseni rajaudu pelkästään negistelyyn. Yhtä lailla kiinnostaa yleinen kirjahype, joka on tavallisesti seurauksena, kun rakastettu kirja saa sarjaversion. Tuo kohtaus oli suoraan kirjasta! Hei sarja käytti kirjan kuuluisaa dialogia! Nuo kirjasta tutut vuorosanat! Näyttelijä X on täydellinen kirjasta tuttu hahmo Y! Ja niin edelleen. Minä haluan ymmärtää kirjafanien fiilistelyä, joten kirjastoon matkani käy.
Ideaalitilanteessa olen tietysti lukenut kirjan ennen sarjaa. Kirja vai sarja ensin -kysymyksessä ei mielestäni ole mitään järkeä, koska tietysti kirja ensin. Kirja on alkuperäinen teos, sarja aina suodatettu versio, jonkun muun mielikuvituksen läpi kulkenut mukaelma. Kaikella rakkaudella kirjoihin pohjautuvia sarjoja kohtaan. Jos sarja pohjautuu kirjaan, kirjafaneilla on erityisoikeus valittaa siitä. I don’t make the rules, näin se vain on! Kirja ja kirjafanit olivat ensin.
Jos järjestykseni on väärä — sarja ennen kirjaa — voi käydä niin, että kirjan lukeminen avaa silmät kaikelle, mikä sarjassa olikin pielessä. En vain tiennyt sitä. Hei, kirja todellakin on paljon parempi kuin sarja! Hei miksi sarja pilasi tuon kohtauksen, hei miksi sarja pilasi nuo vuorosanat, hei miksi tuo sarjaversio X kirjasta tutusta hahmosta Y käyttäytyi niin, eihän hän kirjassa käyttäytynyt.
Tai: miksi tämä sarja leikkaa ja liimaa kohtauksia ja juonenpätkiä eri kirjoista ja kirjasarjoista täysin mielivaltaisesti ihan väärään järjestykseen, mikä on tämä typerä sekasotku?
Kyllä, looking at you, Shadow and Bone.
Olen sanonut tämän ennenkin: Netflixin Shadow and Bone on omassa teinifantasiasarjojen kategoriassaan oikein pätevä tapaus. Sen kaksi kautta ovat olleet leppoisia ja koukuttavia, sellaisella aivot narikkaan -tavalla. Tuossa nuo nuoret, kauniit ihmiset ja taikatyypit säätävät menemään ja pelastavat maailman. Ei tarvitse ylianalysoida, kunhan katsoo ja viihtyy ja sitten unohtaa koko homman.
Mutta! Koska olen jäärä, piti selvittää että mitä ne kirjafanit nyt huutavat siitä yhdestä kohtauksesta tai tuosta juonenkäänteestä tai niistä vuorosanoista. Leigh Bardugon Grishaverse-kirjoja tuntemattomille pohjustuksena, että Netflixin Shadow and Bone yhdistää kaksi erillistä, samaan Bardugon Grishaverse-universumiin sijoittuvaa kirjasarjaa, Shadow and Bone -trilogian ja Six of Crows -duologian.
Minä tein sillä tavalla tyhmästi, että luin Crooked Kingdomin, Six of Crows -duologian toisen osa. Joo joo, tietysti olisi pitänyt ensin lukea koko Shadow and Bone -trilogia ja sitten duologian avausosa Six of Crows, mutta en jaksanut. Eikä pointtina ollutkaan käydä läpi koko Grishaverseä, vaan ymmärtää eroja sarjan ja kirjojen välillä, ymmärtää kirjafaneja. No, nyt ymmärrän: miksi sarja leikkaa ja liimaa kohtauksia ja juonenpätkiä eri kirjoista ja kirjasarjoista täysin mielivaltaisesti ihan väärään järjestykseen, mikä on tämä typerä sekasotku?
Jos olisin lukenut kirjoja ennen sarjaa, en olisi pitänyt sitä oikein pätevänä tapauksena. Olisin vain ollut ärsyyntynyt, kun palapeli on koottu ihan väärin ja väärässä järjestyksessä (sanoo hän siis yhden kirjan perusteella, mutta silti 😀 ). Ymmärrän Netflixin tarpeen tunkea kaksi eri kirjakokonaisuutta yhteen sarjaan, mutta… noh, olisivat tehneet sen paremmin! Sitä paitsi jos suunnitteilla oleva Six of Crows -spin-off joskus näkee päivänvalon, mitä on enää jäljellä, kun duologiasta tuttuja kohtauksia on heitelty sinne tänne kahteen Shadow and Bone -kauteen.
Hyvä on, tämä on jäljellä: I would come for you. And if I couldn’t walk, I’d crawl to you, and no matter how broken we were, we’d fight our way out together — knives drawn, pistols blazing. Because that’s what we do. We never stop fighting.
Koska loppujen lopuksihan tämä kaikki on ollut turhaa nillitystä; kunhan poloinen piinattu sielu Kaz Brekker on mukana, minä katson — teki Netflix tarinalla mitä hyvänsä. Mutta tietäkää, että samalla pyörittelen silmiäni typerälle sekasotkulle ja huudan ruudulle, että ei sen noin kuulu mennä! Olen lukenut kirjat (=yhden kirjan), saan valittaa! 😀
Shadow and Bonen kaksi kautta katsottavissa Netflixissä. Sarjan ja mahdollisen spin-offin kohtalot ovat vielä auki.
PS. Menee tämä toisinkin päin: rakastan Normal People -sarjaa, mutta sen pohjalla oleva Sally Rooneyn romaani on mulle melko yhdentekevä. En enää edes muista, mitä mieltä olin siitä.
PPS. Mun pitäisi lukea enemmän fantasiaa, kivaa vaihtelua. A Court of Thorns and Roses on joku varsin suosittu fantasiakirjasarja, eikö? BookTok on kertonut näin vaikka en olekaan BookTokissa. Ehkä mun pitäisi testata sitä. Sitäkin ollaan näemmä muokkaamassa tv-sarjaksi. Ehtisin siis vielä kirjafaniksi, joka voi sitten valittaa sarjasta kirjafanin auktoriteetilla.
LUE MYÖS:
