Feministisen tietotoimiston uutisia
Feministinen tietotoimisto poimii kuluneiden viikkojen uutisista olennaiset palat ja analysoi niitä feministisestä näkökulmasta.
1800-luku haluaa moraalikoodinsa takaisin
Pääministeri Sanna Marinista julkisuuteen vuotaneesta videosta noussut skandaali on kertonut mielenkiintoisia asioita suomalaisesta mediasta, vaikka media itse pitää käytöstään moitteettomana. Esimerkiksi Iltalehden johtopäätös, että Marinin seurue laulaa yksityiseltä somekanavalta vuodetulla videolla jauhojengistä, on herättänyt hämmennystä. Jauho on Iltalehden tietojen mukaan huumeslangia, jolla viitataan amfetamiiniin tai kokaiiniin.
”Toimittajat esittelevät kerran kymmenessä vuodessa huumeslangia, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan”, kommentoi STT:n toimittaja Ilkka Hemmilä uutisointia tuoreeltaan Twitterissä.
Hän jakoi myös kuvankaappauksen Lappeenrannan Uutisten jutusta, jossa toimittajat etsivät Lappeenrannan alueelta kannabista kysymällä: ”Sattuisitko tietää, mistä löytyis kantsua?”
Aktivisti, kirjailija Suvi Auvisen mukaan ”’Jauhojengi’ on ennen kaikkea journalismin kauhea epäonnistuminen”.
Marinin käytöstä ja arviointikykyä arvioitiin myös Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa: ”Marin ei juuri ole selittänyt juhlimistaan, joten sen syitä voi vain arvailla.”
”Kuvitelkaa, mitä muut maat sanoisivat, jos Suomi kertoisi heille ongelmistaan. Pääministerimme jäi kiinni tanssimisesta!”, yhdysvaltalainen koomikko Tervor Noah pohti The Daily Show’ssa.
Hän kehotti suomalaisia olemaan onnellisia ongelmistaan.
Myöhemmin julkisuuteen vuoti kuva, jossa kaksi naista vetää paidat ylös ja suutelee Kesärannan vessan vieressä. Avoimeksi jäi, oliko tilanteessa kriitikoiden mukaan pahinta se, että toinen heistä piteli pahvilappua, jossa luki Finland, se, että kuva oli otettu Kesärannan Pyhässä Pressitilassa vai se, ettei kriitikoita ollut kutsuttu juhliin.
Tutkijoiden mukaan Marinin sukupuoli vaikutti aihetta käsittelevään uutisointiin, mutta moni Twitterin ”asiantuntijoista” vahvisti, ettei sukupuoli vaikuttanut asiaan mitenkään.
Helsingin Sanomat uutisoi, että alle puolet suomalaisista kokee, ettei tapaus ole vaikuttanut siihen, miten he suhtautuvat Mariniin. Myöhemmin sanomalehti korjasi, että oikea luku olikin yli puolet (sori siitä). Jutun mukaan kriittisimmin Mariniin suhtautuvat epäyllättävästi perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan edustajat, eläkeläiset, yrittäjät sekä ylempi keskiluokka.
Myös Hillary Clinton lähetti somessa Sanna Marinille terveisiä. Hän julkaisi kuvan itsestään tanssimassa ja kirjoitti sen alle: ”Keep on dancing, Sanna Marin!”
Omien juttujen vesittämisen taito
Sanomalehti Helsingin Sanomat on ottanut tavakseen pilata omat hyvät juttunsa lasten sukupuolen moninaisuudesta halventavalla kehystämisellä. Yhdessä jutussa filosofi, sukupuolentutkija Sanna Karhu kertoo lehdelle siitä, miten kaikki lapset eivät koe olevansa tyttöjä tai poikia, vaan on olemassa myös transsukupuolisia ja ei-binäärisiä ihmisiä.
Jutun yhteydessä sanomalehti kysyy lukijoiltaan mielipidettä väitteeseen, jonka mukaan tytöt haluavat olla tyttöjä ja pojat poikia. Sanomalehti ei tarkemmin avaa, miksi se olettaa lukijalla olevan tarkempaa tietoa siitä, mitä tytöt ja pojat yleisesti haluavat, jos eivät ole sattuneet tutkimaan asiaa, eikä sitä, miksi lukijan mielipiteellä olisi asiassa väliä, mutta ilmeisesti tärkeintä on se, miten nämä asiat koetaan.
Toisessa jutussa kerrotaan sukupuolen moninaisuuden kohtaamisesta kouluissa. ”Sukupuoliroolien koettelu nousi nopeasti trendiksi helsinkiläisessä alakoulussa”, jutun otsikko julistaa. Jutussa ei kuitenkaan viitata sanallakaan siihen, millä perusteella kyseessä olisi pelkkä trendi, eivätkä väitettä tue myöskään alan tutkimukset (jos asiasta ei kysytä Matti Virtaselta tai Päivi Räsäseltä, jotka kyllä kaivavat lehmänruohon alta tarvittaessa ”tutkimuksen”, jonka validiuteen muu tiedeyhteisö suhtautuu kriittisesti).
Sanomalehden edustajia ei tavoitettu kommentoimaan, miksi he haluavat trivialisoida muunsukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden trendiksi tai mielipidekysymykseksi, kun he samalla julkaisevat aiheesta asiallisia juttuja. Feministisen tietotoimiston arvion mukaan syynä on se, että lukijoiksi halutaan myös Matti Virtanen ja Päivi Räsänen, jotta he voisivat kiittää itseään siitä, että olivat kuitenkin oikeassa.
