Kaikki alkoi siitä, kun astuin uuteen työpaikkaani muutama vuosi sitten. Sain työparikseni henkilön, joka ensi kertaa kätellessämme ei katsonut silmiin, eikä hymyillyt. Ehkä siinä oli jokin tilanne päällä, ajattelin. Ensimmäisinä päivinä pidimme palaverin, jossa toivoin että hän kertoisi omia toiveitaan suhteessa käynnistelyvaiheessa olevaan toimintaamme. Hän ei kertonut mitään. Ehkäpä ajatukset tulevat myöhemmin, tuumasin. Kerroin sitten […]

Jos jotain tässä viime vuosina olen joutunut opettelemaan, niin omia rajoja. On pitänyt konkreettisesti kokeilemalla opetella ja huomata mitä jaksaa tai sietää ja mitä ei. Se vaatii aikamoista nöyrtymistä ihmiseltä, joka on ajatellut jaksavansa oikeastaan melkein mitä vaan ja sopeutuvansa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Välillä on tullut olo, että olen huijannut itseäni vuosikaupalla luulemalla olevani reipas. […]

Joskus väsyneimmillään halusin vain kääriytyä lämpimään vilttiin ja vaipua kuukausiksi talviunille. Halusin olla ajattelematta tilannettani ollenkaan. Joinain pieninä hetkinä siinä onnistuinkin, silloin en murehtinut kokonaisuutta. Luulen, että noilla hetkillä on ollut iso rooli siinä, etten jäänyt aivan kokonaan sängyn pohjalle. Mutta ihminen on aika monimutkainen kokonaisuus. Samaan aikaan, kun sain pientä iloa jostain ohikiitävästä tilanteesta, […]

Olen vasta viime aikoina herännyt enemmän pohtimaan psykologin (eilinen kirjoitus) minulle esittämää kysymystä, mikä väsyttää. Toistamattakin on selvää, että minua väsyttää työ ja sen kaoottisuus. Mutta mietitäänpä ihan oikeasti. On fakta, että jotkut toiset silti selviävät samasta hommasta melko lailla kunnialla. Kyllä hekin varmasti väsyvät ajoittain ja harmittelevat ihan samoja epäkohtia kuin minä, mutta eivät […]

Huoneessa on taas kerran sellainen mukakotoisasti aseteltu pöytäryhmä mukaleppoisine nojatuleineen. Kättelen, riisun takin, istahdan tuoliin. En oikein tiedä pitäisikö minun olla täällä vai ei, tuntuu kamalan työläälle selittää yhtään mitään. No, mikä väsyttää? Näin aloittaa psykologi, jostain syystä jollekin asialle myhäilevä viisikymppinen mies. Nauraako se minulle? Työt väsyttää. Hallinnan puute, ajanpuute, vastuu. Olen hillitty ja […]

Harvemmin ihminen pettyy kuullessaan olevansa terve kuin pukki. No, minä olen yksi niistä oudokeista, jolle niin kävi. Vastasin työterveyden numerosta tulevaan puheluun työpaikkani siivouskomerossa ja valmistauduin vastaanottamaan jonkin painavaa väsymystäni selkiyttävän ja perustelevan tiedon. Ehkä hemoglobiini olisi hälyttävän alhainen, kenties kilpirauhasarvoissa näkyisi jotain huolestuttavaa tai ainakin voisi olla joku tulehdustila päällä. Mutta ei. Kaikki arvoni […]

Tämä syksy on ollut kaikin puolin hyvin kummallinen ajanjakso elämässäni. Minulla on ollut aikaa ajatella ja se jos mikä tuntuu omituiselta. Onkohan tällainen päivien kuluttaminen ajatteluun kovin suotavaa? Onko siinä edes mitään järkeä? Omalla kohdallani on ja ei. Olen oppinut ja ymmärtänyt monia asioita itsestäni ja siinä sivussa vähän myös minua lähellä olevista ihmisistä. Olen […]

Työ. Työnteko. Ura. Eteneminen. Unelma-ammatti. Velvollisuus. Vastuu. Näitä sanoja on tullut pyöriteltyä kuluneen vuoden aikana kyllästymiseen asti. Työ määrittää meitä ihmisinä. Kun tutustun uuteen ihmiseen, kärkipäässä kysymyksistä uudelle tuttavuudelle on, mitä sinä teet työksesi? Tähän kysymykseen on tosi helppo vastata jos tekee jotain työkseen. Mutta entä sitten jos vastaus on, en mitään. Mitä reaktioita tämä […]

Kun keväällä päätin, että nyt on aika tehdä jotain itseni toipumisen eteen, en osannut arvata millainen prosessi edessäni odottaa. Ensimmäiset kaksi kuukautta annoin kaikkeni lapsilleni. Enkä nyt tarkoita, että olisin tehnyt sen jotenkin uhrautuvassa tai marttyyrimaisessa mielessä, vaan aidosta halusta.  Tuo kulunut kesä on elämäni kipeimmän kauneinta aikaa. Yhdessäolo lasteni kanssa tuntui konkreettisesti itseäni ja […]

Taas se kutkuttava aika vuodesta, joulu lähestyy. Lapset alkavat olla päivä päivältä enemmän tohkeissaan, ja lahjojen toivelista sen kun pitenee. En ole koskaan oikein ollut joulustressailija. Minua eivät stressaa joululahjojen haaliminen tai suursiivous. Päänvaivaa eivät myöskään aiheuta juhlapöydän ruokien valmistelu, eikä piparintuoksuisen tunnelman luominen. Sen sijaan ilmoilla on jälleen kerran tuttu kysymys: missä vietämme joulun […]