Miehellä oli kavereiden saunailta lauantaina. Minulla rauhallinen perheilta kotona, jonka jälkeen kömmin nukkumaan kohtuullisen ajoissa tyypillisen iltaomenan rouskuttamisen jälkeen.

Mies könysi kotiin (silminnähden ihan hyvässä kunnossa, jos joku epäilee) siinä aamuyhden jälkeen ja havahduin kauneusuniltani sen verran, että tuli siinä jutusteltua vielä pitkät pätkät miehen kanssa. Kaipa sitä on sen verran viimeisen puolentoista vuoden aikana tottunut satunnaiseen yövalvomiseen, että eipä se silloin tuntunut yhtään huonolta idealta. Ja miehelläkin kielen kannat ehkä hieman löysemmissä kantimissa muutaman huurteisen löylyistunnan jälkeen.

Kello oli jotain kolmen jälkeen, kun hormonihuuruistani huolimatta pääsin takaisin uneen. Ja puoli seitsemältä se nahkainen herätyskello jo soikin kirkkaalla äänellään.

Voi auta armias mikä krapula. Päässä jyskytti ja silmät olivat turvonneet, vatsassa hieman velloi ja koko päivän vallitsi luonnoton väsymys. Minulla siis. Mieshän oli ihan normaalissa toimintakunnossa koko päivän.

Reilukerho kokoontui siis kotonamme jälleen kerran.