Viime aikojen suosikkiasioita: Netflix x3 ja Skins-avautuminen

Suosikkityypit: Jenna, Harry ja Meghan. Ja kai Jack, koska ei se sun vika ollut! 😀

Wednesday, Lady Chatterley's Lover, Harry and Meghan
Kuvat: Netflix

En tiedä ovatko nämä suosikkiasioita vai aivan kelvollisia asioita, mutta asioita kuitenkin.

Wednesday / Netflix

Pitkään Netflixin katsotuimpana sarjana kiikkunut Wednesday ei ole saanut kaikkia kriitikkoja puolelleen; sitä on kutsuttu muun muassa pelottavan tylsäksi ja huonolaatuiseksi (toisaalta myös täydelliseksi). Minä pidin siitä! Aivan riittävän viihdyttävät kahdeksan jaksoa — koko homma on sopivan höttöinen ja leppoinen ja sellainen, ettei sitä onneksi tarvitse ottaa liian vakavasti. Joku öttiäinen ja pari murhaa, vuosien takainen mysteeri ja teinidraamaa. Ja oikein karismaattinen ja lahjakas Jenna Ortega pääroolissa. Hyvin pelitti, vaikka mysteerit olivat lopulta melko ennalta-arvattavia. Joskus riittää, että saa kivan katsomiskokemuksen. Sitä paitsi on aina hienoa, kun sarjoissa ja leffoissa on teinisankareita, jotka ovat tasan omia itsejään, olivat sitten kuinka ”outoja” tahansa.

https://www.youtube.com/watch?v=Q73UhUTs6y0

Lady Chatterleyn rakastaja / Netflix

Joo joo, ihan kelvollinen elokuva: seksikohtaus, seksikohtaus, seksikohtaus, pari yritystä käsitellä vakavia yhteiskunnallisia asioita, seksikohtaus, seksikohtaus, ilmeisesti rakkaustarina, seksikohtaus, seksikohtaus, pientä draamaa. Mutta! Saisinko puhua hetken elokuvan toisesta pääosan esittäjästä Jack O’Connellista? Koska anteeksi vaan hyvä Jack, olet osallinen yhteen kaikkien aikojen traumatisoivimmista tv-sarjamuistoistani. Koko parituntisen Lady Chatterleyn rakastajan ajan mietin vain Skinsin neloskautta ja Cookia ja Freddietä ja sitä hiton psykiatria, kellaria ja sitä, kuinka paljon vihasin sitä koko juonikuviota ja vihaan edelleen, reilun vuosikymmenen jälkeen. Skins nyt tietysti oli täynnä kaikkea ikävää, mutta EN MINÄ MITÄÄN NIIN IKÄVÄÄ OLISI HALUNNUT TODISTAA. Hitto vie, minä luulin katsovani teinidraamaa! Anteeksi kaikille jotka eivät tiedä mistä puhun, mutta te jotka tiedätte: enhän ole ainoa, jonka Skinsin neloskausi traumatisoi?! En koskaan pystynyt jatkaa sarjan katsomista sen jälkeen. En edes tiedä, palattiinko Cookiin ja kellariin enää muilla kausilla.

Okei takaisin Lady Chatterleyn rakastajaan: ainakin nyt osaan vastata, kun pubivisassa kysytään minkä klassikkoteoksen päähenkilöt Constance Reid ja Oliver Mellors ovat. En sen merkittävyydestään huolimatta ollut lukenut D. H. Lawrencen romaania. Kai leffalla muitakin avuja oli, mutta valitettavasti keskityin Skins-kaunaani. Emma Corrin oli oikein hyvä, ehkä.

Lupaan päästä yli tästä, Jack O’Connell! Olet kaikesta päätellen oikein lahjakas näyttelijä ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Harry ja Meghan / Netflix / 8.12. (toinen osa 15.12.)

Team Harry ja Meghan! Ihan sama, vaikka heidän kohuttu dokkarisarjansa olisi maailman huonoin. Puoliksi kauhulla, puoliksi innoissani odotan, kuinka brittimedia jälleen repii pelihousunsa ja etsii kammalla kaikkia mahdollisia virheitä ja vääryyksiä (heidän näkökulmastaan), joita dokkari muka sisältää. Minä uskon kaiken, mitä H ja M brittihovin kamaluuksista kertovat.

