Yhteistyössä Netflix
Reilu kuukausi sitten osallistuin Netflixin järjestämään tilaisuuteen, jossa kerrottiin tarkemmin Netflixistä ja erityisesti sen tarjonnasta lapsiperheille. Puitteet olivat enemmän kuin kohdillaan, sillä tilaisuus järjestettiin hotelli Havenin sviitissä, ja tarjoilutkin olivat viimeisen päälle. Tilaisuutta isännöivät Lotta Backlund ja Isyyspakkaus-blogista tuttu Tommi K. Tämän postauksen kuvituskuvat ovat kyseisestä tilaisuudesta. Tommin postauksen Netflix-perheiltapäivästä löydät täältä ja perusteellisemman Netflix-esittelyn täältä. Suosittelen perehtymään noihin linkittämiini Tommin postauksiin, jos tekninen puoli kiinnostaa. Itsehän ymmärrän vain sen, että valitaan ohjelma, painetaan play ja sitten katsotaan.
Reilun kuukauden kokemuksella voin sanoa olevani koukussa. Olen katsonut sarjoja ja elokuvia nyt apple-tv:n kautta telkkarista (kiitos lahjasta Netflix), tietokoneelta tabletilta, puhelimesta, ja nyt viimeisimpänä uuden digiboxin kautta myös toisesta telkkaristamme. Netflixiähän voi katsoa myös esim. pleikkarilta tai wiiltä, jos ne vaan ovat yhteydessä nettiin. Eli käytännössä kaikilla laitteilla jossa on nettiyhteys ja jokin ruutu.
Esimerkkejä, joissa olen jo hyödyntänyt tätä liikuteltavan ruudun ominaisuutta:
– Mieheni katsoessa jalkaplloa (plääh) olen laittanut tabletilta jonkun rikossarjan pyörimään, kuulokkeet korviin ja käpertynyt kainaloon. Jalkapallon katsomista ei oikein voi estää tai kieltää, mutta nyt senkin ajan voi käyttää lähekkäin oloon, vaikka ajatukset pyörivätkin eri maailmoissa. Jalkapallon maailmaan minua ei saa kirveelläkään, joten parisuhteen kannalta tämän voi laskea edistysaskeleeksi.
– Pari kertaa laittaessani ruokaa, joka vaatii paljon pilkkomista tai pitkää hämmentämistä, olen viritellyt tabletista jonkun hömppäsarjan pyörimään viihdykkeekseni.
– Olen katsonut ohjelmia bussissa työmatkalla. Tästä on tosin yksi hämmentävä tarina kerrottavana: kerran katsoessani Uskollista puutarhuria, elokuvassa alkoi *kröhöm* intiimi kohtaus. Minulla oli kuulokkeet korvissa, ja puhelimen näyttö on hyvin pieni ja vain siinä ihan edessäni, mutta menin silti hämilleni. Tuli heti sellainen olo, että näkeeköhän joku muu mitä mä katson! Siinä minä istuin bussissa posket helottaen katsomassa draama-trilleriä. Hmph.
– Autokaupassa laitoin puhelimesta piirretyt pyörimään, ja näin saimme hetken neuvotella auton välisummasta ihan rauhassa. Kätevää. Toimii mobiilina paremmin kuin esim. yle areena. (ps. muistatko tämän)
– Tablet-tietokone on kätevä myös iltaisin, jos haluaa sängystä käsin katsoa vielä hieman telkkaria iltasaduksi.
Harvoinpa meidän neiti pääsee möyrimään ja pomppimaan sviitin muhkealle sängylle. Huomatkaa yöpöydällä vilkutteleva Bamse. (Kuva Netflix)
Valikoimaa on runsaasti, uskon että jokaiselle on jotakin katsottavaa. Minun oma listani ainakin pursuilee kaikkia katsottavia sarjoja ja elokuvia! Olen koukuttunut tähän mennessä mm. the Killingiin (suom. Jälkiä Jättämättä), How I met your motheriin (Ensisilmäyksellä) ja Orange is the new blackiin. Loistavia sarjoja! Myös muutamista rikossarjoista on tullut katsottua erinäisiä jaksoja. Ja enemmänkin mielenkiintoista tarjontaa olisi, mutta aikaa ei. Elokuviakin olen jo katsonut muutaman, esimerkkinä Girl with the dragon tattoo, jonka leffateatteriesitykset missasin vauvateknisistä syistä, ja jota ei ole tullut vuokrattua parisuhdeteknisistä syistä. Yhtenä viikonloppuna miehen ollessa töissä ja lapsen nukkumassa päiväunia, istahdin sohvalle, käynnistin apple tv:n ja aloin vain katsoa elokuvaa. Apple tv:tä pakko myös vähän kehua. Se on siis pieni laatikko, jonka avulla saa netin telkkariin. Jos olisi muita omppu-laitteita, sen käyttömahdollisuudet olisivat vielä laajemmat.
