Kamalan ihanat (ruosteiset) peltipurkit!
Olen koukussa: peltipurkkeihin.
Kun näen etenkin vanhoja peltipurkkeja, alkaa päässäni heti vimmattu järjestely ja sisustaminen ja purkin paikantaminen kotiini. Mieheni mielestä peltipurkkini ovat turhia ja meninkin (pahus vieköön..) viimeisimmässä muutossamme lupaamaan ettei kotiin tule enää yhtäkään uutta (khih-hih! kukapa niitä uusia peltipurkkeja tahtoisikaan.. paitsi joskus, kun tulee kauniita ja ihania uusiakin vastaan kuten Saanan ja Ollin suunnittelema Liptonin ihanaakin ihanampi Yö metsässä -purkki!) ELLEI: purkki ole käytössä. Ja purkkihan on käytössä silloin, kun purkissa on jotain sisällä.
Siispä: olen täyttänyt (lähes) kaikki peltipurkkini esimerkiksi teellä, kahvilla, mausteilla.., ja tämän lisäksi olen myös täyttänyt lukuisat Karhula -purkit ja muut vanhat ja kauniit lasipurkit käyttöön vehnäjauhoilla, gluteenittomilla jauhoilla, kuivatuilla ruusunnupuilla, sokerilla, spagetilla, tuikuilla – ja villasukilla (tästä villasukkalasipurkista ei harmi kyllä ole kuvaa, mutta olen todennut sen kovin käytännölliseksi eteisessämme 🙂
Sitä paitsi: kaikilla purkeilla on tarina ennen minua, minun käytössäni ja ehkä vielä senkin jälkeen.
Vuonna 2004 olin äitini kanssa käymässä Espanjassa. Toledon vanhassa kaupungissa nunnien pitämässä suklaakahvilassa oli sisustuksena lukuisia ihania pilkullisia Cola-Cao kaakaopurkkeja. Olin harmissani etten sellaista saisi itselleni tuliaisiksi. Viimeisenä Madridin päivänä kävelimme El Raston kirpputorialueella, jossa vanhempi mies myi kahta Cola-Cao purkkia, oranssia ja vihreää. Lukio-espanjallani tingin ”¿Cinco?” ja sain vastauksen ”No..¿Ocho?” josta jatkoimme kunnes mies halusi myydä minulle molemmat purkit 15 eurolla, mutta minä hölmönä tingin vain tämän vihreän mukaani lopulta 6 eurolla. Vähän kallis ruosteiseksi purkiksi, mutta niin kaunis ja käytössä kotonakin kaakaopurkkina, lähes päivittäin.
Sini-valkoinen purkki ”puunvärisellä” kannella on äitini vanhempien kaapista. Sain sen palkkioksi, kun vuosia sitten tein heillä ruokakaapin suursiivousta. Alunperin tämäkin on kuulemma ollut kaakaopurkki. Nykyään purkissa asuvat kuivahiivat.
Karhula -purkit sekä Riihimäen lasin pienempi Ilves -purkki löytyivät mummuno kaappien kätköistä, kun raivasimme vanhaa tupaa remonttia varten. Pastoja, jauhoja ja muita on niin paljon mukavampi käyttää, kun ne ovat esillä ja vieläpä kauniisti!
Pieni hillopurkki on ihan vaan Mark&Spencer´sin English Summer jam -purkki, mutta tekstit olivat niin nätit etten raaskinut viskata lasinkeräykseen. Ruusutee sai täyttää tämän purkin uuden elämän.
Niin ja tuo hajuvesipullon näköinen, josta ehkä tulee myös vähän mieleen Kauniit ja Rohkeat ja jonkin juoman siemailu.. siinä on sisällä riisiä ja sen hankinkin sillä verukkeella, että riisipaketista on kovin vaikea kaataa riisiä esimerkiksi desinmittaan. Nyt ongelmaa ei ole, tästä pullosta riisien kaataminen on oikein kivaa!
Nämä ihanuudet vaan ei ihan uudet löysi äitini vanhan saunan kaapista – odottavat vielä puhdistusta ja käyttöön ottamista.
Teetä ja sympatiaa (pienen pieni kortti löytyi myös rempan yhteydessä jostaki talon rakosesta). Kuvassa myös tuo Saanan ja Ollin ihana uusi peltipurkki ikiomassa teekaapissani!
Kahvia en juo, mutta tämä mylly oli mummuni keittiönkaappien päällä niin kauan kuin minä muistan, joten se päätyi myös oman keittiöni kaapin päälle, seuranaan kulunut, mutta hempeän kaunis sokeri-purkki.
Remontilta turvaan keräsin myös 50-luvun söpöäkin söpömpiä vaaleanpunaisia ja vihreitä peltisiä maustepurkkeja, jotka nekin odottavat putsausta ja uudelleen täyttöä. Onnellistakin onnellisempaa on purkkien uusi elämä, nykyään kun melkein kaikki on kertakäyttöä.