Tag: syöpä show

Eilen tuli täyteen kolme viikkoa tätä sairaala-asumista, ja itselle se on ollut aikamoista sopeutumista. Luulin oikeasti olevani tässä vaiheessa kuollut tai ainakin hyvin lähellä sitä. Luulin yleisvointini hiipuvan samaa tahtia jalkojeni voinnin kanssa, mutta niin ei ole käynyt. Se on ollut aikamoinen yllätys sekä itselle että varmasti myös lähipiirille. Positiivinen toki, mutta yllätys joka tapauksessa. […]

Kysymyksien ja ihmettelyn määrä on välillä ihan järjetöntä tässä uudessa elämässäni sairaalan arjessa. On vaikeaa pystyä selittämään toisille, mitä kaikkea omissa aivoissa liikkuu päivien aikana tai mihin kaikkeen joutuu aivot taipumaan niissä hetkissä, kun vain haluaisi olla ja elää niitä potentiaalisesti viimeisiä hetkiä. En minä haluaisi joutua miettimään aina toisten tunteita. En haluaisi olla se […]

Nyt minä asun sairaalassa. Oma vointi on heittänyt häränpyllyä ihan viikossa ja parissa päivässä, enkä enää pärjää yksin ollenkaan. Viikko sitten vointi alkoi huonontua ihan yhtäkkiä, ja päivä kerrallaan vointi on mennyt alaspäin niin hälyttävällä tahdilla, että olemme vain voineet pyöritellä päitämme hämmentyneinä. Keskiviikkona haimme minulle aamulla ensimäiset apuvälineet, rollaattorin ja kävelykepin, ja opettelin innostuneena […]

Herään hikiseen tyynyyn, jonka käännään vaivalloisesti ympäri, jotta pystyn jatkamaan vielä unia kilpirauhaslääkkeen ottamisen jälkeen. Viimein havahdun kunnolla pojan ääniin olohuoneessa tai pienten käsien tarttuessa oveni kahvaan. ”Odota, äiti laittaa sukan jalkaan. Hetki menee. Tuletko tänne äidin kainaloon? Katsotaanko pii-paata?” Poika menee potalle television eteen. Minä laitan tukisukan jalkaan, ja nostan itseni varovaisesti sängystä ylös. […]

Tämä viikko on ollut aivan hirveä. Maanantaina kävin TYKS:issä ottamassa kolmanneksen annoksen sytostaattihoitoa. Sinne meneminenkin pelotti, siis, se, pääsenkö sinne asti, sillä olin vasta juuri löytämässä jotain tasapainoa pahoinvoinnin ja kipulääkkeiden kanssa, eikä aikainen herätysaamu oikein sopinut tähän kuvioon. Onnistuin kuitenkin, ja itse tiputus sujui yllättävän hyvin. Ennen sytolääkettä annettava estolääkecocktail antoi ihanasti energiaa sille […]

Aikaa on rajallisesti, jopa todella vähän, ja väkisinkin tulee välillä mietittyä, että mitä haluaa vielä ehtiä tehdä. Mutta, tuo ajatus tulee yllättävän vähän mieleen, ja tarkoituksella usein heitän sen sinne jonnekin aivojen romukoppaan muiden hyödyttömien ajatuksien ja pelkojen seuraan. En halua pohtia koko ajan elämän keston rajallisuutta. Kyllä sen tietää muutenkin. Juuri eilen illalla sanoin miehelleni, […]

Netti on tylsä. Televisiosarjat on tylsiä. Elämä on tylsää niinä hiljaisina hetkinä, koska en uskalla tarttua siihen. Pelkään, että se viedään kohta muutenkin pois, ni mitä järkeä missään enää on.   Rankan viikon lopuksi on ollut paljon hyviä hetkiä, ihania ihmisiä ja onnea, mutta hälinän ja tsemppaamisen tauottua alkaa pelottaa. Entä, jos aloitan uuden virkkausprojektin, enkä […]

Hei, kaikki! 🙂 Tuntuu, että en ole kirjoittanut tänne blogiin ikuisuuksiin, ja täytyy nyt aloittaa sillä (itsestään selvällä) faktalla: olen elossa. Tämä alkuvuosi on mennyt hurjan nopeasti, varmaan siksikin, kun koko ajan on jotain ongelmaa tai vaivaa. Syöpä kyllä on ilmeisesti pysynyt kurissa ja ennallaan, mutta kaikkea muuta fyysistä ja henkistä ongelmaa on ilmaantunut haittaamaan […]

Kiitos hyvästä keskustelusta edellisessä postauksessani! Alan nyt reippaasti purkaa niitä tuntemuksia, jotka syystä tai toisesta olen tähän asti jättänyt julkaisematta. Otsikot kuvaavat jatkossakin hyvin tekstin sisältöä, joten lukemista voi jatkaa omalla vastuulla. ”En saa äitiä työnnettyä. ” Näin tokaisi pieni poikani eräänä iltana häntä nukuttaessani, kun en suostunut nousemaan hänen kanssaan sängystä ylös leikkimään. Sillä […]

Vaikka tämä blogi on päiväkirjamaisempi kuin mikään muu, mitä olen ikinä julkisesti kirjoittanut, ja vaikka itsekin toitotan käsitteleväni täällä asioita raa’an rehellisesti, olen monta kertaa jättänyt kokonaan kirjoittamatta tai julkaisematta jo kirjoitetun postauksen jostain herkästä aiheesta. Tätä syöpäblogiani lukevat monet minulle läheiset ihmiset, ne läheisimmät, ja lisäksi monta muuta tuttua ja puolituttua. En halua loukata […]