Kävi aika hauska tuuri, kun tuli ilmi, että mun kaverini oli visiteerannut aivan samaisia Thaimaan kohteita aikaisemmin, joten sain oikein kelpo vinkkejä meidän reissua varten. Yksi vinkeistä oli Ao Nangin day tripit, joita sitten paikan päällä huomasinkin mainostettavan ihan jokaisella kulmalla, ja homma vaikutti juuri niin turistimaiselta. Mutta koska mä olin saanut paristakin päiväreissusta tältä kaveriltani hyvää palautetta, niin ajateltiin kokeilla. Ja onneksi kokeiltiinkin, ei nimittäin olisi varmaan näihin kaikkiin kohteisiin omatoimisesti päässytkään.

Ensimmäiseksi valittiin Jungle Tour, jolle meidät tultiin hakemaan hotellilta melko aikaisin aamulla. Kävi tuuri, että meille sattui aivan ihana venäläinen opas, joka osasi englantia erittäin hyvin ja osasi myös kertoa paljon kiinnostavia kertomuksia kaikista nähtävyyksistä joilla käytiin.

Ensimmäiseksi ajeltiin Tiger Cave Templelle, jossa tarkoituksena oli kavuta huimat 1237 porrasta vuoren huipulle. Alkuun portaiden lukema ei kuulostanut mun mielestäni kovinkaan suurelta, mutta hyvin pian sain huomata, että ihan helposta hommasta ei ollut kyse.

Ulkona oli ensinnäkin todella kuuma, mutta portaat olivat myöskin melko jyrkkiä ja paikoitellen myös aika harppauksia, joten kunnon päälle kävi jo erittäin aikaisessa vaiheessa. Mieli teki luovuttaa, mutta opas lupasi kaiken olevan sen arvoista sitten, kun ylös asti pääsee, ja olihan se. Vastassa oli ison iso Buddha, upeat maisemat ja erittäin miellyttävä tuulenvire.

Fiilis ylöspäästessä.

Alaspäin kapuaminen oli huomattavasti mukavampaa.

Kaiken sen urheilun jälkeen suunnattiin kuumille lähteille. Vesi pulppusi ilmeisestikin vuoren sisästä, ja valui putouksena ”kivi-altaita” pitkin jokeen. Putouksessa vesi oli ihanan lämmintä, noin 40-asteista, mutta sitten taas joessa normaalilämpöistä, eli noin 25-asteista. Hassua.

Olo oli vähän kuin olisi kylpylässä ollut.

Lähteen jälkeen pidettiin lounastauko ja siirryttiin kohti Emerald Poolia, joka siis nimensäkin mukaisesti oli smaragdin vihreä makeavesiallas. Vesi valui purona altaaseen, ja päästiin myös seuraamaan puroa ylöspäin aina sen alkulähteille.

Käveltiin noin kuusisataa metriä merkattua reittiä, ja päädyttiin Blue poolille, joka oli kuin suoraan jostakin lastentarinasta. Vesi oli niin uskomattoman sinistä ja kirkasta, että ei sitä voinut kuin ihmetellä. Lähteeseen ei tietenkään saanut mennä uimaan, mutta eipä tuollaista näkymää olisi halunnutkaan mennä pilaamaan.

Viimeisenä etappina Jungle Tourilla oli elefantti-retki, mutta me skipattiin se. Päästiin kuitenkin näkemään ne suloiset norsut ja litkittiin limua sen aikaa, kun muut porukasta kävivät heittämässä lenkin.

Koska Jungle Tour oli mennyt niin kivasti ja oltiin päästy näkemään niin hienoja paikkoja, päätettiin ottaa myös toinen day trip, ja tällä kertaa vesiteitse. Tehtiin pieni saari-hyppely, pääasiassa Hong Islandin tuntumassa. Tällä kertaa ei osunut niin hyvä tuuri oppaan kanssa, vaikka hän oikein mukava olikin, mutta ei oikein saatu kaverin puheesta selvää, koska englanti ei ollut kovinkaan vahva.

Ensin huristeltiin vajaa tunti long tail boatilla Hong Islandille.

Otettiin hetki aurinkoa, ja päätettiin sitten kokeilla snorklausta ensimmäistä kertaa. Mulla meni aivan maku, kun en mä nähnyt siellä vedessä yhtään mitään, mutta myöhemmin sinä päivänä sitten opin, mistä paikoista niitä kaloja kannatti etsiä, ja sen jäkeen muuttuikin kummasti mieli.

Törmättiin myös tällaiseen kaveriin. Tai ei oikeastaan törmätty, koska silloin olisin varmaan jo pää kolmantena jalkana juossut karkuun, kun niin paljon kaikkia eläimiä pelkään, mutta kun kaukaa tämän otuksen jo näin, niin ei ollut hätää ja tottakai piti heti päästä vähän lähemmäs katsomaan. Liskolla oli häntineen noin 1,5metriä pituutta, eli ihan mikään pikkuruinen olento ei ollut kyseessä.

