Mama Africa (eli kuinka monta yötä vietän tässä talossa)

Reilun kahdenkymmenen tunnin (nukkumatta) matkustamisen jäljiltä oli mukava palata kotiin. Iltapäiväunilta herätessä aivotoiminta oli hieman taantunut, ja pyörittelin pääni sisällä ajatusta siitä, miten monta yötä ja päivää tässä paikassa viettäisimmekään. Kun ihan oikeasti heräsin horroksestani, tajusin että kotonani tulen viettämään enemmän kuin kolme yötä – kolme oli tuo lukumäärä, johon unenpöpperössä ensin päädyin. Ja miten ihana ajatus olikaan, tulen olemaan kotonani aina, vaikka välillä matkaisinkin muille maille ihmettelemään elämää.

Katutaidetta Kapkaupungista 18/3/2013

Matka oli mielenkiintoinen. Ensimmäisenä ihmetyksen aiheena on luonto, sitten ihmiset, sitten luonto ja ihmiset yhdessä, historia, nykyhetki.. Miten samanlaisen erilaista elämä onkaan tuolla toisella puolen palloa, ja miten nopeasti silmä ja korva tottuu ympäristöönsä – kotiin palatessa taas ymmärsi, miten erilaista siellä maailman toisella laidalla olikaan ollut.

Matka oli aistimatka, voisin sanoa. Uskomattomia maisemia, makuja, ääniä ja rytmejä, jotka olivat kaikki vieraita, mutta joihin sain vajaan kolmen viikon ajan tutustua. Matkakertomuksella en ehkä palstatilaani täytä, sen sijaan maut ja ne yksittäiset pienet parhaat jutut tulevat täällä näkymään. 

District 6 -museossa perheiden perinteiset reseptit oli kirjottu kankaille

Museonkin seiniltä tarttui mukaan ruokaohjeita, mausteisen matkan makustelu siis jatkukoon kotona!

********************

Kotiinpaluupäivän iltana rantasaunalta takaisin tuvalle kävellessä huomasin taivaalla Afrikan muotoisen pilven. Tuntui, kuin olisi katsellut takaisin pallon toisella puolen. Tuntui myös hyvältä olla kotona