(Kuva Netflix)
Mieheni on katsonut Netflixin kautta mm. Pakoa. Se on meillä dvd:lläkin, mutta Netflixin kautta katsominen on kuulemma helpompaa, sillä keskeytyskohta pysyy palvelun muistissa, ja jaksoa voi jatkaa kesken jääneestä kohdasta ihan milloin vain, millä laitteella vaan. Eikä haittaa vaikka olisi katsonut välissä jotain muuta. Ei enää kelaamista ja etsimistä.
Palvelu on toiminut meillä katkeilematta ja hidastelematta. Myös bussissa, eli kännykän mobiililaajakaista riitti pyörittämään kokonaista leffaa. Ohjelmat latautuvat nopeasti, voi alkaa katsoa käytännössä saman tien kun painaa play. Yksi (erityisesti miehelleni) oleellinen seikka on kuvanlaatu. Ja se on hyvä. Pikkuiselta kännykän näytöltä tihrustaessa se nyt on yksi ja sama, mutta kuvanlaatu on suorastaan loistava 40-tuumaisesta hd-televisiostakin katsottuna. Ei uskoisi netin kautta tulevaksi kuvaksi.
Kätevä yksityiskohta palvelussa on jokaiselle erikseen luotavat katsojaprofiilit. Meillä on omat profiilit minulle, miehelle, lapselle sekä tietysti isoäidille. Anoppikin siis osaa käyttää Netflixiä. Miinuksena mainitisisin kuitenkin sen, että profiilit eivät toimi android-sovelluksissa. Minun profiilissani pyörii siis kaikki ohjelmat, joita on katsottu tabletilla tai jommankumman puhelimella. Ei mikään iso ongelma, mutta kieltämättä vähän häiritsee, kun palvelu suosittelee minun profiiliini sisältöä mm. Bamsen ja Pikku Prinsessan mukaan…
Mums mums (Kuva Netflix)
Entäs ne lapsiperheet? IPadilla lapsen omassa profiilissa näkyy kätevästi eri hahmojen kuvat, niin että lukutaidotonkin tenava osaa valita haluamansa ohjelman. Meidän samsungissa tätä ei tosiaan ole, vaan kaikki ohjelmat pyörivät minun profiilini kautta. Ohjelmasisältöä on lapsillekin runsaasti, mutta ihan ihan pienille vaihtoehtoja on melko vähän. Pikku prinsessa on noussut meillä suosikiksi, ja huomasin että se alkoi pyöriä nyt tv kakkosellakin. Netflix sai juuri valikoimiinsa liudan Nickelodeonin piirrettyjä, mutta minun mielestäni ne ovat jotenkin ärsyttäviä, en voi sietää esim. sitä Ni hao Kai-lania… Bamsea, My little poneja ja Late Lammasta on yhdessä tuijoteltu. Lisää katsottavaa löytyy varmasti sitä mukaa kun lapsi kasvaa, ainakin minun 5-vuotias kummityttöni oli aivan innoissaan vieraillessaan meillä!
Pikkuneiti löysi (ja ylsi) jälkiruokapöytään omin avuin. Lapsuuden sipsinsyöntiennätys tuli näinollen tehtyä Netflixin perheiltapäivässä. (Kuva Tommi K)
Nyt reilun kuukauden kokemuksella voin rehellisesti sanoa olevani Netflixiin tyytyväinen. Meillä on ollut jos jonkinlaista kanavapakettia, mutta ne eivät vedä vertoja tälle. Valikoima on paljon laajempi ja katsottavissa silloin kun itse haluaa. Ilman mainoksia, tallentamista ja kelailua. Vielä en osaa sanoa kuinka hyvin sarjat ja elokuvat vaihtuvat valikoimissa, mutta ei tuolta ihan heti katsottava lopu kesken. Hintakaan ei päätä huimaa: 7,99e/kk, verrattuna vaikka Viasatin elokuvapaketti 19.95e/kk ja C More 24.90e/kk. Luulen, että jatkamme tilausta tämän ilmaisen jakson päätyttyäkin. Vielä kun löytäisi yhtä hyvän urheilupaketin, josta näkisi kaikki oleelliset futis-, lätkä-, tennis-, snooker-, formula- ja golf-kisat yhtä helposti, nopeasti ja halvalla.
Jo koska tämä on myös kissablogi, kysytäänpäs kissojen mielipidettä netflixistä:
”Goodie-bagista on kiva kurkkia ja tähtäillä lattialla liikkuvaa lelua.”
Ilmojen kylmetessä lisääntynyt syliaika sohvalla viltin alla on erittäin tervetullutta. Kissat eivät siis pane ollenkaan pahakseen, jos isäntäväki istuu yhdessä sohvalla tapittamassa ruudusta laatusarjoja ja elokuvia.
