1999-2010

 

8/1999

Elokuussa 1999 olen 16 -vuotias ja aloittamassa lukion. Lukio on turha, olisin halunnut automaalariksi tai jotakin muuta järjellistä tekemistä tai edes ilmaisutaidon lukioon Helsinkiin – Helsinki on kuitenkin liian kaukana koulumatkoja ajatellen, enkä halua muuttaa Helsinkiin (koskaan ikinä milloinkaan!). Koska lukio, jonka olen aloittanut on ainoa toisen asteen koulu 15 kilometrin säteellä, on se kätevin vaihtoehtoni. Paitsi, että lukioon tulee myös moni ala- ja yläasteelta tuttu, luokkakavereiksi heitä kai kutsuttiin, mutta useimmat heistä eivät ole kavereita vaan ihan päin vastoin. Onneksi minulla on maailman paras ja ihanin tuki ja turva, sellainen oikeasti turvallinen – nimittäin paksu, pörröinen ja omituinen suomenhevoseni Kalle. Kalle on elämäni mies enkä ole kiinnostunut biletyksestä tai poikien metsästämisestä vaan (kaikki vapaa-)aika kuluu tallilla. Vietän siis 16 -vuotiaana suurimman osan ajastani ravimiesten, oman isäni ja hevoseni seurassa. Koululle kuljen pyörällä ja koulusta suoraan kodin ohittaen tallille. Minulla on kännykkä, mutta se on aina suljettuna _ettei kukaan vaan soittaisi siihen_  ja häiriköisi aikaani tallilla. Aamulla siis kouluun, koulusta tallille ja tallilta kotiin ehkä joskus 21 aikaan illalla (ja äiti on huolestunut, kun minua ei koskaan näy kotona). Kotona kuuntelen paljon musiikkia (lue: Tehosekoitinta). Vaikka maalla on mukavaa ja paljon tekemistä, olen kuitenkin rakastunut Lontooseen saman kesän kielikurssilla ja lentokoneessa larppaajapoika kertoi minulle, ettei maapallo ole oikeasti pyöreä, se on vain optinen harha.

Rantavedessä polskimassa 8/1999 – hiusmalli lyhyt ja punertava, kuten hepallakin. 

4/2003

(Voisko joku kertoa mulle, mitä tein huhtikuussa 2003? ..todennaköisesti en juurikaan mitään..). Olen 20 -vuotias ja tavallaan vähän niinkuin muuttanut pois kotoa. 2002 loppupuolikas meni Kymenlaakso opistolla valokuvaillessa ja itsenäisen elämän opettelussa, mutta 2003 huhtikuussa olen melko todennäköisesti Lappeenrannassa, luen pääsykokeisiin ja käyn keikoilla. Lappeenrannassa on poikaystävä, kotonakotona ei ole enää hevosta ja koti on muuttunut mummolaksi, äiti ja isä mummoksi ja papaksi. Itse olen täti ja se on aika outoa. Olen itsekin vähän outo ja olen vakuuttunut, että taidealaa on opiskeltava. Tai historiaa. Kesäksi menen töihin postinjakajaksi, kuten vuotta aiemminkin. Syksyllä olisi parempi olla opiskelupaikka ja oma koti (mielellään sen poikaystävän kanssa). 

Kuvatodisteiden perusteella kiipeilin Lappeenrannan satamassa lasten kiipeilytelineessä huhtikuun 2003 nurkilla 