Yhden pisteen gradu
Turun yliopistossa tuli tarkastettavaksi gradu, joka aluksi hylättiin sen heikon laadun vuoksi. Koska gradussa käsiteltiin intersektionaalista feminismiä kriittisesti, oli oikeistokonservatiivien mukaan kyse kuitenkin ilmiselvästi sensuurista.
Professori Panu Raatikainen eritteli Facebook-statuksessaan, mikä gradussa meni pieleen. Raatikaisen mukaan gradun alkuosassa käytetään päälähteenä heikkolaatuiseksi todettua kirjaa sekä kohun julkisuuteen nostaneen historian dosentti Ari Helon värittyneitä blogikirjoituksia. Puolet gradusta ei liity mitenkään Itä-Aasian tutkimukseen, jota gradun oli tarkoitus käsitellä. Lisäksi metodologiaa ja sisältöanalyysiä esitellään vain kahdessa kappaleessa tutkielman loppupuolella.
Sotatieteiden maisteri Atte Kaleva kommentoi aihetta tuohtuneena:
”Tällainen #woke sensuuri on vakava uhka vapaalle tieteelle”, hän twiittasi.
Myös kriittisestä ajattelustaan tunnettu ylioppilas Ivan Puopolo otti keskusteluun osaa Twitterissä:
”Maailman valtauskonnot ovat kristinusko ja islam, mutta akatemian valtauskonto on intersektionaalinen feminismi.”
Iltalehden mukaan yhdessä gradun arvostelussa todetaan, että työ muistuttaa enemmän mielipidekirjoitusta kuin akateemista tutkimusta. Lähteinä oli käytetty esimerkiksi Twitter-kirjoituksia sekä populististen julkaisujen aineistoja, kuten äärioikeistolaisena pidettyä Breitbart-julkaisua.
Kirjoittaja ei gradun ohjaajan kehotuksesta huolimatta poistanut ”tutkielmastaan” 45 sivun mittaista osiota, jossa muun muassa todetaan intersektionaalisen ajattelun johtavan raiskauksiin.
Lopulta gradu hyväksyttiin yhdellä pisteellä, sillä pidettiin kohtuuttomana, että opiskelija menettäisi hylkäämisen seurauksena opiskeluoikeutensa.
Seuraava uutinen saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita.
Näin kasvatetaan uusia weinsteineja
Ei luultavasti tule kenellekään yllätyksenä, että toksinen maskuliinisuus elää ja voi hyvin eurooppalaisissa yliopistoissa. Viimeisin kohu syntyi Amsterdamissa, jossa yliopiston opiskelijaosakunnan ” herraspäiväiltä” (is that really a thing?) vuodettu video näyttää, kuinka joukko valkoisiin kauluspaitoihin pukeutuneita nuoria opiskelijamiehiä huutaa yhteen ääneen naisten olevan huoria. Naisia oli kutsuttu myös spermaämpäreiksi, ja yhden vanhemman miesopiskelijan mukaan “herrojen olisi katkottava naisten kaulat, jotta he voivat tunkea mulkkunsa niihin”.
Seksismi, väkivalta ja rasismi rehottavat myös muilla eurooppalaisilla yliopistoilla, ennen kaikkea osakunnissa. Niiden jäsenistä suuri osa on varakkaiden ja vaikutusvaltainen vanhempien lapsia, joista monet päätyvät tulevaisuuden vallanpitäjiksi.
Yksi järkyttävimmistä tapauksista sattui Belgiassa, jossa osakunnan jäsenyyttä haki ensimmäistä kertaa musta opiskelija, 18-vuotias Sanda Dia. Koska tapauksen yksityiskohdat hakevat vertaansa kuvottavuudessaan, toimitus jättää lukijan harkinnan varaan, haluaako hän tutustua tapaukseen tarkemmin Al Jazeeran jutusta. Dia kuoli sairaalassa kaksi päivää jatkuneen, initiaatioriitiksi kutsutun kidutuksen jälkeen.
New York Timesin mukaan syylliset – tuomarien, poliitikkojen ja yritysjohtajien pojat – olivat ennen tapausta pakottaneet Dian siivoamaan massiivisia tuhoja aiheuttaneiden bileiden jälkiä käyttämällä rasistisia haukkumasanoja ja jakaneet itsestään kuvan, jossa olivat pukeutuneet Ku Klux -klaanin jäseniksi.
Tapaus kertookin Belgiassa suosiotaan nostavasta nationalismista. Al Jazeeran mukaan syylliset poistivat tapauksen jälkeen kaikki viestinsä ja kuvansa sosiaalisesta mediasta sekä siivosivat Dian huoneen, joten tapauksen tutkinta on ollut vaikeaa.Oikeudenkäynti on yhä kesken, vaikka Dia tapettiin vuonna 2018.
1990-luvulla yksi opiskelija kuoli vastaavassa nöyryytysrituaalissa, kun hänet pakotettiin juomaan liikaa alkoholia, ja vuonna 2016 toinen sai aivovamman, kun vanhempi opiskelija seisoi hänen päänsä päällä.
Seksismi ja toksinen kulttuuri on tuttua myös suomalaisissa korkeakouluissa. Nais- ja vähemmistövastainen käytös siirtyy Ylen haastattelujen mukaan etenkin teknillisillä aloilla myös työelämään.
Euroopalla on taipumusta pelätä ulkopuolelta tulevia uhkia, mutta suurin uhka taitaakin tulla sen omasta eliitistä.