Disclaimer: Mä en halua olla melodramaattinen, tai hakea tällä huomiota tai sääliä. En ole tästä ylpeä, mun ainut tarkoitus on purkaa oma olo tänne ja tarkastella ajatuksia vähän kauempaa, analyyttisesti.  Oli tämän kirjoittaminen tänne fiksua tai ei, niin here goes.   Mä olen sairastanut syömishäiriötä 14-vuotiaasta lähtien ja reilun kahden viikon päästä täytän kolmekymmentä. Sairastuin teini-iässä […]

Mä vihaan vihaamista ja vihan tunnetta. Sitä kuinka se tuntuu nousevan vatsasta ylöspäin kohti rintaa ja hartioita, lopulta valuen käsivarsiin ja kun se on mun sormenpäissä se nousee hartioiden takaa selkärankaa pitkin päähän. Viha tuntuu kontrolloivan ja määrittävän mun jokaista ajatusta.  Siitä on nyt reilut kaksi viikkoa ja tässä ajassa oon saanut jo koko surun […]

Tätä on suoraan sanoen aika hankala kirjoittaa, koska oon vielä vähän vereslihalla enkä haluais kuulostaa liian katkeralta.   Tein sitten toisinnon tosta viime syksyisestä hakuprosessista. Huhut mun alalla kiertää nopeammin kuin kulovalkea ja helmikuun aikana kuulin että useampi vanhempi työkaveri oli hakenut siihen samaiseen innovaattorilafkaan johon hain aikaisemmin. Vaikka edelleen mulla oli hieman pelottavat ja […]

Hain viime syksynä uuteen innovatiiviseen firmaan töihin. Niillä oli uusi tapa suhtautua asioihin. Ne rummutti työntekijöiden arvostuksen ja työhyvinvoinnin puolesta. Etätyömahdollisuus. Upeat toimipisteet. Kauniit nettisivut ja miljoona muuta ihanaa ja tuoretta asiaa, mitkä saa kymmenet ja taas kymmenet innoikkaan th-opiskelijat huokailemaan kaihoistasti.  Kuin myös ahdistuneet jo työelämässä olevat yksilöt. Halusin sinne enemmän kuin mitään muuta. […]

Mitä mulle oikeasti kuuluu? Oon viimeaikoina joutunut painimaan oman mieleni kanssa varmaan samoissa määrin ku joskus teini-ikäisenä siinä pahimmassa sh-vaiheessa. Olotila vaihtelee aika runsaasti ajoittaisista onnenhetkistä sellaiseen täydelliseen katatoniaan missä haluisin vaan maata pimeässä huoneessa ilman tietoa ulkopuolella olevasta elämästä. Toi edellinen lause tuntuu aika kauheelta, sen kirjottaminen, lukeminen ja hyväksyminen.  En voi hyvin, enkä […]

Kävin eilen asiakastapaamisessa Eiran rannassa. Sinne kävellessä vastaan käveli kauniita naisia sliipatuilla kasvoilla ja hiuksilla, päällään varmasit hyvin kalliitta villakangastakkeja. Itse kuljin parkatakissa, tukka hupun alla ja tuskanhiki kainalossa.  Ajauduin paluumatkan bussimatkalla jugend-kerrostalojen keskellä (tai mitä tyyliä sitten edustavatkaan) pohtimaan sitä että millaista olisi oikeasti elää Eirassa yhtenä niistä kiiltokuvan kauniista naisista joiden kainaloissa roikkuu […]

Se tunne kun vastaan tulee vain huonoja uutisia omista töistäsi.  Olen ahkera, teen ajoittain töitä elukan lailla ja saan hyviä palautteita asiakkailta ja esimieheltä. Teen hyvää provikkaa jonka koen ansainneeni omalla panoksellani ja se kompensoi mielestäni hyvin alani surkeaa palkkaa. Kaikki on hyvin, kunnes ylemmältä tasolta tulee ilmoitus ensin tiukennettavasta seurannasta ja sen jälkeen siitä […]

Jatkoa edelliseen osaan. Kaksi viikkoa edellisen postauksen jälkeen, eli about kesäkuun puolivälissä tajusin olevani aivan loppu. Mikään ei kiinnostanut. Ei vapaa-aika, ei kaverit, ei romantiikka, ei liikunta, töihin menenimen, työkaverit tai asiakaat. Ihmisten näkeminen ahdisti. Hereillä oleminen ahdisti ja vitutti. Herääminen oli äärimmäisen perseestä.  Bussimatkat töihin katselin puhelimesta youtube-videoita ja toivoin olevani missä tahansa muualla.  […]

Opiskele. Aseta tavoitteita.  Työskentele tavoitteiden ja tulevan työpaikan eteen. Mene harjoitteluun unelmien työpaikkaan. Toivo saavasi töitä sieltä valmistuttuasi. Et saa. Hae töitä toiselta palveluntarjoajalta. Saa vakituinen työpaikka, raskas mutta opettava työ ja tunne ammattiylpeyttä. Tee töitä melkein koeajan loppuun. Vanhasta harjoittelupaikasta soitetaan ja tarjotaan vakituista paikkaa. Innostu ja vaihda työnantajaa. Huomaa että olet tyytymätön. Päivittäin […]

Aloitetaan sillä että en ole lukenut kyseistä kirjasarjaa, saati katsonut kyseistä elokuvaa. Ei yksinkertaisesti nappaa, niinkin elitistimäisestä syystä kuin se, että koko roska perustuu fanfictioniin Twilightistä. Ei sillä etteikö bdsm-romaanit tai sarjakuvat kiinnostaisi, koska hei, kiinnostaa. Kieltäydyn lukemasta ja katsomasta, koska koen ajoittain ylemmyydentunnetta välttelemällä suuria hypetyksen aiheita ja olemalla ulkona. (Elitismin oireita). Ainut kosketukseni kirjaan […]