Ensimmäinen oma asunto muutamaa kuukautta myöhemmin 9/2003

3/2009

Kuusi vuotta (ja kymmenet pääsykokeet) myöhemmin olen 26, asun ja opiskelen Tallinnassa. 2009 vuoden kevät on toinen opiskelukevääni ja viimeinen, jonka asun Tallinnassa. Kaiken hakemisen ja pääsemättömyyden välissä olen lukenut avoimessa yliopistossa kursseja niin paljon, että suuren osan valtiotieteen kandin tutkinnosta saa hyväksi luettua aiemmilla opinnoilla. Kansainväliset suhteet ovat mielenkiintoisinta ikinä! Opinnoissa on historiaa ja aikamoista taiteilua on kansainvälinen poliittinen elämä. Ja Tallinna, se on toinen kotini. Pakkailen jo pikkuhiljaa tavaroitani Suomeen paluuta varten ja aina viikonloppuisin raahaan pienen osan muuttokuormasta rinkalla takaisin kotiin. Varsinainen koti on Helsingissä, opiskelija-asunto avomiehen (poikaystäväksi sitä vielä sanon, vaikka ollaan oltu kihloissa vuosi ja yhdessäkin on asuttu jo ainakin 5 vuotta) ja kahden kissan kanssa. Viikot opiskelen Tallinnassa ja viikonloput vietän Suomessa – suurimmaksi osaksi töissä Helsinki-Vantaalla turvatarkastajana. Työ on kolmivuorotyötä, käytännössä ihan mitä sattuu ja ihan mitä vaan vuorotyötä viidestä tunnista 13 tuntiin/vuoro alkaen klo 03:30 ja 23:00 välisenä aikana. Työ on tavallaan aika kivaa ja lentokenttä ihan jännä paikka (ei muuten ole enää..). Vapaa-aika on nollassa ja jos sitä on, sen vietän opiskelukaverini Jennyn kanssa Tallinnan kahviloissa, kirjakaupoissa ja kuppiloissa.

Turvatarkastajan univormu (otsatukan takaa ei nähnyt kunnolla mitään..), kuvattu opiskelija-asunnossa Helsingissä

18.9.2009

Minut on irtisanottu (kuten lähes kaikki muutkin turvallisuusfirman työntekijät lentokentällä) enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Töitä on kuun loppuun (päivälleen 18.9.2009 olen siis todennäköisesti töissä), opintojakin vielä vähän. Kirjoitan kandia ja käyn silloin tällöin muutamalla luennolla Tallinnassa. Parin viikon päästä lähden Edinburghiin tapaamaan kanadalaista ystävääni, joka on Sveitsin, Itävallan ja Irlannin kautta päätynyt Skotlantiin. Emme ole nähneet muutamaan vuoteen, mutta mitäpä tuosta – ollaan kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen. Matkalla Edinburgiin koukkaan Lontoon kautta ja paluumatkalla myös. Lontoon rakkaus on ja pysyy. Kotiin ei ole kiire, ei ole töitä eikä oikein opintojakaan – mitäs sitä sitten tekisi?

Fish&Chips (taustalla vegemakkarat ja muusi) Edinburghissa 10/2009

Lynda ja Bailey´s milkshake, taustalla minä Monster Mash, Edinburgh, 10/2009

17.7.2010

Ilosaarirockin sunnuntai. Olen 27 -vuotias ja vastavalmistunut valtiotieteiden kandi. Olen tavallaan töissä, järjestössä ”kiireapulaisena”, säännöllisen epäsäännöllisesti ja tavallaan vakituisesti, mutta kuitenkin osa-aikaisesti. Opiskelija-asunto on vaihtunut aika kivaan 60 -luvun kaksioon Lauttasaaressa. En halua hakea opiskelemaan maisteria, vaan mennä töihin (harmi vain ettei kandin tutkinto ole Suomessa oikeastaan tutkinto..). Haen siis töitä ja teen pätkiä ja kesäloma on mitä parhain mahdollisuus töiden tekoon! 17.7. on kuitenkin sunnuntai ja olen viettämässä rentoa ja aurinkoista kesäpäivää Ilosaarirockissa, jossa soittavat ainakin Biffy Clyro, Pariisin kevät, Vuokko Hovatta ja Faith No More – festarit on edelleen parhautta!

Ilosaari ja iloisia ihmisiä 17.7.2010

Biffy Clyro, Ilosaarirock 2010

Tavallaan moni asia on muuttunut, mutta oikeastaan mikään ei ole muuttunut – paitsi (hius-)tyyli. Onneksi on valokuvia, joita selata!

http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/haaste-millainen-olit-mita-ajattelit?