Kuka kirjoittaisi laulun syövästä?

Kuuntelen autossa paljon radiota. Yhdeksän kanavan muistivalikko ei meinaa minulle riittää, ja selaan kanavia jatkuvasti edestakaisin, kunnes kohdalle osuu mieluinen laulu. Miestäni tämä ärsyttää, ja parasta onkin ajella yksin ja hallita täysin radiovalikoimaa.

Rakkaus radioon juontaa kai lapsuudestani. Muistan radion olleen aina päällä automatkoilla, ja vielä nykyäänkin pidän radion yllätyksellisyydestä ja monipuolisuudesta. Harvasta asiasta tulee niin hyvä fiilis kuin radiosta yllättäen tulevasta kappaleesta, jonka olet jo täysin unohtanut mutta joka sopii aivan täydellisesti senhetkiseen mielialaasi.

Eräänä päivänä autossa miljoonatta rakkausaiheista laulua kuunnellessani mieleeni pälkähti ajatus lauluista ja syövästä. Rakkauteen ja muihin elämän suuriin tunnetiloihin löytyy lauluja vaikka kuinka, mutta en muista kuulleeni lauluja syövästä. Ehkä niiden seurauksista, kun joku rakas on kuollut, mutta en varsinaisesti syövästä.

Kuka sellaista nyt edes haluaisi kuunnella.

Rakkauslauluihin ja muihin vastaaviin liittyy kuitenkin aina jotain positiivista, sitä, minkä toivossa tuskaa kestetään. Syövässä on huomattavasti vähemmän mitään sisäisesti hyvää, vaikka siitä voikin paljon positiivista seurata henkisesti, jos siihen ei kuole.

”Uu-uuu, mä hiljaa hiivun,

elämäni riisun,

palasiin, tiputuksiin, lääkeannoksiin.

Uu-uuu, kyllä tämä tästä,

minulle hoetaan,

joudun luopumaan elämästä,

minua säälitään.”

 

Ei se nyt ihan mikään hittibiisi varmasti olisi.

[Menee vähän mustaksi tämä huumori välillä. :)]