Pyhäinpäivä. Kuolema. Pyhyyden kosketus. ”Pyhä” koskettaa meitä eri tavoin. Kokemus voi tulla henkilökohtaiseksi todeksi taiteessa, rukouksessa tai luonnonelämyksen äärellä. Elämän yksinkertaisessa, äärettömän monimutkaisessa ihmeessä. Kuoleman ”toispuoleisuuden”, siirtymän kosketuksessa. Arkisimmassa hetkessä, jossa yhtäkkiä tajuaa tämänpuoleisen ja toispuoleisen olevan itse asiassa yhtä, saman asian yhtä ihmeellisiä ilmenemismuotoja, jos asialle niin haluaa herkistyä. Hetkessä, jossa kärpäsen tai ihmisen […]

Erään kiireisen työpäivän jälkeen pomoni sanoo lähtevänsä seuraavaksi päiväksi hyljesafarille. Tervemenoa todelliseen elämään, toivotan. Me jäämme tänne, omatekoiseen pöhinäämme. Tuottamaan asioita maailmaan, tekemään, hoitamaan, raatamaan, osoittamaan mieltämme ihmisyhteisössä, jossa vallassa ovat itselle keräämistä, oman asian ja oman edun ajamista varten huippuunsakoulutetut ihmiset: poliitikot ja bisneksentekijät. Luonnon valtava voima. Kosketuksen ehtymätön lohtu. Avaruuden ääretön sointi. Siinä viitekehys, jossa tämä miljardeista yksilösoluista koostuva jättiläismäinen […]

Kävimme taidekoulun excursiolla Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa. Juuri avatussa ”Huulipunaa ja kyyneleitä” -näyttelyssä teoksia oli laidasta laitaan: paljon hyviä teoksia, abstrakteja maailmoja ja voimakkaita olotiloja. Päivään kuului myös hyvää ruokaa ja mukavan jouluisia olotiloja Gopal-kasvisravintolassa sekä visiitti Vapriikin museokeskuksessa. Illalla Paapan Kapakassa alkoi ärsyttää. Ehkä väsymyksellä oli osansa, mutta pääsyy oli kuitenkin se se Sara […]

Kaikkein erikoisintaoli se, että vain minämatkustin kivikauteen ja takaisin. Vain minutpakotettiin palaamaan eläimeksiraaka totuus elämästä lävisti minua vuorokauden mittaisena tsunaminakarjuin, näin en mitään, pimeyden, kauhun, ja samalla kaikenvalonsinä näit vain minut. Vain minä niinä kuukausinaoksensin, paisuin, raahauduin, tunsin jokaisen vihlaisunja sitten yhtäkkiä minun ruumiini nesteistä riippui toisen henkivain minun ja sinä laitoit skragan kaulaan ja […]

Siinä se nyt on, viime talven suurin työ. Suunnitelmia ei ollut, vain halu ja vaatimus kulkea askel askeleelta, vuosi vuodelta tunnustellen läpi koko toistaiseksi eletyn elämän. Lapsuus on tuolla ylimpänä vasemmalla, siitä sitten oikealle ja kohti lattiaa ja nykyhetkeä. Kuukausitolkulla meni maalatessa, muutama tunti ripustaessa, purkaessa huomattavasti vähemmän. Se siitä sitten! Nyt puhtaampana, valmiimpana, enemmän […]

Taidekoulun kolmas vuosikurssi päättyy. Oma kuva on tehty, oma elämä maalattu. Kolmekymmentäneljä vuottani alkavat olla käsitellyt. Enää on ripustettava vedenvärinen vuoteni 2014 ja sen linnut. Niin, ja tietenkin verenpunainen vuosi 2015. Siinä seison nyt, sen keskellä. Raskaasti ja vaikeasti, toisaalta kevyesti, kohti ilmiselvää. On tehtävä se, mikä on tehtävä. Ja on maalattava.  Valokuva: Risu Bredenberg

…työhuoneella. Olen hirveän onnellinen uudesta ateljeestani! Jonotin sitä seitsemän vuotta, joten syytäkin olla. Se on maan tasalla, siellä on hyvä ilma ja paljon tilaa. Valoakin on, jos uskaltaa avata kaihtimet kadulle. Ohikulkijat muistelevat joskus paikalla ollutta paperikauppaa. Ovat täällä eräs kirjailija ja säveltäjäkin vuorollaan työskennelleet. Vesi ja vessa puuttuvat, mutta kaikkea ei voi saada. Hiljainen, […]

Eräs vaimo makaa pahoin hakattuna sairaalassa ja minä maalaan pääsiäsiviikolla kaikkien synnin, maalaan kärsimyksen ja uudestisyntymän, valo ja riemu tulevat vasta sen jälkeen. Pääsiäispäivänä luen uudesta nuorten kasrismaattisesta seurakunnasta, jossa tietenkin nojataan herraan ja herrojen raamattuun, ei edes alkukristillisyyteen, eikä naisilla näin ollen ole tietenkään asiaa papiksi, kertomaan sanomaansa. Nuoret miehet kai pelkäävät naisia liikaa, […]

Ehkä tällä kertaa en viettäisikään neljää kuukautta oksennusta nieleskellen. Tai ehkä oksentaisin kaiken kankaalle. Ehkä vuoden ero minuudestani ei tällä kertaa tuntuisikaan eristykseltä, vaan siirtymältä jo tuttuun, toiseen minuuteen. Ehkä hassu, tuskainen, sisäkkäinen kaksoisihmisolentona olo ei olisikaan niin outoa. Ehkä sitä oliota tällä kertaa uskaltautuisi tutkailemaan, kun tietää jo, ettei se ole pysyvää, ettei oma […]

Vastoin yleistä käsitystä, itselleen taidetta ostavan ihmisen ei pidä maksaa taiteesta siksi, että sen arvo saattaa säilyä tai jopa nousta. Kuten antiikki- ja taidekauppias Joachim Borgström toteaa sisustuslehden sivuilla: taidetta pitää ostaa sydämellä, ei lompakolla. Yksinkertaisesti siksi, että sitä haluaa katsella päivittäin. Jokakeväisessä Kaapelitehtaan teosvälityksessä pienimmästäkin taulusta joutuu kuitenkin maksamaan vähintään 300 euroa. Vaikka sydän […]