Lasi puoliksi täynnä syyllisyyttä

Ensin ne hyvät uutiset.

Kolme viikkoa sitten kävin ensimmäisen hoitojakson viimeisessä tiputushoidossa, jonka jälkeen oli vuorossa tuttu kokovartalon PET-TT-kuvaus, ja eilen sain tulokset.

Kasvaimet ovat pienentyneet reippaasti kaikkialta, eikä kuvani näytä enää keskenkasvuisen taideprojektilta. Lääke tehoaa todella hyvin, iloitsi lääkärikin.

Oikeasti sain kuvauksen hyvät tulokset jo perjantaina puhelimessa lääkäriltä, joka soitti verikokeisiin liittyen, mutta halusin makustella hämmentävän hyviä uutisia ensin vain perhepiirissä.

 

Huonoina uutisina sain kuulla kilpirauhasen kääntyneen aiemmasta lievästä liikatoiminnasta niin reippaaseen vajaatoimintaan, että lääkitys on aloitettava. Yksi tabletti päivässä, koko loppuelämän ajan.

Kilpirauhaseen liittyvät ongelmat olivat odotettavissa, sillä minulla todettiin aiemmin tänä vuonna menneisyydessäni olevan jonkinlainen kilpirauhasen tulehdustila, jota ei vain yleiseen tapaan ole huomattu, ja omat aiemmat autoimmuunitaudit ottavat helposti ylikierroksia immunologisten hoitojen aikana.

 

Jotenkin tämä suhteellisen pieni haitta estää minua nauttimasta täysillä kuvausten kertomista ja hyvän vointini viestittämistä erinomaisista uutisista.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan puhkeaminen omalla tavallaan konkretisoi minulle kaikki ne pelot, mitä minulla on hoitoihin liittyen ollut. Sivuvaikutuksien pitkästä listasta en luonnollisestikaan haluaisi mitään, varsinkin kun se mielessäni lisää mahdollisuutta saada jotain sellaista oiretta, joka pakottaisi lopettamaan elämääni pitkittävän lääkehoidon.

 

Syöpähoitoja eli immunologista lääkettä jatketaan hyvien uutisten myötä samaan tahtiin, eli neljän hoitokerran pituisen hoitojakson jälkeen jälleen kuvaus ja jatkon päättäminen. Laskeskelin juuri, että saan tiedon sopivasti jouluksi.

Joulua en ole vielä kovasti uskaltanut miettiä. Tällä hetkellä keskityn tähän lokakuuhun, mihin mahtuu sekä oma syntymäpäiväni että meidän hääpäivämme.

 

Kovasti mieli laahaa maassa, ja siitä tunnen syyllisyyttä. Miksi en osaa nauttia hyvistä tuloksista, jotka vielä kesällä näyttivät mahdottomilta? Miksi haluaisin vain käpertyä peiton alle arjen pyörittämisen sijaan?

Tuntuu siltä, että kaikki ystävät ja tuttavat riemuitsevat asiasta minunkin puolestani, ja minä voin liittyä juhlintaan mukaan vasta, kun olen ehtinyt prosessoida ja lokeroida kaikki faktat ja tunteet.