Kotivara sähkökatkon sattuessa

Viime aikoina on uutisoitu paljon tykkylumen aiheuttamista sähkökatkoksista Itä-Suomessa ja Kainuussa. Aihepiirin vakavuudesta huolimatta en kuitenkaan ole nähnyt johtavien poliitikkojen saati presidentin ottavan julkisuudessa kantaa aiheeseen; tapahtunut herätti pohtimaan hieman sitä, mikä merkitys sähköllä ja sen saatavuudella on nykykulttuurissa?

Sähkökatkoksia sivuttiin mm. viime kesänä julkaistussa uutisartikkelissa. Jo 48 tunnissa sähkökatkos voi lamaannuttaa arkielämän ja tehdä olemisesta varsin tukalaa niin veden, ravinnon kuin lämmön saannin kannalta. Epäsuotuisan elämäntilanteen helpottamiseksi neuvotaan perustamaan 72 tunnin kotivara, jolla tarkoitetaan kotona säilytettävää tietynlaista varmuusvarastoa, jonka turvin selviää ilman ulkopuolista apua poikkeusolosuhteissa: elintarvikkeita, hygieniatarvikkeita sekä muita välttämättömyystavaroita.

Olen peruskoulun kasvatti – koulutaipaleeni alkoi 1973. Kotivara tai sen kaltainen käsite jäi kouluajoilta mieleen, mutta sen syy ei ollut tykkylumen tai syöksyvirtausten aiheuttamat sähkökatkot, vaan ydinsota ja siihen liittyvältä laskeumalta suojautuminen. Kotivara-aihetta käsiteltiin muistaakseni erityisesti kansalaistaidon tunnilla, oppiaineessa, joka kuitenkin lakkautettiin 1980-luvulla. Samaan aikaan muistelen paikallislehdissä uutisoidun siitäkin, kuinka viimeisetkin syrjäkylät saatiin sähkön piiriin. Sähkö oli edistyksen mitta.

Puut kasvavat, uhkakuvat sekä selitysmallit muuttuvat*). Perinteisiä kansalaistaitoja häviävää ja uusia syntyy tilalle. Ilmiössä on jotakin samaa kuin modernissa älypuhelimessa. Jos et saa laitetta ladattua, äly häviää siitä muutamassa tunnissa. Aikoinaan maalla asuessa leivinuunin ja puuhellan lämmössä ei sähkökatko paljoa harmittanut tai ainakaan se ei vaikuttanut 10-vuotiaan elämäntilanteeseen merkittävästi. Näin tapahtui lähinnä siinä tapauksessa, jos televisiosta tuli samaan aikaan jotakin jännittävää, esimerkiksi Avaruusasema Alfa.

Avaruusasemaan ja vanhan ajan asumismuotoihin voi hyvinkin sisältyä jotakin yhteistä. Talon suunnittelussa kannattaa huomioida se, miten rakennus toimii muuttuneissa olosuhteissa itsenäisenä yksikkönä? Saadaan riittävästi lämpöä sekä vettä, ja voidaan valmistaa muutakin evästä kuin purkkiaterioita. Myös jätehuollon kannattaisi toimia.

Saatetaan lähestyä luonnonmukaisen ja/tai ekologisen talon periaatteita.

T. Jari

*) Tänään uutisoitiin Kainuun sähkökriisistä seuraavasti: On ollut strateginen päätös, ettei kiukuteta maanomistajia ottamalla liian rankasti puita pois.

Kulttuuri Vastuullisuus

Rakentamisen vaiheet

Kävin tiistaina Rakennustieto-kirjakaupassa. Sain huomata, ettei vanhaa kirjakauppaa enää löytynyt sen entiseltä paikalta Helsingin Kampista, vaan sillä oli uusi paikka muutaman sadan metrin päässä. Sain hankittua reissullani kaksi kirjaa: Pientalon suunnittelu ja rakentaminen (Sahlstedt et al. 2015) sekä Rakennuksen puutyöt (Kavaja 2014). Tavoitteenani oli löytää lisätietoa rakentamisen vaiheista Ekologinen puutalo-kirjassa esitettyjen tietojen lisäksi (Ahtiainen & Leppänen 1999).

