Vaikka välillä ei meidän leikeistä uskoisi. Jos minulla ja miehelläni on omituinen huumorintaju ja erikoiset omat juttumme, niin seuraavalle sukupolvelle me vasta olemmekin näitä omituisuuksiamme valuttaneet. Tai no, turha tässä kaiketi olla liian solidaarinen syyn jakamisessa, aika usein tästä osoitteesta ne omituiset leikit alkunsa saavat.

Yksi päivittäinen vakioleikki on kaivaa sukkanöyhtä pojan varpaiden välistä. Se on niin hauskaa puuhaa, että poika tulee usein tätä itse pyytämään ja kovin vaativaan sävyyn osoittelee varpaitaan uudestaan ja uudestaan.

Ei siinä vielä mitään, mutta sitten on leikki nimeltä ilokaasu. Tässä pojan pinottavia muovikuppeja laitetaan suun eteen ja hengitetään niihin sisään kuin ilokaasua synnytyssalissa konsanaan (josta minulla ei edes ole kokemusta). Äärimmäisen hauska leikki näemmä.

On meillä onneksi normaalejakin leikkejä, kaiketi. Että tuskinpa tuosta tulee varpaitaan neuroottisesti puhdistava ja kaikkea mahdollista imppaava sitten isompana. Tai jos tulee niin, noh, eihän tässä voi taas kuin syyttää itseään.