Vastoin yleistä käsitystä, itselleen taidetta ostavan ihmisen ei pidä maksaa taiteesta siksi, että sen arvo saattaa säilyä tai jopa nousta. Kuten antiikki- ja taidekauppias Joachim Borgström toteaa sisustuslehden sivuilla: taidetta pitää ostaa sydämellä, ei lompakolla. Yksinkertaisesti siksi, että sitä haluaa katsella päivittäin. Jokakeväisessä Kaapelitehtaan teosvälityksessä pienimmästäkin taulusta joutuu kuitenkin maksamaan vähintään 300 euroa. Vaikka sydän […]

Olen ihminen, enkä sille mitään voi. Myötätuntoni on ulotuttava ihmiskuntaan. Myötätuntoni on ulotuttava miljooniin, jotka ostavat kaupasta ruokaa haluamatta tietää sen takana olevaa kärsimystä. Ulkoiluttavat koiriaan kolmesti päivässä eivätkä silti välitä toisesta, jolla on kaikki samat aistit kuin meilläkin. Eläimestä joka syntyy, elää näkemättä koskaan aurinkoa, kärsii, syö ja lihoo koska ei muuta voi, kuljetetaan […]

Näin unen. Tapahtumientäyteisen viikon jälkeen kutsuin unessa erästä opettajaani, joka saapui luokseni. Heräsin, ja seuraavana iltapäivänä odotin taidekoulun kahvihuoneessa, että saisin jutella hetken tuon opettajan kanssa. Ensimmäinen asia, jonka häneltä kuulin, oli: ”Olit mielessäni tänään, noin kello kahdesta asti. Tuli sellainen tunne, että meidän pitää varmaankin istua alas ja jutella.” En tietoisesti ole koskaan ajatellut, […]

Taidekoulun kolmantena vuonna tehtävänä on kirjoittaa oma elämänkerta – ja maalata se. Lisäksi on maalattava oma kuva. Oman naaman tuijottelu peilissä ja kankaalla onkin yllättävän mielenkiintoista. Sitä tulee yhä tutummaksi paitsi omien ihohuokostensa, myös oman elämänhistoriansa ja oman olemuksensa kanssa. Varmaan ihan terveellinen kuuri kenelle tahansa – ja taiteilijalle aivan erityisesti, ainakin taidekoulun opettajien mielestä. […]

Istuin puoli tuntia yksin baarissa. Minä, ja lasi. Katselin ympärilleni. Oli katseltavaa: ihmisiä, asioita, värejä, muotoja. Kuuntelin. Oli kuunneltavaa: puheensorinaa, kadun hurinaa, baarimikon kysymyksiä, oven avautumista. Tunnustelin, oli tunnettavaa: ilmavirta oven avautuessa, pehmeät tyynyt, joihin nojata, lasin lämpötila, jalat lämpimissä saappaissa. Oma hengitys. Oma odotus. Aina välillä otin pienen kulauksen. Parinkymmenen minuutin kuluttua tuli pari […]

Sellainen pyhyys joka ei kestä naisen ruumista (paljaana, halukkaana, likaisena, elävänä) ei ole pyhää paikkaa nähnytkään.   Sellainen pyhyys joka ei kestä kahden miehen ruumista (rakastavina, tuntevina, kumppaneina, luottavina) ei ole pyhää koskaan ollutkaan.   Mutta kuulkaa: Kevät tulee maa kääntyy vaikka kieltäisitte mitä vaikka tekisitte mitä.  

Koululla ollaan, koululla tehdään. Koululla työskennellään, kaikki vuosikurssit iloisesti sekaisin, opetetaan toisiamme olemalla. Kuunnellaan, tarkkaillaan. Pohjien teko on tärkeä rituaali, yhdessä naputellaan, askarrellaan, autetaan. Kahvin tai teen juominen on tärkeää. Samalla psyyke jo työskentelee. Muokkaa kankaalle oikeaa henkeä. Katsominen se vasta tärkeää onkin. Ja niiden ihmisten löytäminen, joiden vieressä tänään on hyvä olla, tehdä, juuri […]

Taide ja raha, kas siinäpä hankala yhdistelmä. Musiikki, maalaus ja ylipäätään kaikki taide kun on hidasta ja huonosti tehostukseen taipuvaa käsityötä, aikaa vaativaa mielen työtä. Ja kukapa nyt nykyaikana käsityöstä haluaisi maksaa käypää hintaa? Huolella tehtyä taidetta toisaalta kuitenkin arvostetaan (muualla kuin persujen piirissä) – kunhan sen maksaa joku muu. Ainakin osittain. Ja onhan se […]

Mitä kauemmin istuu kahvilassa, sitä vaikeampi on lähteä. Siis mikäli sattuu ohittamaan pisteen, jossa kahvin loppuminen on jo niin kauan sitten tapahtunut siirtymä kahvilla istumisesta pelkään istumiseen, että se ei enää aiheuta vaistomaista tarvetta alkaa miettiä lähtemistä. Minä istuin torstaina Tin Tin Tangossa Töölöntorin laidalla. Yksin – mutta en aivan yksin tietenkään, vain meidän kulttuurisen […]

Päätin, etten pelkää, ja kävelin pimeään. Valaistulta lenkkipolulta oli vain yksi askel pehmeään, hämärään metsään. Mätäs jousti jalkojeni alla, mäntyjen latvat heilahtelivat tummaa taivasta vasten. Melkein heti huomasin, että metsä ei ollutkaan kovin pimeä, eikä kovin pelottava. Silmät tottuivat, ja tajusinkin olevani suojassa: minä näin lenkkipolulla hölkkäävät ihmiset kuin tarjottimella. He eivät huomanneet minua. Sain […]