Rakentamisvaiheita ovat käsitelleet erityisesti Sahlstedt kanssakirjoittajineen (2015) sivuilla 66-76, joiden pohjalta tekijät ovat laatineet  yhteenvetotaulukon sivulle 76. Kyseisen taulukon keskeiset käsitteet muutamilla lyhenteiden tarkennuksilla on esitetty alla. Listan ulkopuolelle jätin tarkoituksella tontin hankintaan, talon valintaan, rakennuslupaan ja erilaisten liittymien hankintaan samoin kuin katselmuksiin sisältyvät vaiheet. Maantieltä taloon -postauksen hengessä ajattelin rakennushankkeen alkavan tien tekemisellä, jos sellaista ei ole vielä valmiina.

Rakentamisen vaiheita ja niihin kuuluvia tehtäviä (mukaillen Sahlstedt et al. 2015, 76).

Tien tekeminen tontille:

Työmaan perustaminen: rakennusalueen aitaaminen, sosiaalitilat.

Raivaus: puunkaato, kantojen poisto, pintamaan poistaminen.

Maarakentaminen sekä ulkopuoliset putki- ja sähkötyöt: maankaivu- ja täyttötyö tiivistyksineen, mahdolliset louhinta- ja paalutustyöt, routaeristeiden laitto, vesi-, viemäri- ja sähköliittymät ym.

Perustukset: anturoiden ja perusmuurin tekeminen.

Rungon pystytys: talopakettitoimitus/ puurungon pystytys/ rungon muuraaminen/ hormit, betoniportaat.

Vaipan umpeen laittaminen: ovet, ikkunat, lämmöneristeet.

Vesikatto: Vesikaton kantavat rakenteet, aluskate ja vesikate.

LVIS-asennukset*: töitä tehdään rakentamisen etenemisen mukaan joka vaiheessa.

Pintalattiat: betonilattioiden valaminen.

Täydentävien rakenteiden tekeminen: keveiden väliseinien tekeminen, terassit, katokset, takka, kevytrakenteiset portaat.

Julkisivu: puujulkisivu heti, rappaus ensimmäisen lämmityskauden jälkeen.

Sisävalmistusvaihe: tasoitus, maalaus, vesieristys, laatoitus, lattiapinnoitteet, ovet, listat, kalusteet ja varusteet.

Pihatyöt:

Siivous: ilmanvaihdon testaamiseksi talo pölyttömäksi.

Säädöt ja mittaukset: ilmanvaihdon säätö ja mittaus, sähköjen mittaus.

Käytön opastus: LVIS-järjestelmien* opastaminen käyttäjälle.

Rakennusvalvonnan tarkastukset: KVV-katselmus**, käyttöönottokatselmus.

Loppusiivous: siivous ja muutto.

Loppukatselmus: jos ei saatu pidettyä käyttöönoton yhteydessä (esimerkiksi puuttuvien pihatöiden takia), pidetään rakennusvalvonnan loppukatselmus, kun kaikki on valmista.

T. Jari

*LVIS-tekniikka, lämmitys-, vesijohto-, ilmastointi- ja sähkötekniikka. Joskus näkee käytettävän lyhennettä LVISA, jossa viimeinen A-kirjain tarkoittanee automaatiota.

**Kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston katselmus

Lähteet:

Ahtiainen, A. & Leppänen, P. (1999). Ekologinen puutalo. Kokemuksia rakentamisesta ja asumisesta. Rakennustieto Oy. Tammer-Paino Oy, Tampere, 99 s.

Kavaja, R. (2014). Rakennuksen puutyöt. Rakennustieto Oy. Tammerprint Oy, Tampere, 249 s.

Sahlstedt, S., Palolahti, T. & Koskenvesa, A. (2015). Pientalon suunnittelu ja rakentaminen. Rakennustieto Oy. Meedia Zone, Tallinna, 104 s.

Kulttuuri Sisustus