Jos olet raskaana

Jos epäilet olevasi raskaana, ilmoita siitä henkilökunnalle ennen tutkimukseen tuloa.

Onko mahdollista, että olet raskaana?

Vältä tutkimuspäivänä lähikontaktia raskaana olevaan henkilöön ja lasten sylissä tai vieressä pitämistä mahdollisuuksien mukaan n. 8 tunnin ajan.

Nämä kysymykset ja ohjeet ovat otanta vain eiliseen PET-TT-kuvaukseen liittyen, mutta vastaavaa kuulee kaikkiin kuvauksiin ja hoitoihin mentäessä ja valmistautuessa, mikä on täysin järkevää ja luonnollista.

PET-TT-kuvauksessa käytetään radioaktiivista merkkiainetta, jonka lievä säteily ei vahingoita minua ja haihtuu muutenkin päivän aikana.

Koin jälleen vainoharhaisia hetkiä käydessäni kaupassa kotimatkalla kuvauksen jälkeen. Hoitajakin sanoi, että eristäytyä ei tarvitse, mutta kunhan ei hengaa liian kauaa pienten lasten seurassa muutamien tuntien ajan, mutta väkisinkin kaupassa säikyin kaikkia hedelmällisiksi naisiksi olettamiani henkilöitä. Loppujen lopuksi minua nauratti, että onneksi A) päivällä kaupassa oli 90-prosenttisesti eläkeläisiä, ja B) onpa outoa miettiä kuka voi tai saattaa olla raskaana.

En missään nimessä halua vahingoittaa ketään, ja meninkin kauppaan vain hoitajan muotoilun rohkaisemana, koska tarvitsin ruokaa loppupäiväksi kotiin. Mieheni hakee pojan hoidosta, ja poistun kodista hetkeksi, kun he käyvät kääntymässä, ennen vierailulle lähtöä.

Tällaisista asioista huolehtiminen tuntuu jo tutulta, ja meillä onkin näihin erikoispäiviin omat rutiinit. Välillä naurattaa, kuten tänään kaupassa ("menisit nyt sinä nuori hedelmälliseksi olettamani nainen kauemmaksi, jotta voin pohtia valintaani pidempään!"), mutta toisaalta tässä on jotain perin surullista.

En minä ole raskaana, ja vaikka olisin, en tässä tilanteessa voisi raskautta jatkaa, sillä oma elämäni ei välttämättä riittäisi edes riskillä ilman hoitoja raskauden loppuun saattamiseen asti. Hoidot eivät sovi raskaana olevalle, puhumattakaan kuvauksista, joissa magneetit ja muut asettaisivat sikiön vaaraan jatkuvalla syötöllä.

En myöskään hyvin suurella todennäköisyydellä koskaan tule olemaankaan enää raskaana.

Surutyötä asiasta on tullut tehtyä aina silloin tällöin, jos asia tulee mieleen, yleensä jonkun muun raskautta ihaillessa, mutta varsinaisesti asia ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. On kuitenkin surullista, että poikamme tuskin ikinä tulee saamaan täyssisarusta, tai minä toista lasta.

Jos jollain ihmetempulla saan vuosia jatkoaikaa, tuskin ikinä uskallan ottaa riskiä toisen lapsen yrittämiseksi. Raskauden aikana kuvauksia syövän vahtimiseksi ei voi tehdä, eikä luonnollisestikaan myöskään useimpia hoitoja.

En halua myöskään saada toista lasta vain jättääkseni hänet orvoksi hyvin pian.

Onhan nämä ajatukset aivan epäreiluja, monellakin tavalla, mutta näillä mennään.

Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen pojastani ja perheestäni, minun ja mieheni omasta oudosta tiimistämme, joka tuo iloa joka päivään.

Voin aivan hyvin hylätä suunnitelmani tai toiveeni 2-3 lapsen perheestä, jos vain saisin elää ainokaiseni kanssa.

Ja onhan siellä kohdussakin kai jotain kasvaimia.

 

 

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuntuu kohtuuttomalta että kukaan joutuu käymään tällaisia ajatuskulkuja lävitse. Toisaalta tilanteessasi on varmasti luonnollista ja hyväkin ajatella nämä asiat, surra ja hyväksyä. Kauheaa se on silti. Voimia.

Tietämätön (Ei varmistettu)

Mitä jos joku olis raskaana tuossa tilanteessa? Mitä sitten tehtäis?

Liinam (Ei varmistettu)

Muistan hyvin nuo tunteet. Minulta poistettiin 2 vuotta sitten kohtu ja munasarjat levinneen syövän takia, joten en voi saada ikinä lasta enkä yhtään ehtinyt saada. Siksipä aina enemmän tai vähemmän pistää nuo tuollaiset raskauskyselyt kaikenlaisilla kuvantamiskeikoilla.

Kommentoi