Ulkoimailla asuminen ei tee sinua onnelliseksi

Istun makkarissa sängyllä ja ulkona sataa. Mietin, että ihan samanlainen sää kuin Suomessa.

Eilen makasin sängyllä ja sometin. Selasin instaa ja kaikkea muuta turhanpäiväistä. Ulkona oli 30 astetta lämmintä, oli kuuma, mulla oli paska fiilis. Väsytti kaikki. Mietin, että teen ihan samoja juttuja kuin Suomessa. Ajattelen samoja asioita kuin Suomessa.

Ennen kuin muutettiin Sveitsiin, tein itselleni hyvin selväksi, että ulkomailla asuminen ei tee Sinua onnelliseksi. Oikeestaan tää vois päteä mihin vaan asiaan, jota me tavoitellaan ihan vaan sen takia, että kuvitellaan sen muuttavan meidät jotenkin perinpohjaisesti. Ja muuttaahan se siis hetkeksi. Kun kaikki on vielä jännää ja uutta. Kunnes sitten ne samat kaavat ja ajattelumallit seuraa uuteen paikkaan. ”Miksen olekaan onnellinen, kun saavutin unelmani?”

Itse asiassa, täällä ollessa mun kaikki ”huonoimmat” piirteet ovat itse asiassa hetkellisesti korostuneet, ha ha. Johtuen siitä, että uudessa maassa, uudella kielellä ja kulttuurissa toimiessa on koko ajan epämukavuusalueella. Ei ole varmuutta töistä, uusista kavereista, elämästä ylipäätään. Perus asiat tuntuu välillä oudolla tapaa liian jännältä – keho on koko ajan hieman ylikuormittunut. Epämukava olo. En osaa, en uskalla. Olen mennyt kymmenen vuotta taaksepäin kaikissa taidoissani.

Ulkomaille muuttaminen on aina ollut haaveeni. Ja olin hyvin tietoinen, että vaikka tää on ihanaa, muutos ei tuu olemaan helppoa. Mutta ne asiat voi silti kulkea käsikädessä. Ehkä tässä tilanteessa hyvin korostuu se, että mitä mä olen ja tuun olemaan tulevaisuudessa, määrittyy tässä hetkessä. Jos tässä hetkessä elän aina vaan sitku-elämää, niin viikon päästä elän sitä edelleen, vaikka se sitku-asia toteutuiskin. Luin joskus jostain, että Et voi kadottaa itseäsi Pasilaan ja löytää itseäsi Balilta. Et tosi kliseisesti, minne meetkin niin siellä sä oot. Jne. Tunteet eivät katso maata, rajoja, tilanteita.

Siis ja ei tää ulkomailla asuminen niin dramaattisa herräisä ole! Siis ihanaa olla Sveitsissä. Ehkä vaan itselle (ja miksei muillekin) muistutuksena, että vaikka me juostaan välillä asioiden perässä ihan vaan sen takia, että luullaan saavamme niiden kautta itsellemme elinikäinen rauha ja harmonia, niin that ain’t gonna happen love. Koska sitä on olla ihminen. Voi vaan oppia sietämään kaikkea sitä ihmisyyttä, jota elämänvarrella joutuu itsessään kohtaamaan.

Oon miettiny vähän, että mitä uutta täällä keksisin. Poikaystäväni ollessa töissä, voisin kai keksiä itseäni uudelleen. En nyt sillai kokonaan. Opiskella, uusi harrastus, mitä? Mulla on kuitenkin opettajan palkallista kesälomaa tässä vielä tovi jäljellä ha-ha. Ehkä perustan jonkun Basel-aiheisen matkablogin/instatilin.