Dokkari ja Netflix saivat pisteitä jo siitä, että toimittaja Ellie Hallin mukaan yksikään media, kriitikko tai muu taho ei saanut jaksoja ennakkokatseluun — kuten tapana on. Kellot soimaan, DailyMail! 😀 Piers Morganilla on taatusti jo kamala kolumni kirjoitettuna, hänen ei tarvitse edes katsoa.

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin // Instagram

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

The White Lotus -täyskäännös

Suosikkisarja, sittenkin: The White Lotus (HBO Max)

Kirjoitus sisältää viittauksia The White Lotusin kakkoskauteen mutta ei varsinaisia spoilereita.

The White Lotus
Kuva: HBO

Tärkeä ilmoitus: olen päättänyt, että pidänkin White Lotusista. Enkä nyt tarkoita sarkastista ”White Lotus on oikeasti raivostuttava, en tajua miksi katson, periaatteessa en pidä siitä lainkaan” silmienpyörittelylätinää, jota tässä blogissa on mahdollisesti aiemmin harrastettu. Mahdollisesti.

Ei, minä, Maisa, pidän White Lotusista — ilman disclaimereita. Tai okei, yksi disclaimer; puhun nyt käynnissä olevasta kakkoskaudesta. Ykköselle pyörittelen edelleen silmiäni ja pidän raivostuttavana. Mutta kakkonen… se on viihdyttävä, fiksu ja täydellisesti käsikirjoitettu. Olen koukussa. Buu sille, että jäljellä on enää kaksi jaksoa.

Silmienpyörittelylätinässäni olen aiemmin todennut, että White Lotusin ”kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu”. Virkkeen ensimmäisen osan kai jossain määrin allekirjoitan edelleen, mutta että en muka välittäisi, mitä hahmoille tapahtuu?! Hah! Välitän, todellakin välitän! Ainakin nelosjaksosta lähtien, silloin minä tajusin että hetkinen, minähän pidän tästä oikeasti. Oli muuten loistelias jakso, tuo In the Sandbox.

Lisää aikaisempaa lätinääni: ”Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään”. Onpas tunnesiteitä, parin viikon takainen M! Et vain tajunnut sitä, koska oli niin kiire pyöritellä silmiäsi.

Aubrey Plaza ei tietenkään saa olla se kuollut tyyppi. Lähinnä koska on Aubrey Plaza, mutta alun tylsyyden jälkeen Harperista on myös tullut mielenkiintoinen. Respan Isabella ei saa olla se kuollut tyyppi. Mia ja Lucia, älkää olko kuolleita tyyppejä, olette parhaita! Daphne, ekan jakson perusteella tiedän ettet sinä ole kuollut tyyppi, hurraa! Ehkä sinä oletkin murhaaja? Olen oppinut olemaan aliarvioimasta sinua. Olet kiehtova susi edustusvaimon vaatteissa. Jos pitäisi lyödä vetoa, sanoisin että kuollut tyyppi (tai ilmeisesti yksi kuolleista tyypeistä) on Cameron. I’m fine with it, Cameron voi kuolla. Saattaa olla, että multa riittää tunnesiteitä vain White Lotusin naispuolisille hahmoille. I’m fine with it.

Olen paria ekaa jaksoa lukuun ottamatta katsonut jaksot heti niiden julkaisupäivänä, joten olen päässyt osaksi parasta sarjarituaalia: someanalysointia ja Twitterin jaksokommentointia. Fiksut ihmiset internetissä ovat avanneet mun silmiä monille pienille yksityiskohdille, joiden merkitystä en ole itse tajunnut. White Lotus on juuri niitä sarjoja, joissa näitä yksityiskohtia on valtavasti. Kaikki tämä on nostanut katsomiskokemukseni ihan uudelle tasolle. Pitää katsoa tarkasti, muuten jotain tärkeää, puolihuomaamattomasti mainittua saattaa mennä ohi.

Lopuksi, tietysti: haluan matkustaa Sisiliaan! Ei varmaankaan ole vaikeaa löytää lokaatiota kolmoskaudelle, koko homma on yhtä hiton matkailumainosta. Siis miinus ne kaikki omalla tavallaan kamalat ihmiset.

PS. Kukaan kakkoskauden hahmoista ei kuitenkaan ole yhtä kamala kuin ykköskauden Shane.

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin // Instagram

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen