Kehitystä
Olen aloittanut tämän vuoden alussa siinä mielessä terveellisemmän elämän, että harrastan säännöllisemmin liikuntaa ja yritän syödä hitusen terveellisemmin. Vaakalukemat eivät ole hirveästi muuttuneet, muutama kilo ollaan tultu alaspäin, mutta ei sen kummempaa.
Vaikka vaaka ei näytä suuria muutoksia, on useampi kanssaihminen kommentoinut minun hoikistuneen. Viimeksi eilen sain kuulla, että kasvoni ovat kaventuneet. Itse en näe suuria muutoksia, vaikka olen itseäni peilistä tarkastikin tutkinut. Otin kuun alussa myös mittanauhan avuksi; vaikka vaaka ei näytä muutoksia, niin näyttäisikö mittanauha? No, sielläkin on hyvin pieniä, mutta positiivisia muutoksia. Jännä juttu, mutta taas lähtee fläsää reisistä. Miksi vatsan seudun sentit ovat paljon tiukemmin kiinni, mun puolesta ne voisi ennemmin lähteä, kuin reisiläski.
Vaa’an lukemat ovat vain paria kiloa, mutta ystävien ja tuttavien kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että muutos näyttää ulkokuoressa isommalta kuin vaa’assa. Tämä johtunee salitouhuista. Läskiä on ehkä lähtenyt, ja tilalle tullut lihasta. Lihaksen tiheys on suurempi kun läskin, eli esim. kilon verran lihasta vie vähemmän tilaa kuin kilo läskiä. No, mulla ei varmasti ole tullut kilon vertaa lihasta, sehän kuulostaa hirveän isolta luvulta. Toimikoon tämä ”kilo lihasta” siis vain havainnollistavana esimerkkinä. 😉
Olin tänäkin aamuna salilla ennen töitä. Aamusali on kyllä huikea juttu. Siellä on ihanan tyhjää! Olen saanut ainakin hetkellisesti käännettyä unirytminikin niin, että aamulla kuudelta ei väsytä, vaan takana on siinä kohtaa jo kahdeksan tunnin yöunet. Eli aamuherätys on jopa ihan mahdollinen. Ja johtuneeko salin rauhasta vai aamun vireystasosta (joka on korkeampi kuin töiden jälkeen), mutta aamulla jotenkin vaan irtoo paremmin kun päivällä. Aamusali, tyhjä sali, paras sali!
Tyhjää, rauhaa:
