Kehonhuoltoa

Olen melko laiska venyttelijä ja kehonhuoltaja. Kotonani on foam roller, jolla toisinaan rullailen, mutta en suinkaan säännöllisesti tai pitkään. Salitreenin jälkeen saatan toisinaan ajatella, että venyttelen illalla kotona ja jätän venyttelyt salilla väliin. No, aika useasti käy niin, että unohdan koko venyttelyn kotona, ja lihakset taas kiittää. Tätä unohdusta on tapahtunut viime viikkoina aivan liian usein ja selkä jumittaa. Istumatyöllänikin on jumiin osuutensa. Mars hierojalle, siis.

Olen kolunnut tämän kylän hierojista vuosien aikana jo muutamat. Kaikista en ole lainkaan pitänyt. Yhden vastaanottotilat oli kotona lasten juostessa seinän takana (ihana rauhoittumishetki kaukana), toisen vastaanottotiloissa oli aivan liian kylmä, kolmas oli hipsuttelija (hieronta ei tuntunut missään), ja niin edelleen. Olen melko vaativa hierojan suhteen, haluan vastinetta rahoilleni. Edellinen hierojani oli ihan hyvä, mutta ei saanut helposti jumiutuvaa vasenta lapaani auki useista käynneistä huolimatta. Ainiin, eräs hieroja sanoi aikoinaan hieronnan jälkeen jumissa olevasta rintarangastani, että sille pitäisi tehdä jotain. Niin no, miksiköhän se kuvitteli että mä olin tullut hierojalle, ellen huoltamaan sitä rintarankaani… En mennyt sinnekään toistamiseen.

Facebookissa silmiini osui viime viikolla asiakkaan kehut uudesta hierojasta näillä nurkilla. Ajattelin kehujen perusteella, että hieroja voisi olla kokeilun arvoinen. Suhtauduin toki skeptisesti, koska eihän sitä tiedä, vaikka kehuja olisi hierojan äiti/kaveri/sisko tms. Kyllä mäkin mainostaisin läheiseni uutta bisnestä, jos tilanne niikseen olisi. No, varasin ajan ja pääsinkin jo seuraavalla viikolla hierojan käsittelyyn.

Hieroja oli eilen. Ja se oli paras hieroja ikinä! Ensin hän tutki ylävartalon liikeratoja seisten. Olin kertonut, että teen istumatyötä ja että selkä tuppaa mennä jumiin. Käänneltiin päätä eri suuntiin ja tutkittiin hartialinjaa. Tämän jälkeen vasta alkoi hierontahommat. Eli hieroja ensin tutustui, mitä hänellä on työn allaan – arvostan! Hän löysi hiirikäden olkapäästä triggerpisteen ja sai avattua sitä hankalaa vasenta lapaakin – siis jo ensimmäisellä kerralla! Taisipa yksi fasettilukkokin selästi aueta, kun napsahti niin makeasti.

Olin hieronnan jälkeen niin tyytyväinen olotilaani ja hyvän hierojan löytymiseen! Ensi viikolla menen uudestaan, josko tuo selkä pikkuhiljaa vetreytyisi. Ja ainiin – taitaa olla syytä keskittyä siihen kehonhuoltoon aiempaa enemmän…

 

rulla.jpg

Hyvinvointi Liikunta Terveys

Wanted: Flowtila

Olen muutama vuosi sitten aloittanut juoksuharrastuksen aivan nollasta. Aloitin homman alkukesästä juoksemalla lyhtypylväiden välejä. Eli juoksin yhden välin, kävelin toisen, juoksin taas yhden ja kävelin yhden. Ensimmäisten lenkkien pituus taisi hädin tuskin ylittää yhtä kilometriä. En ollut koskaan tuota ennen harrastanut juoksua, edellisen kerran olin tainnut juosta yli kilometrin yläkoulun pakollisessa Coopperissa. Ja silloinkin se oli yhtä tuskaa ja hampaiden kiristelyä. Lyhtypylvästreenistä pääsin kesän loppuun mennessä kuitenkin siihen kuntoon, että jaksoin juosta reilun vitosen lenkkejä. Elokuussa juoksin 7 kilometrin matkan kotoa paikalliselle virkistysalueelle, jossa ihanat ystäväni odottivat minua juomien ja kukkakimpun kera! Musta on ihanaa, että mun kaverit tukee mua tällaisissa asioissa, pienissäkin. Seitsemän kilometrin lenkki ei varmasti monelle ole yhtään mitään, mutta mä olin tosi ylpeä itsestäni, että olin saanut itseni juoksukuntoon.

Tuosta on nyt pari kesää aikaa, enkä ole sen jälkeen oikein päässyt juoksun makuun. Parasta juoksemisessa on ollut semmoinen harvinainen flow-tila. Että vois vain juosta ja juosta, eikä keho tunnu rasittuvan mistään. Vähän niinkun Forrest Gump, juoksee vaan, koska voi. Se on aivan ihana fiilis ja äärettömän koukuttava.

Tämä juoksu-flowtila mielessäni sain viime viikonloppuna ällin käydä juoksulenkillä. Olin lauantaiaamuna ennen yhdeksää jo juoksutamineet niskassa raikkaassa ulkoilmassa. Olen hieman unikeko, joten tämä on todella harvinaista, että olen liikkeellä jo aamusta. Ja vielä juoksemassa! Matkaa taittui kolme kilometriä. Vauhti oli kyllä hidas, mutta sellainen, joka tuntui hyvälle kehossani. Positiivista oli kuitenkin se, että pitkän juoksutauon jälkeen jaksoin ylipäätään hölkätä tuon kolme kilometriä yhteen soittoon. En vielä ihan tavoittanut sitä flowtilaa, ennemminkin varauduin kuulostelemaan kehoani, että kuinka pian se menee piippuun. Jossain välissä olisin halunnut vaihtaa kävelyyn, mutta pakotin itseni jatkamaan, sillä keho ei ollut lainkaan piipussa, vaan olo oli oikein hyvä. Ei vain olisi tehnyt mieli juosta, ei huvittanut. Eli juuu, flowtilaan oli tosiaan hitusen matkaa. Mutta juoksusta jäi hyvä fiilis!

Minuun tosiaan iski lauantaina joku älli, sillä menin vielä samana päivänä illalla salille. Mikä lie hiipivä hulluus. Tosin itseni tuntien tulee vielä päiviä, kun hiipivästä (urheilu)hulluudesta ei ole tietoakaan ja hiipivä laiskamato valtaa alaa.

Lauantai-illan saliterkut:

salilekasalilvika.jpg

Hyvinvointi Liikunta