Itku meinasi tulla, osa 1

Normaalin arjen keskellä syöpä nostaa välillä päätään ajatuksissani aivan yllättäen. Saatan olla puuhailemassa jotain ihan tavallista kotihommaa, ja yhtäkkiä kyyneleet meinaavat nousta silmiin ja sydämeen asettuu raskas ja hiukan katkerakin tunne.

1. Ikea

Tiedättehän, miten Ikeassa tulee suunniteltua ja haaveiltua? Miten käytännön ostosten lisäksi varsinkin toisen kerroksen mallihuoneissa ja -asunnoissa tulee mietittyä tulevaisuuden kotia, sitä hullun havittelua, joka ei välttämättä edes onnistu ikinä? Miten minä sisustaisin ja toteuttaisin, jos rahaakin olisi rajattomasti?

Käydessäni mieheni kanssa Ikeassa pari viikkoa sitten en meinannut haluta kiertää yläkertaa ollenkaan, sillä pääni täytti vain yksi ajatus: en minä pääse ikinä suunnittelemaan ja toteuttamaan uutta kotia tai uutta sisustusta.

Tällainen reaktio kuulostaa aika äärimmäiseltä, mutta tulevaisuudesta haaveileminen ja sen suunnitteleminen on yksi tärkeä perusosa ihmisen psyykettä. On rankkaa, jos sitä mahdollisuutta ei enää ole.

2. Vain elämää Sani – ”Vähän ennen kyyneleitä”

Vähän ennen kyyneleitä pääsi poispäin käännä, etten niitä nää

Vähän ennen kyyneleitä vielä hyvästelyyn aikaa vähän jää

On vielä sanottava, kuinka hyvä mulla on sinun lähelläsi ollutkaan

On vielä sanottava, etten koskaan tulla luoksesi voi enää uudestaan

Tein yksi päivä keittiössä ruokaa, ja samalla katselin tabletilta edellistä Vain elämää -kautta. Ensimmäisenä päivänä juhlittiin Dannyn uraa, ja Sani lauloi Dannyn käännöshitin ”Vähän ennen kyyneleitä”. Vaikka kappale on minulle ennalta tuttu, en ollut tajunnut rakkaustarinaksi yleisesti miellettävän kappaleen sanojen sopivan minun tilanteeseeni ja pelkoihini äärimmäisen hyvin.

https://youtube.com/watch?v=LQSp-wbLuYM%3Fecver%3D2

Sanin ääni tekee kappaleesta tumman dramaattisen, koruttoman jopa. Vähän meinasi kosteus kerääntyä silmänurkkiini, vaikka leikkuulaudalla ei ollutkaan työn alla sipulia.

+ 1: Oma perhe

Bonusitkun aiheena ei olekaan syöpä, onneksi, vaan ihan oma perheeni ja elämän normaali kulku. Pikkuveljeni muutti Turkuun asumaan ja opiskelemaan viime viikolla, ja näin reippaasti vanhemmalle isosiskolle on kova paikka opetella antamaan pikkuveljen elää omaa elämäänsä ilman turhaa hääräämistä.

Toisaalta on aivan ihanaa pystyä olemaan ja elämään hetkessä ja arjessa kiinni, jotta tällaisillekin tunteille on tilaa.