Tag: kuvataide

Eräs ystäväni oli käynyt maalauskurssilla ja pettynyt siihen, että ei osannutkaan maalata. Ja sitten siihen, että ei osannut heittäytyä maalaamiseen osaamattomuudestaan huolimatta. Tavatessamme hän kysyi minulta: eikö sinulle tule koskaan hetkeä, jolloin epäilisit taitojasi maalarina, sitä että et osaa tarpeeksi hyvin? Olin kysymyksestä aivan yllättynyt. Tarpeeksi hyvin mitä varten? Jotta maalien tuhlaminen olisi sen väärti? […]

Kävimme taidekoulun excursiolla Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa. Juuri avatussa ”Huulipunaa ja kyyneleitä” -näyttelyssä teoksia oli laidasta laitaan: paljon hyviä teoksia, abstrakteja maailmoja ja voimakkaita olotiloja. Päivään kuului myös hyvää ruokaa ja mukavan jouluisia olotiloja Gopal-kasvisravintolassa sekä visiitti Vapriikin museokeskuksessa. Illalla Paapan Kapakassa alkoi ärsyttää. Ehkä väsymyksellä oli osansa, mutta pääsyy oli kuitenkin se se Sara […]

Taidekoulun kolmas vuosikurssi päättyy. Oma kuva on tehty, oma elämä maalattu. Kolmekymmentäneljä vuottani alkavat olla käsitellyt. Enää on ripustettava vedenvärinen vuoteni 2014 ja sen linnut. Niin, ja tietenkin verenpunainen vuosi 2015. Siinä seison nyt, sen keskellä. Raskaasti ja vaikeasti, toisaalta kevyesti, kohti ilmiselvää. On tehtävä se, mikä on tehtävä. Ja on maalattava.  Valokuva: Risu Bredenberg

Koululla ollaan, koululla tehdään. Koululla työskennellään, kaikki vuosikurssit iloisesti sekaisin, opetetaan toisiamme olemalla. Kuunnellaan, tarkkaillaan. Pohjien teko on tärkeä rituaali, yhdessä naputellaan, askarrellaan, autetaan. Kahvin tai teen juominen on tärkeää. Samalla psyyke jo työskentelee. Muokkaa kankaalle oikeaa henkeä. Katsominen se vasta tärkeää onkin. Ja niiden ihmisten löytäminen, joiden vieressä tänään on hyvä olla, tehdä, juuri […]

Avoin taidekoulu alkoi. Sytyin heti, jo astuessani sisään. Kikatutti, onnellistutti. Kiitollistutti. Iloprosentti nousi 100:lla yksiköllä pelkästä tiedosta, että saan taas sukeltaa samaan prosessiin yhdessä muiden kanssa. Joka vuosi yllätyn koulun täysin tinkimättömästä ja samalla totaalisen avarasta tunnelmasta: että olenkin onnistunut löytämään paikan, jossa ihmiset niin helposti ymmärtävät kokemustani siitä, miksi on maalattava. Kolmas vuosi alkaa. […]

Kävin Kaapelitehtaalla tekemässä metalligrafiikkaa. Siis sitä, missä ensin päällystetään kuparilevy, sitten piirretään siihen piirtimellä, sitten syövytetään viivat rautaoksidiliemellä levyyn, sitten pinnoitetaan, lakataan alueita yksi kerrallaan ja syövytellään laattaa erisävyisten pintojen aikaansaamiseksi, lopuksi putsataan laatta ja tadaa: kuparilaatan voi värjätä ja vedostaa grafiikkaprässillä yhä uudestaan, jolloin joka kerta syntyy uusi, uniikki grafiikan vedos. Työskentely oli aivan […]

Parin vähän änkyrämmän viikon jälkeen taiteen tuuli puhaltaa taas. Virta vie, ja minä en vikise, vaan vastaan. Kuukausien työn, kypsyttelyn ja hinkkauksen jälkeen muutama uusista teoksista alkaa yhtäkkiä olla lähellä valmista. On suuri asia tajuta yhtäkkiä ympärillään jotain, mikä on enemmän kuin osisensa summa: istahtaa työhuoneella maalausten keskelle ja tuntea, että ne alkavat olla paljon […]

Joku on joskus sanonut, että maalaamisesta 1% on inspiraatiota ja 99% raakaa työtä. Itselleni tämä on tyystin vieras ajatus – niin inspiraation kuin työnkin osalta. En raada otsa hiessä tai harjoittele kurinalaisesti, ainoastaan teen, jokaista työtä kuin ainoaani. Maalaaminen on yksinkertaisesti sitä, että olen kotona. Siellä, missä en ikävöi minnekään tai kaipaa mitään, missä olen […]

Olin toista kertaa Ateneumin Rafael Wardi -näyttelyssä. Ensimmäisellä kerralla minulle ennestään melko tuntemattoman taiteilijan näyttely oli voimakas kokemus. Värien tykitys oli niin huikaisevaa, kauneus niin käsittämätöntä, että en pystynyt katsomaan kaikkea, tulin täyteen jo puolivälissä. Piti siis palata. Toisella kerralla ensivaikutelma oli täsmälleen sama kuin ensimmäiselläkin käynnillä: onpa ihme töherryksiä. Ja hetken kuluttua ne imaisivat […]

Saada olla elossa, saada maalata, saada nukkua yönsä rauhassa. Voiko ihminen muuta uudelta vuodelta toivoa? Tai elämältä? Tammikuu on puolessa ja vuosi 2014 on kirkkaan sininen, kuulas, pinnan alaista puhdasta energiaa kupliva. Miten onkin käynyt niin onnellisesti, että tällä kertaa pitkä ja pimeä, yleensä niin arkisen työteliäs lopputalvi herättää pelkästään innostusta? Ruskea 2013 sai jo […]