..tai sitten jotain ihan muuta. Kohdalleni on viime aikoina sattunut joitakin luopumisia. Paitsi että olen luopumassa palkkatyöstäni, olen viimeisen vuoden aikana luopunut muun muassa avioliitostani, ydinperheen äitiydestä, kodistani, koulustani, monista ajatuksistani ja periaatteistani, uskosta omaan viisauteeni, rakastajasta, toisesta ja kolmannestakin, uskosta kohtaloon, uskosta siihen oikeaan, eikä minulla edelleenkään ole kovinkaan vahvaa uskoa ihmiseen, tietoon eikä […]

Erään gallerian takahuoneessa satuin sadepäivänä keskustelemaan siitä, onko kaikella lopulta merkityksensä. Olisi houkuttelevaa ajatella, että kaikki tapahtuu jonkin suuremman harmonian ohjaamana: että kaiken kauheankin takana on lopulta jokin syy, merkitys ja opetus, että jokainen elämme täällä syystä, ja että jokin lopulta tasapainottaa kaiken tässä tai tuonpuoleisessa elämässä. Taiteilijanahan etsin minäkin jatkuvasti sitä selittämätöntä kauneutta ja ikuista totuutta, jonka vuoksi elää. Samalla kuitenkin mieleen […]

Jes!!! Toinen kerta toden sanoo: otin mukaan laulajan, ja me hyppäsimme yhteiseen tilaan. Siihen laajuuteen. Tapasimme eräänä päivänä erään gallerian takahuoneessa ja huomasimme heti, että energiamme käyvät yksiin, että tästä syntyy hyvä juttu. Ensimmäinen kerta oli pelkkää tutustelua: laulaja katseli valmiita ja keskeneräisiä maalauksiani, tutustui niihin laulamalla, minä olin mukana tilassa ja tutustuin hänen ääneensä, sekoittelin värejä, […]

Koulu on lopussa, ja olemme omillamme. Ei ole ollenkaan olo, että olisin astumassa tyhjän päälle. Päinvastoin, on olo, että kaikki jatkuu hyvin luontevasti: tekemisen laajenee vihdoin vapaasti, räjähtää koulun asettamien rajojen sisältä kaikkialle minuun ja ympäristööni. Voisin pelätä paljonkin sitä, miten into ja voimat riittävät, lopahtaako kaikki ensimmäisiin vastoinkäymisiin ja köyhyyteen. Mutta toisaalta kaikki on […]

Se on auki! Vielä yhden sunnuntaipäivän. Avajaisten ja valmistujaisten onnen huuma oli käsinkosketeltavaa, ja kantoi koko viikon. Kaunis ja ihana päivä sanan jokaisessa merkityksessä. En tiedä, milloin seuraavan kerran pääsen tekemään näyttelyä näin hienoon tilaan näin läheisten ihmisten kanssa. Tosin, vaikka teokset ovat meidän käsialaamme, itse näyttelyn tekivät ripustajat, jotka valitsivat jokaiselta muutaman työn – […]

Näyttelyn avajaisiin on enää kaksi päivää! Tiedotus ja kutsujen levitys on hoidettu, joten eilen oli vuorossa yksi kuvataiteilijan työn haastavimmista osuuksista (heti teosten myymisen jälkeen): roudaus. Suurten maalausten onnistunut roudaus vaatii tekijältään tilavan auton lisäksi kärsivällisyyttä, järjestelmällisyyttä ja lihasvoimaa. Kaikki nämä ovat ominaisuuksia, joita minulle on valitettavasti suotu vain rajallinen määrä. Viime kerralla halkesi yksi […]

Ensimmäisenä piirustuspäivänä syyskuussa vuonna 2012 kävelen tauolta kahvihuoneesta tyhjään saliin. Valo tulvii puhumatta sisään suurista ikkunoista. Puisten piirustustelineiden metsä tervehtii minua. Hiiltä lattialla, hiiltä paperilla. Hiljaisuus. Mykistyneenä seison ovella. Valtaisa kiitollisuuden tunne valuu kaikkialle. Hengitän taidekoulun ilmaa, tunnen ihmiset takanani, tekemisen odotuksen edessäni. Tajuan löytäneeni kotiin. Avoin Taidekoulu kutsui minua siitä huolimatta, että olin nuoruuden musiikkikoulutuskokemusten vuoksi vakaasti päättänyt pysyä kaukana ”taidekoulutuksesta”. Tajusin institutionalisoituneen koulutuksen väistämättä ohjaavan […]

Terveisiä työhuoneelta! Temperalla läträäminen jatkuu, eikä paluuta öljyväriin näy. Sain nimittäin lahjoituksena ison määrän pigmenttejä: aivan upeita, syviä värejä erään vanhemman maalarin jäämistöstä. Jaoimme ne tasan itsenäisyyspäivän iltana maalarikollegan kanssa (aiheutttaen samalla pari semimyrkyllistä väriräjähdystä ateljeen puulattialle). Siinä ne nyt ovat. Ja aivan hitaasti, aivan hiljaa, noihin purkkeihin istutetut idut kastellaan pellavaöljyvernissalla ja kananmunalla, ja […]

Eräs ystäväni oli käynyt maalauskurssilla ja pettynyt siihen, että ei osannutkaan maalata. Ja sitten siihen, että ei osannut heittäytyä maalaamiseen osaamattomuudestaan huolimatta. Tavatessamme hän kysyi minulta: eikö sinulle tule koskaan hetkeä, jolloin epäilisit taitojasi maalarina, sitä että et osaa tarpeeksi hyvin? Olin kysymyksestä aivan yllättynyt. Tarpeeksi hyvin mitä varten? Jotta maalien tuhlaminen olisi sen väärti? […]

Ja sitten kävelen ulos aurinkoon, avara taivas joka ei vaadi mitään mutta antaa kaikenolen syntynyt viisaana mutta muutun päivä päivältä typerämmäksivastaan tulee vanha mies ja ohituksen ajan tunnemme suurta tupakoitsijoiden välistä solidaarisuutta,syvään hengitämme omaa typeryyttämme,savu antiteesinä häpeämättömälle auringolle joka keskellä marraskuuta laulaa ettei suostu kuolemaanmitä enemmän puhun kuolemasta sitä kovemmin sykkii kehoni elämääsilmieni läpi valo työntää lusikan […]