1934 helmi 27 ”Asuinrakennus: Maalattava Salin katto valkois.”

Noudatettiin vuoden 1934 kunnostustyökehotusta uudelleen tänään 2013 helmi 5:

”Asuinrakennus: Maalattava Salin katto valkois.”

Salin ihana vanha katto. Katto, jota on harjattu ja pesty (ja silitetty ja paijattu tietysti myös) ainakin viiteen(kymmeneen) kertaan viimeisen puolen vuoden aikana. Katto, joka näyttää (erittäin hämäävästi) kuvissa aivan järjettömän kauniin puunväriseltä. Todellisuudessa salin katosta ei vanhaa liimamaalia saatu tarpeeksi hyvin pestyä pois. Vanhanaikaisten maalien asiantuntija totesi, että puuhun jäävät jäämät ovat hankalia ja kuultoöljyllä/-maalilla käsiteltynä katosta tulisi kirjava, ja se myös tummuisi ajan myötä. Nyyh..

”2013 helmi 5, Asuinrakennus: Maalattava Salin katto valkois.”, työmäärään minä itse itseäni näin tekemään.

(..ja määräsinkin sitten miehen töihin, hih!) 

Salin katosta tulee siis jälleen valkoinen. Kirveellä veistetty leveä vanha ponttilautakatto on melkoinen näky. Kun valkoinen pohjamaali alkoi peittää kattopuuta, katto vanheni samalla silmissä. Rosoa ja elämän jälkiä, katossakin.

Pohjamaalin jälkeen pintaan suditaan vielä silkinhimmeä öljymaali, ja sitten katto on valmis. Ja kaiken sen työn ja tuskan arvoinen!

Kahden vaiheilla..

Tunsin pienen kirpaisun, kun ensimmäinen sutaisu pohjamaalia tarttui puun pintaan. Puunvärinen katto olisi ollut niin kaunis. Mutta niin on hieman kuultava valkoinenkin. Eniten taisikin kirpaista se, että kaiken sen putsaamisen ja jynssäämisen jäljiltä katto näyttää pian (_melkein_) samalta kuin ennen puhdistamista. Mutta sehän taitaakin olla entisöinnin tarkoitus – tehdään vanhan mukaan, vanhaa kunnioittaen, vanhoilla tavoilla, vanhan näköistä.

P.S. Katon maalaaminen ei ole yhtään niin kamalaa kuin kuvittelin! Tänään pohjamaalasimme puoli kattoa eli vajaat 20 m2, aikaa ei mennyt kuin parisen tuntia ja pohja näyttää hyvältä. Huomenna kaupasta lisää maalia ja toinen puolikas maalaukseen. Sitten vielä se viimeinen silaus, ennen kuin.. (katto on valmis!)