Tag: toivo

Herään hikiseen tyynyyn, jonka käännään vaivalloisesti ympäri, jotta pystyn jatkamaan vielä unia kilpirauhaslääkkeen ottamisen jälkeen. Viimein havahdun kunnolla pojan ääniin olohuoneessa tai pienten käsien tarttuessa oveni kahvaan. ”Odota, äiti laittaa sukan jalkaan. Hetki menee. Tuletko tänne äidin kainaloon? Katsotaanko pii-paata?” Poika menee potalle television eteen. Minä laitan tukisukan jalkaan, ja nostan itseni varovaisesti sängystä ylös. […]

Vajaa pari viikkoa sitten päätin olla jatkamatta syöpähoitoja. Seurantakuvauksissa todettiin sytostaattihoitojen olevan turhia ja syövän leviävän kaikesta huolimatta. Tarjolla olisi ollut huonoennusteinen ja elämänlaatua paljon huonontava lääkekokeilun ulkopuolinen yritelmä, jota lääkärikään ei varsinaisesti suositellut. Vaikka vertaisverkosto tuntui olevan yksimielisesti kaikkien viimeistenkin oljenkorsien kannalla, minä päädyin perheeni tukemana ottamaan vastaan helpotuksen. Mitään takuita helposta ja rauhallisesta […]

Tämä viikko on ollut aivan hirveä. Maanantaina kävin TYKS:issä ottamassa kolmanneksen annoksen sytostaattihoitoa. Sinne meneminenkin pelotti, siis, se, pääsenkö sinne asti, sillä olin vasta juuri löytämässä jotain tasapainoa pahoinvoinnin ja kipulääkkeiden kanssa, eikä aikainen herätysaamu oikein sopinut tähän kuvioon. Onnistuin kuitenkin, ja itse tiputus sujui yllättävän hyvin. Ennen sytolääkettä annettava estolääkecocktail antoi ihanasti energiaa sille […]

Syövästä huolimatta minulla on flunssa. Syövästä huolimatta poika on kuumeessa. Syövästä huolimatta mies oli työmatkalla ulkomailla, kun minulla oli flunssa ja poika oli kuumeessa.   Syövästä huolimatta elämä jatkuu, ja ainakin toistaiseksi minä liikun sen mukana. En ole vain syöpää sairastava ihminen. Olen äiti. Olen vaimo. Olen nainen, joka tykkää televisiosarjoista ja virkkaamisesta. Olen minä. […]

Eräänä päivänä tällä viikolla heräsin miettimään elämääni ja miltä se näyttäisi meille, jos syöpää ei olisi. Liian kauan tässä haavemaailmassa ei viitsi viipyä, mutta pikainen vierailu on ihan paikallaan. Sain syöpädiagnoosin reilu vuosi sitten, vuoden 2017 lokakuussa. Olin tuolloin ollut työttömänä virallisesti huhtikuusta asti eli puolisen vuotta, mutta tosiasiassa olin vasta muutaman kuukauden ollut yksin […]

Tänään sain jälleen uutta tietoa tilastani, ja opettelen suhtautumaan asioihin vähän uudella tavalla. Minulla on syöpä, mutta en ole kuolemassa, ainakaan juuri nyt. Toisten kontrollikuvausten tulokset kertovat samaa kuin syksyn ensimmäisetkin kuvaukset: syövän leviäminen on pysähtynyt ja kasvaimet ovat kesän pahimmasta tilanteesta pienentyneet. En kuitenkaan osaa hyvistä uutisista iloita. Hullun toiveena olisin halunnut, että syöpä […]

Meillä oli eilen aivan ihana päivä. Puuhailimme kotona kaikkea pientä, kokosimme pojalle oman pienen pöydän ja tuolin, siivosimme ja järjestelimme. Aurinko paistoi ja mieli oli yhtä loistava. Sitten luin uuden viestin tukiryhmässämme. Yksi ryhmän jäsenistä, jonka minäkin muistin keskusteluista, oli kuollut, melanoomaan. Vain muutamia viikkoja aiemmin oli hänkin vielä keskustellut eri hoitokeinoista ja kertonut tilanteestaan. […]

Hääpäivä, omat synttärit, syöpäsynttärit… Lokakuun kahteen ensimmäiseen viikkoon mahtuu paljon kaikkea hyvää juhlittavaa. Eihän syöpää haluaisi juhlistaa, mutta aattele nyt, mä pääsin tänne asti! Kun syöpädiagnoosin sain tasan vuosi sitten, ja opittuani, mitä se ja saamani arvot tarkoittivat, en rehellisesti uskonut pääseväni tänne asti. En uskaltanut kesälläkään, kun sain tiedon syövän paluusta ja levinneisyydestä, uskoa, […]

Tänään olen riemuinnut. Oli jälleen sairaalapäivä, ja syöpälääkäri kertoi verikokeiden olleen hyvät, viimeksi viitearvojen yläpuolella olleet kilpirauhasarvotkin olivat rauhoittuneet. Sain, siis, jatkaa matkaani seuraavista ovista sisään tiputussalin puolelle. (jos verikokeet tai oma vointi paljastaisivat jotain huolettavaa, laitettaisiin lääkehoito tauolle oireiden hoitamisen ajaksi) Aurinkoisessa hoitosalissa oli jälleen yhtä aurinkoinen tunnelma, tai näin ainakin itse iloisena havainnoin […]

Minulla syöpä ei näytä tällä hetkellä juuri miltään, ja päällepäin sairastamistani ei voisikaan arvata – ainakaan vielä. Voin fyysisesti hyvin, ja aivan minimaalisia juttuja lukuunottamatta voin aivan samoin kuin ilmankin tätä tautia. Minulla syöpä näyttäytyy enemmän ajoittaisena väsymyksenä, huonotuulisuutena ja ainaisena stressinä, joita yritän kuitenkin sairasloman turvin hallita. Jaksan ihan kivasti. Usein jopa tosi kivasti. […]