Hong Islandilta suunnattiin Hongin Laguunille.

Krabilla näkyi erittäin paljon outoja kivimuodostelmia, ja tässä yksi erikoisimmista, joka näytti aivan hyppäävälle käärmeelle.

Laguunilta edettiin pienen pienelle Pakbia islandille, jossa eräs venäläistyttö mua vähän opasti snorklauksen kanssa, ja pääsin näkemään ensimmäiset isosilmäiset, keltamusta raitaiset kalaset. Oli hieno fiilis, vaikka vesi olikin vähän sameaa, kun oltiin niin rannassa.

Viimeinen kohde sille päivää oli muistaakseni nimeltään Lading Island, joka on ilmeisestikin ollut hyvin pitkään autio, mutta nykyisin siellä asuu muutama ihminen pienissä oksista tehdyissä hökkeleissä. Melko karun näköistä oli meininki, mutta maisemissa ei ollut valittamisen varaa.

Hetki meni, että uskalsin astua tuohon vessan. Näin hyönteis-ja eläinpelkoisena, ja sanotaan perus-hygienisenä ihmisenä oli välillä vähän hankalaa näiden vessojen kanssa, mutta kummasti sitä kaikkeen alkoi pikkuhiljaa edes vähän tottua.

Enää kolmatta opastettua reissua ei otettu, vaan päätettiin omatoimisesti ottaa vene Phra Nangin rannalle. Phra Nang oli hyvin kaunis, niin kuin kaikki muutkin saaret Krabilla, mutta vähän kurjaa oli se, että siellä tuuli aivan törkeän paljon, ainakin siis sinä päivänä kun me paikanpäällä oltiin. Oli vähän haasteellista ottaa aurinkoa, kun vähän väliä pölähti hiekat naamalle.

Phra Nangin rannan toisessa päässä oli muutama luola, jotka erottuivat kirjavina jo kauas. Tottakai mentiin sitten lähemmäs katsomaan mitä se kaikki kirjava asia sillä luolissa mahtoi olla, ja vähän hämmennyttiin, kun vastaus oli tämä:

Hirveät määrät puisia peniksiä, ja alttareita. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen hedelmällisyys-juttu, mutta sitä ei kyllä ainakaan kerrottu missään, joten epäselväksi jäi. Vähän huvitti, että vain parin metrin päässä loikoili lapsiperheitä.

Kahlattiin myös siihen oikeaan Phra Nangin luolaan, jossa oli onkaloita ja paljon isoja lohkareita. Ihmiset kiipeilivät ja kapuilivat ympäriinsä, mutta mä en nynnynä uskaltanut kuin vähän kurkkia ympärilleni.

Ao Nangilla pyörähdettiin myös muutamassa baarissa, jotka sijaitsivat rantakadulla. Chang Barin nurkilta bongattiin kasa kuumia ladypoikia. Näillä yksilöillä ei tosin ollut ilmeisesti varaa silikonirintoihin, kun olivat päätyneet tunkemaan tuollaiset söpöt tyynyt mekkoihinsa. Hahah, kovin hassuja.

 Saavuttiin puolentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen Krabille, ja tarkemmin sanottuna Ao Nangille, jossa me vietettiin muutama päivä. Yksi meidän lennoista oli myöhässä, joten saavuttiin Ao Nangille melko myöhään. Ulkona oli pilkkopimeää ja sen hetkisten maisemien perusteella epäilin vähän koko paikkaa. Ensivaikutelma ei ainakaan parantunut, kun meidän shuttle bus jätti meidät aivan väärään paikkaan ja sitten väsyneinä ja hikisinä yritettiin etsiä meidän hostellille. Sitten kun sinne vihdoin löydettiin, niin päästiin ainoastaan todistamaan, että paikka oli kiinni. Mihinkään puhelinnumeroonkaan ei saanut yhteyttä, joten eipä auttanut kuin lähteä etsimään uutta yöpaikkaa siksi yöksi. Löydettiin pienen haahuilun jälkeen asiallisen näköinen Hasna Palace, jonne päätettiin sitten jäädä yöksi. 

Seuraavana aamuna mietittiin mitä tehdään alkuperäisen hostellivarauksen kanssa, ja päädyttiin siihen tulokseen, että käydään paikanpäällä mainitsemassa edellis illan tapahtumista, perutaan varaus ja jäädään Hasnaan, joka kylläkin maksoi vähän enemmän, mutta oltiin siihen muuten niin tyytyväisiä, että ei parin lisälantin maksaminen siinä kohtaa haitannut.

