Seksismiä salilla
Olen harrastanut aktiivisesti kuntosalia kohta kahden vuoden ajan. Kuten jo aiemmin olen kertonutkin, ensimmäinen puoli vuotta kului pitkälti eri tunneilla cardion parissa, kun taas nyt olen löytänyt todellisen intohimoni painoilla treenaamisesta. Olen harrastanut painotreeniä tavoitteellisesti noin vuoden ajan: käytin uuden salijäsenyyden avatessani (siis täällä Jenkeissä) PT-sessioni intervallipainotreenin opetteluun, ja varsinaisen punttitreenin olen opetellut treenaamalla lajia jo vuosia harrastaneiden miespuolisten ystävieni kanssa. Olen salilla paljon käyneenä huomannut sen, että jokaisella on vähän omanlaisensa tyyli tehdä samat liikkeet, ja se on ihan ok.
Viime aikoina olen alkanut käydä salilla pikkusiskoni kanssa, joka nyt sattuu olemaan skandinaavisen vaalea, pitkä, hoikka ja näköjään amerikkalaisten keskuudessa varsin huomiotaherättävä kaunotar. En tiedä johtuuko viime aikojen tapahtumaketju siskoni ulkonäöstä vai kenties siitä, että puhumme keskenämme varsin näkyvästi suomea, mutta joka tapauksessa kuluneen kuukauden aikana olemme saaneet kohtuuttoman paljon huomiota salilla. Joka kerta salille mennessä vähintään yksi mies tai miesporukka lähestyy meitä milloin milläkin asialla.
1. Monesti saamme avuliailta kundeilta neuvoja siihen, miten voimme parantaa tekniikkaa. Mikä toki on ihan ok, jos todella olen tekemässä jotain ihan päin persettä. Otan todella mielellään neuvoja ja parannusehdotuksia vastaan silloin, kun ne ovat todella tarpeen. Mutta jos osaan jo liikkeen, en välttämättä tarvitse ympärilleni kolmea pullistelijaa näyttämään, miten se hänen mielestään tehdään paremmin. Enkä varsinkaan alentuvia kommentteja, jotka suorastaan huokuvat niitä keskiaikaisia asenteita, joiden mukaan nainen on heikko ja avuton.
2. Hämmentävän moni tulee salille treffailemaan. Vaikka minulla ei painoja nostaessa olekaan sormuksia, olen silti ihan yhtä paljon naimisissa. Tietysti se ei näy ulospäin, mutta jos minulla on kuulokkeet korvissa enkä ota katsekontaktia, en välttämättä jaksa keskustella random bisnesmiehen kanssa drinksuista perjantai-iltana. Tulen salille ensisijaisesti urheilemaan ja nauttimaan omasta ajasta, en vaihtamaan kuulumisia toisten vakkareiden kanssa tai etsimään seuraa. Siskoni sai tänään jopa ihan suorasukaisen treffipyynnön itseään lähes puolet vanhemmalta kundilta (joka kuulemma oli asialla nuoremman kaverinsa puolesta). Harmi, että systerillä on jo oma kulta Suomessa. Kiva fiilis treenata, kun tuntee silmät selässään. Olettaako joku nykyaikana oikeasti, että tytöt tulevat nostelemaan miesten keskelle painoja vain seuranhaku mielessään?
3. ”Mitä kieltä te oikein puhutte?” Lähes viikoittain saan pitää kattavan Suomi-esitelmän jollekin innokkaalle. Useimmiten joudun pitämään maantiedon oppitunnin, kertomaan kaksikielisyydestä, Suomen yhteiskuntajärjestelmästä, asuntojen hinnoista, suomalaisten liikuntatottumuksista – you name it. Pahinta on se, että en selviä muutamalla small-talk -kommentilla, vaan joku jää oikeasti tiedonjanoisena roikkumaan kintereille, vaikka kuinka yritän hienovaraisesti vihjata halajavani takaisin treenin pariin.
Pahin pohjanoteeraus kuitenkin tapahtui tänään. Kesken ojentajatreenin eräs PT marssi tomerasti luoksemme, ja pyysi saada korjata tekniikkaamme. No siitä vaan. Kuuntelimme päät vinossa tutuksi käyneen luennon, jonka päätteeksi kiitin kohteliaasti ja olin tunkemassa nappeja takaisin korviin jatkaakseni treenin loppuun. Kaveri jatkoi kuitenkin turinointiaan alentuvaan äänensävyyn, kysellen treeniohjelmastamme. Kun kerroin tekeväni nelijakoista ohjelmaa, jossa kolmena päivänä tehdään yläkropan eri lihaksia ja yhtenä jalat, sain takaisin sellaisen kommentin, joka sai kyllä jauhot suuhun.
”You might wanna drop that program unless you want to look like a guy.”
Öööö… Excuse me?
” I am a Bikini Fitness Coach, and I can get both of you girls on stage.”
No sehän on hienoa. Entäpä se, mitä minä potentiaalisena asiakkaanasi haluaisin? Käsittääkseni Personal Trainer on nimensä mukaisesti henkilökohtainen valmentaja, joka tekee ohjelman asiakkaansa tavoitteiden mukaan, ei omien (tässä tapauksessa seksististen) asenteidensa ja ideaaliensa perusteella. Kaikella kunnioituksella Bikini Fitnessin harrastajia ja heidän järjetöntä työmääräänsä kohtaan, kyseinen laji ei minua juuri kiinnosta. En aio laittaa itseäni tiukalle dieetille tai muutenkaan lähteä ulkonäkökeskeiseen treenaamiseen. Pidän tavoitteeni positiivisina, eli tavoittelen fyysistä vahvuutta sen sijaan, että asettaisin negatiivisia tavoitteita, kuten tietty kilomäärä tai senttimäärä painonpudotusta. Eniten kuitenkin korvaan särähti tuo, että lihaksikkaat naiset olisivat miehekkäitä. En toki tavoittele kehonrakentajan kroppaa, mutta nainen lihaksilla ei todellakaan ole välttämättä miehekäs tai maskuliininen. Hyvänä esimerkkinä tästä Lilyn oma ihana A. Sinivaara tai vanha koulukaverini, näyttelijä Venla Savikuja.
Tässäpä sitä miehekkyyttä kerrakseen.