Mitäs muuta? Viime viikolla oltiin ystävien luona Genevessä ja käytiin Ranskan puolella Chamonixissä haikkaamassa. Oli hieman eri maisemat kuin Suomessa 😀 Oli muutenkin mielenkiintoista, kun konretisoitui Sveitsin monimuotoisuus entisesestään; miten hauskaa, että täällä tosiaan on saksalaisvaikutteinen, ranskalaisvaikutteinen ja italialaisvaikutteinen osa ja se kyllä näkyy ja kuuluu katukuvissa. Geneve oli ihan täysin erilainen kuin saksalaistyyppinen Basel.

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään

Vierailin tulevassa kotikaupungissani Baselissa

Mainitsin aiemmin muutostani Sveitsiin. Pääsin viime viikolla vierailemaan Baselissa muutaman päivän ajan, kun poikaystäväni muutti sinne jo edeltä. Itse menen koulujen päätyttyä. En malta odottaa!  Suoraan sanottuna moti olla töissä ja olla täällä, on nolla. Mutta onneksi pian se kesäkuu sieltä jolkottelee!

Basel sijaitsee Pohjois-Sveitsissä, Saksan ja Ranskan rajalla. Mulla ei ollut Baselista minkäänlaista mielikuvaa aikaisemmin, enkä oikein osannut olla siitä myöskään mitään mieltä. Kuvia katsellessa fiilis oli sellanen et ok, ihan perus, ja että Rein-joki on siisti lisä kaupunkiin. Mutta mitä vielä! Saavuttiin aamusta poikaystävän kanssa kaupunkiin ja aika nopeasti tuli fiilis, että mikä ihana kaupunki!

Mä oon vähä sellanen vibat eellä -ihminen. En osaa selittää, miksi joku asia tai paikka vaan kolahtaa. Mutta Basel kyl kolahti, ja oon tosi onnellinen, että voin kutsua sitä kuukauden päästä mun kotikaupungiksi. En malta odottaa. Basel on muuhun Sveitsiin verratuna suht liberaali, artsy, paljon kulttuuria, museoita yms. Aiemmin mainittu Rein-joki on I H A N A. Baselissa ei ole tavanomaisia sveitsimäisiä korkeita vuoria ja alppeja, mutta junalla pääsee nopiasti semmossii maisemiin.

Poikaystäväni on asunut aikaisemmin kuus vuotta Baselissa, joten integroituminen kaupunkiin vaikutti ja tuntuu heti helpommalta. Nähtiin paljon hänen kavereitaan ja pääsin tutustumaan uusiin tuttuihin sekä ns. verkostoitumaan, mistä syystä paikka tuntui entiseltään heti kotoisammalta. Parina päivänä kävin muutamien tyttöjen kanssa keskenäni kaljalla ja istuttiin iltaa heidän kämpillänsä, niin tuli sellanen olo että ah oon kotona.

Pyöräiltiin paljon, Basel on siihen hyvä. Eräänä päivänä poljettiin Baselista Saksaan, Ranskaan ja sieltä takas Baseliin. Kesä oli jo paljon pidemmällä, aurinko paistoi koko ajan lämpimästi ja ihmisiä oli liikkeellä joka puolella. Keski-Euroopan kulttuuri sopii mulle!

Sunnuntaille oltiin ostettu junaliput, joilla saatiin matkustaa koko päivä missä vaan Sveitsissä. Joten mentiin Lausanneen ja kiivettiin Rigi Kulmille. Oli valitettavasti pilvinen päivä, joten nähtiin aika huonosti alas. Haikattiin alaspäin tunti jotain mutasta kiertotietä pitkin ja hahaha oli hauskaa. Maisemat oli alempana mahtavat.

Ainiin ja meidän kämppä! Asutaan pari kuukautta väliaikaisessa kämpässä, mutta haluaisin jäädä asumaan siihen. Oli tilaa ja valoa ja parkettilattia. Saatiin muuttokaaos taltutetuksi, ja alla olevassa kuvassa on vielä tavarat levällään. Mut se antaa jonkunlaista osviittaa siitä. Sanoinko jo, etten malta odottaa muuttoa! Ja lämpöä!!

Koti Oma elämä Matkat