Aamulla tosiaan poistuttiin ulos hotellista, ja valehtelematta säikähdettiin kun ensimmäistä kertaa katsottiin ympärillemme. Pilkkopimeässähän ei tietenkään ollut nähnyt juurikaan mitään, ja siksi mun ensivaikutelma olikin ollut vähän huono, mutta päivänvalo toikin esiin jumalattoman kokoiset vuoret, jotka ympäröivät Krabia. Fiilis vaihtui siltä istumalta sata kertaa paremmaksi, ja olin siinä vaiheessa ihan varma, että tästä tulee hyvä reissu.

 Päätettiin ensimmäisenä päivänämme heti hyvissä ajoin lähteä tutkailemaan paikkoja, ja päämääränä oli poistua Ao Nangilta Railaylle ja Tonsaille, jotka molemmat sijaitsevat vain pienen venematkan päässä Ao Nangin rannalta, joka itsessään on melko tylsä. Ao Nang näin yleensäkin oli turistirysä isolla t:llä, mutta tiesin jo entuudestaan, että poistumalla niin sanotusti sieltä ytimestä, pystyi löytämään itsensä aivan upeilta saarilta, rannoilta ja luonnonihmeiden ääreltä ja niin me oikeastaan joka päivä Krabilla tehtiinkin. Loma on kuitenkin aina sellainen minkä siitä itse tekee, ja mun mielestä turistimassat ei meidän menoa haitannut.

Railay oli kovin kaunis ranta, joka kyllä sekin oli tupaten täynnä turisteja, mutta niinpä kai aika moni kohde tähän aikaan vuodesta. Tehtiin vaan pikatsekkaus kävelykadusta, ostettiin mulle makuualusta rannalle, ja alettiin heti pikimmiten nauttimaan auringosta ja törkeän lämpimästä merivedestä. Tunsin itseni pikkulapseksi kun niin innostuin siitä vedessä räpiköimisestä ja hiekasta varpaiden välissä.

Muutama tunti grillailtiin auringon alla, jonka jälkeen siirryttiin Tonsaille.

Paikkaa mulle olikin suositeltu useammastakin lähteestä, eikä ihan turhaan. Heti veneestä pois hypätessäni olin nimittäin jo aika ihastunut itsekin.

Tonsai oli jo heti ensivaikutelmaltaan äärimmäisen rento paikka, ja myös todella kaunis sellainen.

Rakastuin totaalisesti Tonsain fiilikseen ja noihin alla näkyviin istuskelu-paikkoihin, joille sai kuka tahansa mennä hengailemaan. Me tottakai otettiin aitiopaikat vielä paistavan auringon alta, ja vaan nautittiin olostamme. Mä vähän samalla kyttäsin vuorikiipeilijöiden meininkejä.

Yhdessä vaiheessa lähdin etsimään vessaa, ja päädyin kävelemään eteenpäin Tonsain ilmeisesti ainoaa polkua, suht päämäärättömästi, kun en tiennyt yhtään mihin polku mut veisi. Hetken käveltyäni mä aloin kuulla molemmilta puoliltani viidakosta rätinää ja muita epämääräisiä ääniä, ja sitten mä tajusinkin olevani apinoiden ympäröimänä. Meinasi tulla pissat siinä kohtaa housuun, kun enhän mä jotenkin ollut tajunnut, että siellä olisi apinoita, ja sitten mä en tiennyt miten päin pitäisi olla. En uskaltanut juosta enkä kääntyä takaisin päin, ja mä pelkäsin, että kohta joku niistä hyppää mun päälle, kun näin niiden hyppivän puista toisiin mun yläpuolellani. Nyt vähän naurattaa tätä kirjoittaa, kun hyvin vaarattomiahan ne yleisesti ottaen on, eikä kukaan muu tuntunut olevan niistä moksiskaan. Tuli vaan vähän yllätyksenä, mutta selvisin kuitenkin tilanteesta. Vessakin löytyi lopulta, vaikka olikin niin järkyttävä, että jouduin pohtimaan aika pitkään uskallanko siellä housujani alas vetää.

Kerroin tästä kokemuksestani tohkeissani Mikolle, joka tottakai vain nauroi mun pakokauhuiselle reaktiolle ja halusi mennä niitä apinoita sitten itsekin katsomaan.

Laskuvesi on musta niin kummallinen juttu. Ylempi kuva on otettu ehkä paria tuntia alempaa kuvaa aikaisemmin, ja ero on ihan valtava. Laskuveden aikaan porukka pystyi kävelemään kiviä pitkin Railaylle, joka tosiaan oli tuossa ihan vieressä.

 Päätettiin, että lähdetään takaisin kohti Ao Nangia, kun suurin osa veneistä oli jo niin pitkällä hiekassa, että alettiin jo vähän epäillä päästäänkö enää takaisin, mutta päästiin kyllä, jouduttin vain kävelemään jonkun matkaa veden äärelle, missä oli vielä muutamia veneitä parkissa.

Oli ihana ensimmäinen päivä, ja erittäin onnistuneet visiitit, varsinkin Tonsai. Siellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin.