Kirjoitan tämän ihan salaa, toisena ihmisenä koska jonkun se on jollekin sanottava että monena päivänä sitä katsoo ympärilleen keittiössä, joka oli ennen ihana paikka täynnä kokeiluja ja tuoksuja, yhteisiä iltoja että nyt lautasten kiilto on sammunut ja hella hohkaa kylmää.   Lasten puurotahrat pöydällä vain kertovat aamujen lämmöstä heidän nukahdettuaan kaikki sammuu kiireen ja rasituksen […]

Avoin taidekoulu alkoi. Sytyin heti, jo astuessani sisään. Kikatutti, onnellistutti. Kiitollistutti. Iloprosentti nousi 100:lla yksiköllä pelkästä tiedosta, että saan taas sukeltaa samaan prosessiin yhdessä muiden kanssa. Joka vuosi yllätyn koulun täysin tinkimättömästä ja samalla totaalisen avarasta tunnelmasta: että olenkin onnistunut löytämään paikan, jossa ihmiset niin helposti ymmärtävät kokemustani siitä, miksi on maalattava. Kolmas vuosi alkaa. […]

Olipa kerran taiteilija, joka maalasi salaa. Ruotsalainen Hilma af Klint päästettiin 1800-luvun lopulla ensimmäisten naisten joukossa sisään Tukholman taideakatemiaan. Hän kesti naismaalareihin kohdistuvan arvostelun ja sai elantonsa tehden julkisesti kiltisti sitä taidetta, johon naisten katsottiin soveltuvan: muotokuvia, maisemia, valokuvantarkkoja tutkielmia kasveista. Hän kuoli 1940-luvulla. Melko tylsä tarina. Mutta hänen varsinainen tarinansa alkaa vasta paljon myöhemmin. […]

Kävin Kaapelitehtaalla tekemässä metalligrafiikkaa. Siis sitä, missä ensin päällystetään kuparilevy, sitten piirretään siihen piirtimellä, sitten syövytetään viivat rautaoksidiliemellä levyyn, sitten pinnoitetaan, lakataan alueita yksi kerrallaan ja syövytellään laattaa erisävyisten pintojen aikaansaamiseksi, lopuksi putsataan laatta ja tadaa: kuparilaatan voi värjätä ja vedostaa grafiikkaprässillä yhä uudestaan, jolloin joka kerta syntyy uusi, uniikki grafiikan vedos. Työskentely oli aivan […]

Parin vähän änkyrämmän viikon jälkeen taiteen tuuli puhaltaa taas. Virta vie, ja minä en vikise, vaan vastaan. Kuukausien työn, kypsyttelyn ja hinkkauksen jälkeen muutama uusista teoksista alkaa yhtäkkiä olla lähellä valmista. On suuri asia tajuta yhtäkkiä ympärillään jotain, mikä on enemmän kuin osisensa summa: istahtaa työhuoneella maalausten keskelle ja tuntea, että ne alkavat olla paljon […]

Tuttavat tilasivat taulun olohuoneeseensa. Toiveena oli n.58x80cm kokoinen maalaus jossa olisi rauhallista tunnelmaa ja ruskean sävyjä. Ryhdyin tekemään tätä kaikkien aikojen ensimmäistä tilaustyötäni suurella mielenkiinnolla. Normaalisti maalaan itselleni, itsestäni ja itseni kautta: näin maalaan samalla koko maailmalle ja yhteydessä koko maailmaan, enkä mitään muuta kuin sen, mitä juuri minun tehtäväni on maalata. Toisin sanoen teen […]

Joku on joskus sanonut, että maalaamisesta 1% on inspiraatiota ja 99% raakaa työtä. Itselleni tämä on tyystin vieras ajatus – niin inspiraation kuin työnkin osalta. En raada otsa hiessä tai harjoittele kurinalaisesti, ainoastaan teen, jokaista työtä kuin ainoaani. Maalaaminen on yksinkertaisesti sitä, että olen kotona. Siellä, missä en ikävöi minnekään tai kaipaa mitään, missä olen […]

Olin toista kertaa Ateneumin Rafael Wardi -näyttelyssä. Ensimmäisellä kerralla minulle ennestään melko tuntemattoman taiteilijan näyttely oli voimakas kokemus. Värien tykitys oli niin huikaisevaa, kauneus niin käsittämätöntä, että en pystynyt katsomaan kaikkea, tulin täyteen jo puolivälissä. Piti siis palata. Toisella kerralla ensivaikutelma oli täsmälleen sama kuin ensimmäiselläkin käynnillä: onpa ihme töherryksiä. Ja hetken kuluttua ne imaisivat […]

Saada olla elossa, saada maalata, saada nukkua yönsä rauhassa. Voiko ihminen muuta uudelta vuodelta toivoa? Tai elämältä? Tammikuu on puolessa ja vuosi 2014 on kirkkaan sininen, kuulas, pinnan alaista puhdasta energiaa kupliva. Miten onkin käynyt niin onnellisesti, että tällä kertaa pitkä ja pimeä, yleensä niin arkisen työteliäs lopputalvi herättää pelkästään innostusta? Ruskea 2013 sai jo […]

Jossain vaiheessa taidekoulun kahvipöytäkeskusteluissa toinen opettajista tiukkasi, että olenko uskovainen vai en. Hölmö kysymys. Ei se minusta ole uskon asia, että pelkästään olemalla olemassa olen vääjäämättä osa suurempaa kokonaisuutta. Se riittää minulle. Uskontoihin en usko. Elämänkatsomuksen, elämänohjeiden ja rituaalien pitää minusta olla alati liikkeessä, niinkuin elämä itse: yhteistä omaisuutta jota me ihmiset muokkaamme, eivätkä niihin kuulu pyhitetyt kirjoitukset tai jalustalle nostetut […]