Alemmuudentunne?

Mulle tuli ihan hullu irrationaalinen pelko, että kaikki hyvä  elämästä viedään pois.

Että pelätä nyt pitää. Että juuu, nyt kun on kaikki hyvin, niin eihän tässä voi käydä kuin huonosti. Valmistaudu pahimpaan.

Tää kaikki, kun katselin meidän olkkaria ja mietin, että hei, pidän meidän kämpästä. Kyllä mieli on välillä ihmeellinen. Voisko vaan nauttia?

Sit myös sellanen hullu alemmuudentunne siitä, kun vierailet ystävien luona, jotka on jossain semmosissa palkkatöissä, joista saa täällä Sveitsissä aika paljon rahaa. Ja sit heidän kämpät on aivan mielettömiä. Ja ei siis se kämppävertailu itessään, vaan jotenkin sellanen häpeä siitä, että pitäskö olla jotai enemmän.

Vaikka on korkeakoulutettu itekin ja tällee normi elämää viettävä, mut

en tiiä. Sit mietin, että mistä kaikesta ihmiset kokeekaan alemmuudentunnetta ja häpeetä. Ihan sellasta, että en kuulu noiden ihmisten joukkoon ja et sori, kun ootte mun ystäviä. Kyl mä periaattees ymmärrän, miksi esimerkiksi luokkamuutokset on vaikeita, koska niissä pitää niin uskaltaa olla siinä se tyyppi kaiken välissä. Tekis toisaalta mieli jäädä tuttuun ja turvalliseen elämäntapaan, sit taas tekis mieli alkaa nähä itsensä siellä, missä haluaisi olla. Sit taas toisaalta sellanen tosi posh-elämäkin on varmaan tosi stressaavaa joskus.

Ja ei kyseessä kai tarvi olla ees luokkamuutos, vaan ylipäätään irti päästäminen jostain vanhasta roolista. Kun sit pitää periaatteessa myös uskaltaa päästää irti vanhoista ongelmista (jotka on yleensä vaan suojelemassa, pitämässä vanhassa, tutussa turvallisessa).

Välil kyl huomaa, että ei se elämä elämällä lopu tai siis aina on jotain. Kaikilla.

Hyvinvointi Ajattelin tänään

Sain vinyylisoittiminen ja kohta on synttärit

Mulla on tällä viikolla synttärit, täytän 33-vuotta. Sain poikaystävältä synttärilahjaksi vinyylisoittimen (!!), mikä oli aivan ihana yllätys, koska oon puhunut vinyylisoittimen ostamisesta pitkän aikaa. Oikeesti tän lahjan piti pysyä yllätyksenä viikonloppuun asti, mutta yllätys paljastuikin vahingossa tänään. MUTTA! Ehkä tää paljastuminen olikin onni onnettomuudessa, koska löysin tänään myös paikallisesta Torista sopivan laatikoston/hyllyn vinyylisoitimelle. Oon siis ettiny sopivaa pidemmän aikaa, ja tänään lahjan paljastumisen takia päädyin selaamaan myynti-ilmotuksia, kunnes just meille sopiva matala hylly löytyi ILMAISEKSI tosta meidän läheltä. Olin niin onnellinen.

Viime viikonloppuna vähän vahingossa vierähti humalan puolelle. Syytän Baselin joulumarkkinoiden paikallista terästettyä ”glögiä”, josta ilta sitte veny muutamalle viinille. Oli kuitenkin hauskaa, törmättiin kavereihin ja suunniteltiin mulle synttäreitä ens viikonlopuksi. Samalla muistelin viime vuoden synttäreitä, kun laulettiin mun luona lintukaraokea, käytiin kaverin keikalla ja lopulta jatkamaan saman porukan bändikämpälle. Hieman eri fiilis nyt, mutta tää on osa ulkomailla asumista.

Viime lauantain jälkeen käytiin myös junailemassa ympäri Sveitsiä, koska oli vihdoin yhteinen vapaapäivä. Heräsin aamulla pienessä darrassa ja alun vaikeroinnin jälkeen oli ihan positiivinen homma, että lähettiin. Junailtiin aluksi Thurgauhun katsomaan kaveria. Makasin sohvalla huonovointisena ja yritin syödä jotain. Olin aivan mahtavaa seuraa siis. Thurgaun jälkeen mentiin St.Galleniin ja fun fact: meidän oli alunperin tarkotus muuttaa sinne, mutta poikaystävän sopimus peruuntuikin viime metrillä ja päädyttiin Baseliin. St.Gallen vaikutti viihtysältä, ja haluan sinne uudestaan kesällä!

St.Gallenista matkustettiin vielä Zurichiin kaveripariskunnan luo syömään pitsaa ja viettämään iltaa. Oli kaikenkaikkiaan kiva päivä sit lopulta. Ettäpä joo.

Mun viikko jatkuu nyt sillee, et ostan muutaman vinyylin ja kuuntelen muzaaa.

Puheenaiheet Ajattelin tänään