Kotikissojen vappuaatto
Olin suunnitellut vapun aatoksi aikaista kotiinlähtöä töistä, kotimatkalla pysähtymistä irtokarkkikaupoille ja ihan vaan löhöämistä kanssaeläimen vieressä sohvalla normaalia pidemmän työviikon jälkeen – kotikissailua parhaimmillaan!
Kotikissojen vappu & inkiväärisima siinä vaiheessa, kun suunnitelma vielä piti!
Parhailla ja yksinkertaisimmillakin suunnitelmilla vain tuntuu olevan tapana muuttua:
Aikainen kotiin lähteminen ei aivan onnistunut ja ruokakaupat olivat sulkeneet (ne pienimmät ”avoinna 24/7”:kin..) enkä saanut hankittua pakasteesta paistovalmiita Vuohelan gluteenittomia (vappu-)munkkeja siman seuraksi. Yllätti myös nälkä, koska lounas oli ollut _kevyt_ ..nälän seurauksena tein virheliikken (siitä myöhemmin tekstissä). Kuuma myöhäinen lounas auton takapenkillä huristelin suoraan kotiin ja irtokarkit jäivät – siispä vappu ilman karkkia ja sipsiä ja munkkeja.
Kotikissailusuunnitelmaan kuului oleellisena osana salin mattojen lattialle levittäminen ja vähän muukin pienimuotoinen kevyt sisustussuunnittelu. Matot sain kuin sainkin hankittua ja pari muutakin pientä kivaa juttua:
Karhean pehmoinen ja kaunis villamatto sopii saliin kaksin kappalein aivan mainiosti!
Vesitietoiset kierrätyslasista valmistetut lasit pääsevät hammasmukeiksi
(Mistäköhän muuten saisi Bloomingvillen kauniin kulmikkaita kukkaruukkuja? Niitä mintunvihreitä tietysti..)
Ja sitten se suunnitelma meni ja muuttui – muistin, että tuvan yhdestä ikkunasta puuttuu vielä verho (oli puuttunut jo melkein vuoden, en vain muistanut, miksi..). Tuvan 1/3 laskosverhon ripustamattomuuden syy(t) paljastui(vat) melko pian: verho piti silittää, verho piti ”kasata”, kiinnittää, ruuvata ja ripustaa ja..ja..ja.. !!
Jos väsyneenä pitkän työrupeaman jälkeen vappuaattona alkaa ripustamaan noin vuoden ripustamattomana ollutta verhoa, olisi syytä kuunnella päästään se sellainen elokuvien ”kelausääni” ja ajatella uudestaan – jätä verho edelleen ripustamatta.
No en jättänyt.
Laskosverho ei suoristunut silittämällä (samalla tosin sain silitettyä kirpparilta parisen viikkoa sitten löytyneen kauniin polka dot -kietaisumekon!). Verhon kasaaminen oli erittäin vitt… haasteellista, ja verhon osat olivat osittain verhoon sopimattomia (onneksi eteisestä löytyy erinäinen kokoelma ruuveja ja koukkuja sun muita). Verhon rimat eivät mahtuneet niille tehtyihin käytäviin (muistutukseksi itselle, seuraavalla kerralla kannattaa varmistaa tilatun tuotteen toimivuun heti..). Mittaaminen ei myöskään ole vahvinta alaani – verhon kiinnikkeet (ne eteisestä pengotut verhoihin kuulumattomat) karmissa ja verhossa eivät tälläkään kertaa osuneet kohdalleen. Sitten huomasin, että kiinnikkeet olivat verhon alaosassa. Eikun ruuvailemaan ne verhon yläosaan, minne kuuluvat. Ja jos verho pysyy paikallaan vain silloin, kun ripustaja ei liiku eikä hengitä, ja kello on 22:30 on syytä luovuttaa.
Jättää kesken.
Jatkaa huomenna.
Mennä nukkumaan.
No en mennyt.
Ripustin verhoa vielä puolisen tuntia (eikä se hei ole vielä edes pudonnut!) – havaitsin samalla, että myös kaksi muuta verhoa näyttäisivät paremmilta ja etenkin toimisivat paremmin ilman kaikkia niitä tilpehöörejä ja pikkunippeleitä, joita paketeissa tuli mukana. Muokkasin sitten samalla ne kaksi muutakin verhoa.
(Samaan aikaan toisaalla lämmitin neljää eri tulisijaa, koska tuvassa oli mielestäni kylmä, pesin pyykit, tiskit ja kissanhiekkalaatikot, tamppasin matot, pesin yhden maton ja kastelin kukat – täysin ilman yhtään hyvää tai järkevää syytä.)
Kaikki tämä alkoi virheliikkeestä, jonka seurauksena todennäköisesti poden huomenna järjetöntä morkkista ja vehnäkrapulaa. Olo tulee olemaan paha ja epämiellyttävä ehkä jo aamuyöstä (siksi varustauduinkin allergialääkkeillä, astmalääkkeellä ja närästyslääkkellä). Aamulla ajattelen, mitä ihmettä ajattelinkaan illalla, kun menin tiskiltä tilaamaan sen yhden herkullisen pyöreän, jota ei todellakaan olisi pitänyt. Todistusaineiston poltin – poissa silmistä, poissa mielestä(?) ja sisällönkin taisin hotkia etten itse huomaisi tekosiani.
Kaiken tämän sohvalla löhöilyn (yrittämisen) seurauksena menin vielä unohtamaan vaaleanpunaisen piccolo cavani pakastimeen. Kuohuviinitönkin vappu – yhden kuohuviinilasin jo päivällä hajotinkin..
Verhojen ripustamisen (ja vapun) maisemat sentään olivat tänä vuonna rauhalliset
Suunnitelmalistalle kuului myös Samae Koskisen ja Matti Johannes Koivun kuunteleminen vinyyliltä – no enpä kuunnellut. Ehkä huomenna.